sunnuntai 31. elokuuta 2014

Miltä sisällä näyttää juuri nyt?

Ensin olin, että:"Jee, purkutyöt on ohi!" ja sitten Mikko oli, että:" Piikataas vielä muurin laasti ja napataan lahot kauttolaudat." Tällaista meillä on juuri nyt.


Näkymä ovelta. Katto purettu oikealta. Loput katosta jää.

Irroteutusta kattolankuista hyvät laitetaan takaisin paikoilleen.
Mustasta huoneesta näkymä ylös ja alas,

Alakertaa.



Ylhäällä huimasi.



Penni sille, joka arvaa, mitä keskellä olevassa kattilassa on.


lauantai 30. elokuuta 2014

Mun verstas

Ajattelin kuvata teille jotain hyödyllistä: ikkunakorjauksen pohjatöitä. Kaikki meni kuitenkin pieleen, kun rikoin kaksi ikkunaruutua. Irrotin niitä hyvin, hyvin hellästi, mutta "naps" vaan. Harmitti, mutta onneksi nämä eivät olleet niitä kaikkein aaltoilevimpia yksilöitä. Mikko viimeisteli homman omalta osaltaan. Oli eilen purkanut mustan huoneen kattolankkuja. Yksi oli pudonnut lyöden sirpaleiksi irroittamani pokan ja mennen läpi kiinni olevasta ikkunasta. Siinä meni vanhimmat ja hienoimmat. Jos sinulla on tiedossa oikein vanhaa ja aaltoilevaa lasia, niin ostan. Meillä on aika isot ikkunarudut. 



Jottei kuvaamistyö menisi aivan harakoille, esittelen teille verstaani. Taloprojekti kahdessa osoitteessa vaatii sotkun sietokykyä. Sen lajin kykyä minulle on annettu isolla kauhalla. Sopii ison lapsikatraan äidin mentaliteettiin.



Verstaani on takapihan terassilla. Tällä hetkellä on menossa ikkunoiden skrabaus. Koska olen tähän työhön kovasti mieltynyt, olen skrabaillut sivutuotteena myös huonekaluja. Esittelen tuon alla olevasta kuvasta löytyvän maailman kauneimman pöydän vielä erikseen.



Sanokaa minulle onko ihan paha moka, jos rapsutan talolta löytyneistä tuoleista maalin pois? Ne ovat hyväkuntoisia, mutta inhoan sitä paksua, ruskeaa maalia. Kyseessä ei ole mitään barokkiveistoshuonekaluja vaan ihan tavalliset, tukevat keittiöntuolit ilman mitään puusepän taiteellista kunnianhimoa. 



Toivotaan lämmintä syksyä, jotta verstaani saisi olla voimissaan vielä pitkään!

Skrabaaminen= paras pääntyhjäys

perjantai 29. elokuuta 2014

Lasten kanssa Tukholmassa

Olimme pitkän viikonlopun Tukholmassa. Mikon veli perheineen on asunut siellä jo yli vuoden, mutta nyt vasta pääsimme visiitille. Matkanteko oli joutuisaa, sillä lensimme Vaasasta. Laivareissussa olisi ollut oma viehätyksensä, mutta näin kouluaikana nopeat siirtymät olivat iso plussa.


Matkan parasta antia olivat tietysti  ihmiset. Lapset eivät olisi halunneet osallistua turistirientoihin ollenkaan, koska oli niin mukavaa viettää aikaa serkkujen kanssa. Tavallinen elämä lähileikkipuistoineen olisi ollut parasta. Me tylsimykset sen sijaan halusimme kiertää vanhassa kaupungissa ja istuskella nauttien kaupunkielämästä.



Viimeisenä päivänä vain pikkujäbä jäi meidän kanssa kaupunkia kiertämään. Haluatteko ilmaisen vinkin, kuinka neljävuotiaan saa kiinnostumaan mistä tahansa? No, saatte kuitenkin: kertomukset.  Päivä sujui kuin itsestään, kun kerroin ritareista, jotka vartioivat vanhan kaupungin katuja, kopsuttelivat hevosilla ja tarkistivat onko valtakunnassa kaikki hyvin. Toimintakohtaukset piti kerrata pariin otteeseen.



Junibacken, tuo jokaisen päivätukolmassa -lapsiperheen måste gå,  oli jättekiva. Yhdeksän vuotiaalle tosin jo melkein lapsellinen, mutta meni hyvässä seurassa. Satujuna oli elämys meille kaikille. Satujunassa kuljettiin vaunulla Astrid Lindgrenin satujen maisemissa. Lasten mieleen jäi erityisesti Veljeni Leijonamielen tulipalo -kohtaus. Se puhutti vielä pitkään. Meillä taitaa kirja olla isoveljen hyllyssä. Päätynee iltasaduksi pikapuoliin. 









Vaikka Mikko vähän harmittelikin, ettei veljensä ole muuttanut heti kerralla Välimeren rannalle, niin en moittisi Tukholmaakaan. Vain tunnin lennon päässä odottaa oikea kaupungin syke. Maaseudun asukkina aina välillä kaipaa metrotunnelin vilinää. Yhdeksän vuotias luettelikin metron yhdeksi matkan kolmesta parhaasta asiasta. Tukholma oli meille lempeä. Pian takaisin.



