lauantai 28. helmikuuta 2015

Muutoksen tuulia

Talo on muuttunut. Uskomatonta, kuinka paljon koko talon luonne muuttui, kun saimme soran pohjaan. Sitä ennen siivosimme säkeittäin pohjasta puulastuja. Joissakin huoneissa puuta oli useampi kymmenen senttiä. Niin tai oikeastaan siivoaminen alkoi roskien siivoamisella. Talon allahan oli ollut mm. kätevästi lasinkeräys. Ja koska Mikko on luonteeltaan pedantti, imuroimme mm. kaikki kivijalan kivet. Tuli tehtyä ehkä turhaakin työtä, mutta voimme hyvillä mielin olla siitä, että kaikki on tehty huolella.  Pohjassa ei ole nyt lainkaan purua tai puumoskaa. Tämä työ on tehty sen takia, että puu on otollinen kasvualusta homeelle.




Talon pohja oli tomuista maata, joten sora teki heti työskentelystä siistimpää. Toinen merkittävä muutos on se, että talon sisältä kuuluu naputus! Vasaran pauke! Se on tällä hetkellä optimistisin, iloisin ja lupaavin ääni, jonka tiedän. Lattianiskojahan siellä naputellaan. Mikolla on hyvä fiilis, että saa rakentaa ainaisen siivoamisen,  kivien poraamisen ja kantamisen sijaan. Olenko muistanutkaan sanoa, että talon pohjasta on kuljetettu tonneittain kiveä ulos? Tämä työ on tehty sen takia, että ilma kiertäisi paremmin. Kissinluukkuja on myös lisätty neljä kappaletta.   


Yläkerrassa riittää vielä hirsivaihtoja, vaikka alakerta on jo näin hyvällä mallilla.

Tällä viikolla olemme pikkutunneille asti miettineet pohjaratkaisuja. Tilat tuntuvat pieniltä ja isojen ikkunoiden takia epäkäytänöllisiltä. On hyvä kuitenkin miettiä nämä asiat perusteellisesti ennen kuin joku katsoo niitä ammattisilmällä. Siinä vaiheessa sitten olemme ehkä jonkin verran kartalla siitä, mitä oikeastaan haluamme. Eikä se vaihe oikeastaan ole edes kaukana. Täytyyhän meidän pikapuoliin tietää, mihin sijoitetaan vesipisteet ym.

Perinnetaidetta muurarilta.

Tätä suunnittelua tehdessä olemme myös käyneet läpi alkuvaiheita. En tiedä pystyisimmekö enää tekemään samaa. Keskustelu lähti siitä, kun sanoin, että olin niin kiitollinen silloin, kun Mikko oli irroittanut wc -pöntöt. Sanotaanko näin, että me molemmat olemme sen verran herkkiä, että meistä ei olisi mm. siivoojiksi, sairaanhoitajiksi, lääkäreiksi tai roskakuskeiksi. (Muistatteko , kun soitin isää siirtämään muumioituneen kissan talon pohjasta?) Kun tietää, että talossa ovat majailleet narkkarit ja kesäasukkaita joka sorttia, niin voin kertoa, että juuri siihen wc-pönttöön kulminoituu kaikki fobiat. Meillä oli kuitenkin onnea, sillä mitään vatsanpohjaa kääntävää ei ole tullut vastaan. Kukaan ei ole oksentanut siivouksen aikana.

Tässä keskivertosuomalainen 171cm nainen niskan päällä. Ihan vain, että saatte koosta käsityksen. Naama pois sen takia, että Mikko ei saa KOSKAAN kuvaa musta onnistumaan.


Miten tämä teksti nyt vessajuttuihin päätyi? Ja nyt minulla on huono olo. Jatkan siitä ihanasta naputuksen äänestä toisella kertaa. Kuvituskuvina viikon takaisia otoksia.



PS. Tästä viimeisestä kuvasta tuli mieleeni se, kuinka jotkut perinnerakentajat ovat tuohtuneita kuistin purkutuomiosta. Meitä ihan naurattaa se ajatus. Tuo kuisti on niin mätä kuin olla ja voi. Emme todellakaan lähde sitä rapsuttamaan. Sen lisäksi, että saamme neuvoja muilta talonhalaajilta, niin saamme myös valtavasti neuvoja ihan perusjampoilta. Yllättävän selvä näkemys tuntuu kaikilla olevan. Jännästi ne vain poikkeavat toisistaan. Joku on laittamassa villaa seiniin, toinen kolminkertaisia laseja ja yhtä kaihertaa pihan puusto. Ja sitten on oma lukunsa nämä tulitikkuleikkejä ehdottelevat. Meitä on onneksi siunattu osaavalla perinnerakentamisen taitavalla timpurilla, joten ei huolta.