perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapsanpäivänä

Kävimme tänään Tapsanajelulla. Kiersimme Seinäjoella vanhoja taloja katsellen. Kyllä niitä täältäkin löytää, kun osaa etsiä. Kapernaumissa on ihania piparkakkutaloja. Jouppiskan lumitilanteesta totesimme, että vielä ei kannata lumilautoja kaivaa naftaliinista. Östiksellä piti tietysti poiketa kameran kanssa. On niin mukava kuvata meidänkin rytökärpän pesää, kun piha on valkoinen.

Saunan ovi

Maria Nättysen kanala

Vetää kälynkin hiljaiseksi.

Ulkorakennus takaa

Suunnitelimme purkavamme tämän karmean kuistin ensi keväänä. Vapaaehtoiseksi talkoolaiseksi saa ilmoittautua.

Lemmensilta naapurissa <3


Kotikatu on täydellisen upea.

torstai 18. joulukuuta 2014

Romuverstaalta paraatipaikalle

Olenko kertonut, että ostimme jokin aika sitten upean pöydän Lundagårdista?  Näin kuvan Faebookissa ja varasin pöydän heti. Se oli viisas päätös, sillä pöydästä oli tullut useita kyselyjä.

Tämän kuvan näin  Lundagårdin Facebook -sivulla.

Pöytää oli ilmeisesti pidetty jossain verstaassa, sillä kannessa oli useita paksuja maaliläikkiä. Kuumailmapuhallin ja skraba minulla jo pysyy käsissä, joten putsaaminen ei tuottanut ongelmia. Läikkiä toki jäi kanteen, mutta ne eivät haittaa. Jos otamme tämän joskus ruokapöydäksi, niin ehkä maalaan kannen. Ehkä.


Kannen lähtötilanne.


Sain tästä pöydästä joitakin päiviä sitten ahaa -elämyksen: Mehän teetämme keittiökalusteet tällä tyylillä. Pöytä on mielestäni hienostunut siroine jalkoineen, mutta samalla tukeva, sillä pelkkä kansi painaa paljon. Väritys on jännittävä. Kuinkahan kirkkaan viininpunainen se on alunperin ollutkaan? Siihen yhdistettynä "Fazerin siniset" laatikot, joissa musta salmiakkiruutu. Karkkihan se onkin koko huonekalu. Väritys voi olla vähän turhan villi, mutta jotain tuntumaa voisi siitäkin hakea.


Jätän tämän inspiraation itselleni muistiin. Voin sitten selata suunnitelmia, kun nämä haihatukset ovat oikeasti totta.   



Tässä se on nyt.
Kiitos Lundagårdille, jonka ansiosta tällaiset aarteet saavat uuden elämän.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Homeisia ajatuksia sairastuvalta

Kummallisen sairasteluherkkää tämä joulunaika on ollut viime vuodet. Kahtena peräkkäisenä vuotena on ollut rokkoja ja nyt oksennustauti on kaatanut koko lähipiirin. Onneksi en kuulu niihin ihmisiin, joille joulu tulee vasta, kun joka nurkka on puunattu. Kodin koristelu lasten kanssa on mukavaa.


Talolla on isä käynyt purkamassa yhden muurin, jota emme tule tarvitsemaan. Tästä oli joskus aikoinaan purettu pönttöuuni ja asennettu tilalle öljypoltin. Koko talo haisi öljyltä, kun muuri oli purettu. Sinänsä harmi, että kaunis tiilimuuri lähti, mutta erityisesti tässä huoneessa tilakin tulee tarpeeseen. Tarkoitus on rakentaa tänne vessa, kodinhoitohuone ja tekninen tila. Ja kun talon rouva vaatii vessaansa ikkunan, tietää se erityisjärjestelyjä koko tilassa.


Törnävällä kävi vain pölähdys, kun tämä muuri sortui.


Tarvitseeko joku näitä tiiliä? Saisi hakea heti.
Välillä hirvittää tämä purkutöiden paljous. Kuinka pitää huolta siitä, että talo ei tule näyttämään täysin uudelta?

Uutta seinää vanhan tilalle.

Kuin palapelin kokoamista
Vaikka olemme lisääntyneen tiedon takia paljon rauhoittuneet alkuhysterian jälkeen, niin olemme silti todella tarkkoja siitä, että hometta ei jäisi taloon vähääkään. Kaikki laho vaihdetaan ja maata on kaivettu muutama kymmenen senttiä. En tiedä,kuinka muut tekee, mutta me jopa imuroimme kaikki kivijalan kivet ja kolot.

