tiistai 9. kesäkuuta 2015

Peace and love

Hauska tai oikeastaan tylsä yhteensattuma. Aloitin aamulla blogin päivityksen, kunnes elämä tuli jälleen kerran väliin. Se yhteensattuma oli anonyymin viesti: "Et vissiin päivitä tätä enää. Onkohan innostus loppunut, sekä blogiin että taloon...?" Moni muukin varmaan miettii samaa asiaa. Tottahan se on, että kun blogia kirjoittaa, on vastuu sen päivittämisestä. Kysymykseen vastaus on, että kyllä ja ei. Blogin pitäminen on työlästä, eikä minulla ole siihen kovin paljon aikaa. Talo sen sijaan innostaa minua lähes päivittäin, vaikka en sitä kunnostakaan. Jos kirjoittaisin blogia tiiviisti, olisi sen sisällöstä murto-osa taloa ja loppu jonkin sortin hippielifestyle jorinaa. Näin se minun elämässäni on tällä hetkellä. Säästän teidät siis vapaan elämän filosofoinnilta ja olen hiljaa. :)













Otetaan pieni pikakelaus. Mikko on ollut loppukevään ja alkukesän työkomennuksella Lapissa. Minun vanhempani muuttivat Espanjaan. Töiden ohella olen saattanut viime viikolla steinerpedagogiset yleisopinnot loppuun. Nyt nautin lasten kanssa kotielämästä. Talolla käyn kääntymässä etenkin niiden päivien jälkeen, kun ahkera timpurimme on ollut töissä. Toisinaan taas käyn vain tallustelemassa ja ihmettelemässä, mitä kaikkea maasta kasvaa. Kukkiakaan en tunne nimeltä. Satoja satoja kieloja, valkovuokkoja, metsätähtiä. Ehkä. Ainakin. Jotain sinistä myös. Isoja kuusia ja mäntyjä voisin vain tuijotella. Syreeni on kukassa. Biljoonia muurahaisia. Linnut pesii. Eilen joku orava ärhenteli minulle.






Suunnitelmissa on purkaa kuisti ja tehdä katto syksyyn mennessä. Syksyllä. Ikkunat on jo kunnostettu Justeerissa. Niiden asentamisen ajankohtaa vielä mietimme. Alapohjaan on laitettu lecasora. Lattiarakenteet on naputeltu alakertaan. Isoja, lahoja hirsiä on katkottu katosta. Se on ilmeisesti vaatinut jonkinlaisen matemaattisen laskutoimituksen kantavuudesta. Mutta what do i know? Tallustelen vain kukkakedolla. Odotan  Mikon lomaa, jolloin pääsemme remppaamaan yhdessä ja lastenhoito on helpompaa. Yksin se nakuttelu on tällä hetkellä haastavaa.       







Peace and love kaikille. Myös anonyymille kirjoituspotkun antajalle. Östermyran aurinko hengittelee, nauttii kesästä, lapsista ja elämästä. Talo rakentuu itsekseen.Tai sille se minusta tuntuu, kun on luottotimpuri.