sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Syksyn töitä

Meillä on pitkästä aikaa aivan tavallinen sunnuntai. Sellainen sunnuntai, joita oli ennen kuin ostimme aurinkotalon. Mikko lähti koiran kanssa metsään. Minä jäin lasten kanssa kotiin. Täällä kotona ei ole odottamassa mitään akuuttia raivaustyötä tai viikkokausia odottanutta projektia. On hetki aikaa istahtaa ja kirjoittaa vaikka blogia. En oikeastaan edes tiedä, mistä tämä seesteinen sunnuntai tupsahti, koska työtä on paljon. Mutta hyvä näin.

Hetki Östiksellä.

Joku aika sitten hevostarvikekaupan ulkopuolella tuttava kehotti päivittämään blogia, koska kuulemma kuistikin on purettu. Ilmeisesti päivittämisestä on siis ainakin jo niin pitkä aika. Minusta tuntuu, että siitä on viisi vuotta, kun kuisti vielä oli paikoillaan. Näin nopeasti ihminen tottuu. Ei kai niistä purkutöistä ole kuin kaksi kuukautta? Kuistin purkaminen oli kyllä iso etappi. Tuntui, että sen jälkeen purkutyömaasta tuli rakennustyömaa. Vaikka sen jälkeen on kyllä kattokin purettu. Kuistin läpi kuitenkin kuljettiin ja siellä oli aina näkyvillä talon menneen elämän ilkivaltatyöt. Oli henkisesti iso asia päästä siitä eroon. Purkutöiden aikana oli oikeastaan helpostus huomata, että kaiken lisäksi kuisti oli täysin laho. Purkupäätös oli kaikin puolin oikea. Purkutöistä jäi muistoksi hölmö video, jonka olen blogin Facebook -sivuilla julkaissut. Se löytyy täältä.  


Lapsi ja sorkkarauta

Tämä syksy on mennyt kattotöiden parissa. Katto on vuotanut jonkin verran koko tämän ajan, kun olemme talon omistaneet. Mikko on välillä paikannut vuotokohtia, mutta kovalla sateella vesi on taas tullut sisään. Kattohan on entisöity v. 2007. Työ tehtiin esimerkillisen hyvin, mutta ilmeisesti rahan puutteen vuoksi tien päähän tullut aluskate jätettiin vaihtamatta. Aluskatteena olleen pärekaton sai purkaessa melkein luudalla lakaista pois. Niin huonossa kunnossa se oli. Vuoden 2007 korjaustyöt eivät kuitenkaan menneet hukkaan vaan niiden ansiosta talo on pelastunut. Nytkin vauriot ovat olleet laajamittaisia, mutta ilman katon kunnostamista en usko, että talo olisi ollut pelastettavissa silloin, kun sen ostimme kaksi vuotta sitten.

Päreparat.


Tällä hetkellä kattorakenteet on korjattu. Katon frontonin kohdalla oli pahimmat vauriot. Näytti siltä, että jos kulmaa vähän kopauttaa, niin koko uloke kupsahtaa kumoon. Frontonilla tarkoitan tätä Törnäväntielle näkyvä jälkikäteen rakennettua satulamaista osa. Katto oli myös n. 20 cm vajonnut toiselta puolelta. Tiili on ollut rakenteille melko raskas taakka. Etenkin kun taloamme on korotettu n. sata vuotta sitten. Muutostyöt on tehty silloin paikka paikoin vähän turhankin siroin rakentein. Olemmekin ihailleet sitä, kuinka kaunis satula on ja siihen on selvästi satsattu, vaikka piilossa olleet rakenteet eivät ole niin laadukkaat olleet. Nyt rakenteet on korjattu ja tehty tukeviksi. 

Törnäväntien puolen satula
Vesikatteen rakenne tulee olemaan seuraavanlainen: alla olevan harvalaudoituksen päälle on tehty uusi umpilaudoitus ja sen päälle aluskatteeksi on laitettu huopa. Huovan päälle tulee käsityönä tehty konesaumapeltikatto. Tarvittavat tuuletusaukot tulevat tietysti sinne, minne ne kuuluvat. Vesikourujen tilalle tehdään jalkarännit.

Minäkin todistettavasti kattotöissä.

Silloin, kun taloon tehtiin korotus ja huoneet yläkertaan, siirrettiin myös sisääntulo talon toislle puolelle. Luulen, että muutokset ovat olleet ajankohtaiset silloin, kun talon käyttötarkoitus on muutettu koulusta yksityisen perheen kodiksi. Kaksikerroksinen kuisti katon kurkistusikkunoineen lienee tehty vielä myöhemmin. Joku viisaampi sanoi, että kuisti on mahdollisesti 1950 -luvulta. Meille kuistia ei ole vielä suunniteltu ollenkaan. Jostain syystä arkkitehtiä tähän projektiin on ollut haastavaa saada. Otan vastaan vinkkejä tekijöistä. Mielellään osaava ja kohtuuhintainen.

Aluskate. Kuisti puuttuu.

Sisällä on vaihdettu välipohjan lahonneita niskahirsiä ja seiniin on laitettu uudet följärit. Niskat ovat kyllä upeat. Ne nähtyämme teimme päätöksen, että katon hirret jäävät näkyviin alakertaan. Seinät eivät jää hirsipinnalle, joten on mukava saada vähän rakenteitakin esille.