Mustan huoneen imuroituja kiviä.
 Sientä on löytynyt niistä kohdista, joissa vesivahinkoa on ollut, mutta mielestäni kuitenkin aika vähän. Oikeastaan vain yhdestä huoneesta ja sieltä purkasimme sen aikaisemman muurin, jonka alta/ takaa ei hometta kuitenkaan löytynyt. Tilahan on ollut kuiva ja kauan, joten elävästä kasvustosta tuskin on ollut kyse. Kaikki epäilyttävä on jo kauan sitten viety jäteasemalle poltettavaksi. Nyt kun muuri on purettu, on tuuletus erinomainen tässäkin kohtaa.  Mitään desinfiointia emme aio tehdä, sillä olen ymmärtänyt, että se on hyödytöntä.

Sieni? Vai sittenkin naula?
Aihe meni näköjään sairastelusta homeeseen. Kuinka sopivaa. Olen itse homealtistunut jossain vaiheessa elämää. Minulla on epäilykseni, mutta en kuitenkaan ole varma koska. Tunnistan heti homeisen tilan siitä, että kurkku ja silmät kuivuvat ja päänsärky alkaa alle puolessa tunnissa. Näitä oireita en ole kuitenkaan saanut aurinkotalossa, mutta siellähän onkin aina ollut tuuletus kunnossa. Kiitos rikkonaisten ikkunoiden.

Olin aikonut kirjoittaa uudesta keittiöinspiraatiosta, mutta se ei nyt mahdu samaan postaukseen sairauden ja homeen kanssa. Ensi kertaan siis! 

Talokin näyttää tänään sairastuneelta. Laastaria siellä täällä.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Tervehdys Törnävältä!

Eilisen Facebook -irtioton seurauksena onkin hyvä lääkitä vieroitusoireita blogin avulla. Somesta en kokonaan luovu vaan Östermyran aurinko löytyy edelleen sekä Facebookista että blogista.


Talolla tapahtuu jatkuvasti. Meillä ei kuitenkaan ole joka päivä työmiestä vaan n. kerran viikossa. Mikko sen sijaan viettää paljon aikaa Östiksellä. Minä hoidan kotona lapsia. Haaveilen sellaisesta tilanteesta, että talolla olisi mukava ja siisti soppi lapsille, niin voisimme olla siellä koko perhe. Ensi kesänä voimme panostaa ulkoleikkeihin paremmin, koska piha on nyt siisti. Kiitos Jarkko Ylilammin kaivinkoneurakoinnin  pihalla kasvaa nurmi. Edelleen myös lämmöllä muistelen viime keväisiä talkoita. Oikeastaan se käy mielessä aina, kun pihalla tallustelen.


Sisällä on tehty valuja lattiaa ja leivinuunia varten. Plussakelit ovat mahdollistaneet nämä työt tähän vuodenaikaan.

Tähän päälle on hyvä rakentaa talon tärkeimmät tulisijat.


Olkkarin lattian alle tukipalkkeja. Nyt ei lattia notku.
Eniten olemme pähkäilleet muureja. Kaksi eri muuraria sekä kaksi nuohoojaa ovat todenneet piiput hyviksi. Olemme silti skeptisiä, sillä pienemmässä keittiössä eli meidän tulevassa kylpyhuoneessa on ollut outo haju. Ensimmäinen ajatus on ollut tietysti home. Huoneesta oli mahdollista purkaa muuri siten, että isoon piippuun ei tarvitsisi kajota. Koska muurilla ei ole huoneessa mitään virkaa, päätimme sen purkaa. Jotain kummallista oli hellassa poltettu sillä sen hormi oli täynnä mustaa, haisevaa kokkareiksi kovettunutta ainetta. Hajun lähde oli päivänselvä! Olimme iloisia että tiilien alla ei kasvanut homesientä. Teimme samalla päätöksen, että uskomme neljää ammattimiestä ja jätämme piiput paikoilleen. 

Mikko purkasi oikealta muurin. Vanhat roiskemaalatut tapetit olivat sen takana..

..ja pohjalla iso myllynkivi.
Etenemme siis tuttuun tapaan hitaaseen tahtiin. Olen edelleen täysin onnellinen tästä mörskästä. Mikkokin sanoi, ettei sitä aina vi**ta. Se on paljon peruspessimistin suusta.


Mukavaa joulun odotusta. Olisikohan alla oman Östis- metsän joulukuusi?