perjantai 15. tammikuuta 2016

Puhutaan sisustamisesta

Minähän taikauskoinena uskon kaikkeen mystiseen. Tämän talon suhteen varsinkin olen luottanut siihen,  että kaikki menee parhain päin. En ole hetkeäkään ollut huolissani mistään. No, joskus on ottanut ihan kunnolla päähän. Esim. ikkunaprojekti. Se on välillä tihkaissut ihan kunnolla. Toisaalta nyt meillä on hyviä tekijöitä, eikä sekään huoleta. Oikeat ihmiset tulevat oikeaan aikaan. Meidän taitavalle timpurille sietäisi myöntää joku vanhojen talojen superpelastajan palkinto. Sen verran monta vanhaa taloa hän on kunnostanut .  Ja nyt kun puhutaan sisustamisesta, niin meillä on Tuomelan Paula. Paula on sisustus- ja kalustesuunnittelija. Taisi olla Provinssi parin vuoden takaa,  kun hän lupautui suunnitelmat tekemään. Paula on tyyliltään paljon trendikkäämpi kuin me ja ajan hermolla noin muutenkin. Siksi onkin niin hienoa, että hän on selvästi kuunnellut tarkasti irrallisia heittojani, koska yhtäkkiä sain viestillä kuvakollaasin, joka sopii tyyliini. (Mikollehan sopii kaikki tyylit.) Suuntaus menee kuulemma folkloren puolelle. 

Tätä on folklore:

Ja tätä se olisi meillä:


Meillä on tosi monta vanhaa tuolia ja mietin uskaltaisinko maalata ne noin villeiksi kuin tuossa ylhäällä oikealla. Tai uskallan kyllä, sillä tuolit eivät ole mitenkään kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisia,  mutta osaisinkohan. Meidän eteisen lahjaksi saatu pinkki penkki sopii tähän kuin nenä päähän.  




Meille on näitä kalusteita siunaantunut sieltä täältä. Uskomattoman ihanan sinisen pöydän ostin kaveriltani. Se on vanha kuin taivas ja alkuperäisessä maalissaan. Näin villiä kansanperinnettä en tiennyt Pohjanmaalta löytyvänkään, kun on tottunut tummasävyisiin pohjalaiskalusteisiin. Eipä vissiin Paulan folklorea? 




Taisin tässä yhtenä päivänä luvata paljon. Nimittäin, että me muutetaan tänä vuonna Östikselle.  Ja kun lupaus on Facebookissa annettu, niin sitä ei varmaan kehtaa mennä rikkomaankaan. Sisustus on siis syytä miettiä jo ennenkuin lattiat ovat saaneet eristeitään. Oikeastaan tartuin tuumasta toimeen ja tilasin nettikirppikseltä 50 -luvun valokatkaisijoita. Nämä olivat käyttämättömiä ja alkuperäisissä pakkauksissaan. Ystävääni kompaten: "Tekisi mieli heti sytyttää tai katkaista ".



Kyllä me kohta tupareita juhlitaan ja silloin palaakin valo läpi yön.

9 kommenttia:

  1. Kiitos että kirjoitit. Täällä on ollut hiljaista, nyt näemme kuvia tai muuta useammin kun tuoaritkin lähenee?

    VastaaPoista
  2. Niin se vain remontti lähestyy loppuaan, On siinä työmata ollutkin, mutta lopputulos sisustuksineen on varmasti kaiken vaivan arvoinen. Teille tulee kaunis koti!

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa just sopivalta tyyliltä! Ja ihania kalusteita teillä on jo valmiiksi;) Mukavaa tammikuuta Sinulle.

    VastaaPoista
  4. mäkin tykkään tosta tyylistä,just ripustamassa vanhaa mustapohjaista punaruusukuvioista ryijyä olkkariin....väriä ja iloa elämään!

    VastaaPoista
  5. Mun kotonani on samantyylinen pöytä mutta siitä puuttuu tuo keskiosa ja samanlaisia lampunkatkaisjoita muistaakseni ainakin 1 alkuperäinen, nuo keinukatkaisijat on kauniit. Ansaitsette jo muuttaa, niin kärsivällisesti olette rakentaneet.

    VastaaPoista
  6. Ihana ihana penkki ja niin kaunista teillä muutenkin!
    On aika rönsyilevä toi kuvien sisustus, mutta kaunis ja kekseliäs eikä ainakaan tylsä!
    Mä juuri tässä pähkäilen miten voisin sisustuksessa käyttää maatuskahuiveja :D

    VastaaPoista
  7. Kauniita huonekaluja. Olen vasta eka kertaa sun blogissa ja liityin heti lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään tänne Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
  8. Väriä elämään!
    Tuo punainen penkki on ihan pop!
    Kaunista sunnuntain jatkoa täältä kukkivien mantelipuiden laaksosta!

    VastaaPoista
  9. Hauska juttu, mekin tilattiin noita käyttämättömiä vanhoja valokatkaisimia nettikirppikseltä. Vähän eri mallia kylläkin. Pieni yksityiskohta, mutta niin tärkeä!

    VastaaPoista