Sisältä.
Niin ja onhan meille muurattu myös piiput viimeisen kuukauden sisällä. Olen niin iloinen, että pidin pääni vanhojen tiilien uusiokäytöstä. Säilytimme vanhat hormit, mutta katon päälle tulevat piiput muurattiin uudelleen. Niihin käytettiin yläkerran purettujen pönttöuunien patinoituneita tiiliä. Piipuista tuli kauniit. Pohdimme vielä kruunujen tekemistä piippuihin, mutta koska talossa on muutenkin koukeroita ja yksityiskohtia, niin piiput saivat jäädä suoriksi kauniine tiilineen. Palotarkastajalta tuli vielä määräys slammata piiput sekä sisältä että ulkoa

Mikko putsaa vanhoja tiiliä.

Uusi piippu
Vuoden loppuun mennessä talossa tulee olemaan uuden konesaumapeltikaton lisäksi ikkunat paikoillaan.  Jouluun hurahtaneena ihmisenä haaveilen, että tänä vuonna meillä olisi ikkunoissa jouluvalot. Ja tiedättekö mitä? Ajattelin, että vuoden päästä jouluna valojen lisäksi siellä asuu myös ihmiset.  

Talo eilen. Työvaiheena katon laudoitus.

Ai niin. Loppuun blogisuositus. Taiteilijaystäväni aloitti blogin kirjoittamisen. Jos haluat päästä Blue velvet -moodiin laatulukemisen avulla, niin tässä:  http://kuutuolilaulu.blogspot.fi/ . Olkaa hyvät!
  

 

13 kommenttia:

  1. Edistystä on talollanne ollut! On sitten ihana nähdä se valmiina. Pipoa nostan korkealle tuosta projektistanne, On siinä ollut mahatava työmaa.

    VastaaPoista
  2. Oi, ihana nähdä ja lukea blogista mitä on tapahtunut.
    Toivoisin että päivityksiä tuli edes vähän useammin ehkä kaksi kertaa kk tai kerran kk. Voihan päivityksiä ajastaa? Blogisi on yksi parhaista. Tämä piristi, kiitos.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Siis uusiksi :)

    P sanoi perjantaina kun ajettiin ohi, että huomasinko että katto on melkein valmis!
    Mahtavasti etenee ja hyvältä näyttää. Ja hyvä kun on välillä lepopäivä. Jaksamista!

    VastaaPoista
  5. kuulostaa niin hyvälle teidän tapahtumat..ja hyvä että välillä voi myös hiukan tehdä muuta :) t. jaana amandantuvalta

    VastaaPoista
  6. Olettepa saaneet paljon aikaiseksi - tosi hienolta näyttää jo nyt ja talosta tulee niin upea! Voin jo kuvitella, miltä tuntuu vuoden päästä alkaa suunnitella joulun viettoa kodissa, jonka eteen on tehnyt näin paljon. Upeaa, että pelastitte talon.

    VastaaPoista
  7. Olen seurannut blogiasi alusta asti.. Aluksi olin vahvasti sitä mieltä, että te olette hulluja ja laittaneet rahanne hukkaan. Nyt ei voi muuta kun hattua nostaa! Olette tehneet hienoa ja arvokasta työtä. Teille tulee upea koti :-)

    VastaaPoista
  8. Mukavaa kurkistaa sisällekin, kiitos siitä. Ollaan ajeltu kesän aikana muutamia kertoja talonne ohi ja aina lämmöllä huomioitu uudistukset ja edistyminen. Kyllä siitä tulee komia kuin kartano, ei voi muuta todeta.
    Terveisin Keekeläinen

    VastaaPoista
  9. Hanna Mansikkaviidalta14. lokakuuta 2015 klo 22.36

    Muutama päivä sitten tämä blogilinkki vilahti uutisvirrassani, hetken mielijohteesta klikkasin auki ja aloin lukea. Kuin hyvä kirja, blogisi imaisi minut maailmaansa niin että olisin halunnut lukea tarinan siltä istumalta alusta loppuun! Kirjoituksestasi välittyy niin voimakkaasti kiintymys tuohon taloon, ja ihanan valoisa elämänasenteesi, että en saa enää taloanne ja tarinaanne mielestäni!
    Itsekin olen usein surkutellut tuon talon ränsistymistä, ja olen nyt ihan hirveän iloinen sekä teidän että talon puolesta.
    Onnea, iloa ja voimia suureen urakkaan, jään suurella mielenkiinnolla seuraamaan sen etenemistä! :)

    VastaaPoista
  10. Koulumatkani on kulkenut aikanaan vuosikausia teidän talon ohi ja jo silloin monesti mietin miksi niin kaunis talo on voitu päästää niin surulliseen kuntoon. Nyt on siis kiva seurata miten upeaa projektia teette ja mua viehättää kovasti se että tätä toteutatte paljon itse, vanhoja rakennustapoja ja -materiaaleja valiten! Itse en rnää samoilla kulmilla asu mutta säännöllisesti Törnävällä liikun ja aina iloitsen aurinkotslon ohi kulkiessani että vanha talo saa vielä jatkaa arvoistaan elämäö! Liian monta kaunista vanhaa taloa on seinäjoella saanut toisenlaisen kohtalon. :( Paljon jaksamista ja iloa tähän hommaan teille! Mielenkiinnolla seuraan blogiasi! :)

    VastaaPoista
  11. Olen täällä blogissa vieraillut joskus aiemmin, mutta nyt tulin uudestaan. Helposti voin samaistua ainakin osaan näistä remonttipostauksista. Meillä remontoidaan 50-luvun taloa perinpohjaisesti, eikä yllätyksiltäkään ole vältytty. Mutta toiveissa on saada siitä koti, vaikka työtä riittää. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  12. Teillä näyttää sisältä jo ihan valmiilta :)

    VastaaPoista