Muokkaus.. Pahoittelen, etten ole vastannut kommentteihinne pariin viime postaukseen. Asia on nyt korjattu. Jokainen kommentti on ilahduttanut valtavasti. Kiitos niistä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kesän helmi

Huippua, kun molemmat blogini ovat taas heränneet henkiin. Kaikki rohkaisevat kommenttinne merkitsevät todella paljon. Monet kokevat samanlaisia tunteita omissa projekteissaan ja toiset ovat muuten vain hengessä mukana. Teitä lukijoita on laskurin mukaan hurja määrä. Kiitos siitä.

Katselin kesän kuvia, enkä voi olla esittelemättä erästä helmeä. Kiilin kotiseutumuseo on tutustumisen arvoinen paikka. Se on rohkeasti oman tiensä kulkija. Tottakai museoiden ensisijainen tarkoitus on säilyttää kulttuuriperintöä ja välittää tietoa ihmisille, mutta mielestäni Kiilissä on osattu ottaa museotoimintaan aivan uudenlainen näkökulma. Siellä sekoittuvat ja nivoutuvat toisiinsa historia, perinnetaitojen opettaminen, nykyaikaiset luennot, tarinankerronta, perinnerakentaminen, taide,  lastentapahtumat ja huippuhyvä ruoka.  En olisi kuuna päivänä osannut odottaa, että näen ihailemani Meeri Koutaniemen valokuvanäyttelyn kotiseutumuseossa! Näyttely kertoi hiv-positiivisten transsukupuolisten intiaanien kohtalosta Meksikossa. Kiilissä se on mahdollista.



Kiilistä kuulin ensimäisen kerran kevättalvella ollessani sen toiminnanjohtajan Annika Martikaisen storytelling -kurssilla. Olin niin lumoutunut tarinankerronnasta, että olisin halunnut jatkaa sitä osallistumalla johonkin Kiilin tapahtumaan. Museon nettisivuilta löysin heidän tapahtumakalenterinsa. Huomasin silloin, että museolla tapahtuu keskimääräistä enemmän. Houkuttelin ystäväni mukaan ja teimme lasten kanssa kesäretken paikan päälle.  Kuvat saavat kertoa.

Tervetuloa Kiiliin!


Bremenin soittoniekat pöytänukketeatterina.

Pihassa oli vanha koulu. Sen kamari.

Taidetta kamarin seinällä.

Opettajattaren puuro?

Satuseikkailulla paistoimme lohikäärmeen sydämen nuotiolla. Sitä ennen oli käyty asiaankuuluva taistelu ja seitsemän kukkaakin oli kerätty tyynyn alle.

Aarteista sai ottaa muiston mukaan.

Pihalla jauhettiin jauhoja.

Päärakennus

Päärakennuksen tupakeittiötä.


Upea seinä on restauroitu vanhan mallin mukaann. Vieressä pala vanhaa.

Kiili sijaitsee Kristiinankaupungin kunnassa, noin 40 km Kristiinankaupungista etelään ja alle 30 km Merikarviasta pohjoiseen. Harmillisen pitkä matka meiltä. Oneksi Kaskisten mökiltä on lyhyempi, joten tästä taitaa tulla meidän joka kesäinen retkikohde. Kiilin nettisivuilta löytyy paljon tietoa: linkki.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tunneskaaloja

Meinasin tulla kirjoittamaan valitusvirren, mutta jätän sen tekemättä. Ehdin jo tuolla toisella puolella, jossa väitän olevani perillä. Linkki siihen Aurinkotalolla on niin kaoottista, että jos sitä alkaa miettiä, niin masentuu.

Naurattaa nuo ikkunoiden muovit. Olen ne kolmeen kertaan laittanut uudelleen. Huomaa, että tämä viimeisin ei ole ollut niin justiinsa.
Aurinko ei silti ole pilvessä (ainakaan pitkään) vaan minulla on monta suunnitelmaa tulevaisuudelle. Olen uskaltanut tehdä niille aikatauluakin. Viimeisin on sellainen, että talo on valmis vuonna 2017. (Mikko ei tähän vuosilukuun ota kantaa. :) ) Kolme vuotta ei ole ihan perus omakotitalon rakennusaika, mutta meistä se tuntuu pikaiselta. Siinä ajassa te olette kyllästyneet lukemaan blogiani jo sataan kertaan. Ja minä olen kirjoittanut toisenkin postauksen väsymyksestä. Jokaiselle vuodelle ennen sitä on myös oma kiinnekohtansa. Haluaisin puhua enemmän, mutta vielä täytyy malttaa. Luulen, että itselle asetetut päämäärät tuovat potkua myös työntekoon. Hyvä esimerkki oli viime keväiset talkoot/ ravintolapäivä. Ennen hoohetkeä tuli tehtyä parin viikon työt parissa päivässä. Vieläkin muistelen lämmöllä kaikkia avuliaita ihmisiä.


Näin suuri voima tällä kirjoittamisella on. Tunti sitten silmäluomet lurpalla avasin koneen. Kaksi blogipostausta myöhemmin olen innokkaampi kuin viikkoon. Ei bloggaaminen suotta ole näin suosittu harrastus. Iloa viikkoon jokahittelle!

Tämän päivän ilo löytyi Holmström second handin takapihalta: ravintolapäivän vegehodari.



tiistai 12. elokuuta 2014

Ekologista rakentamista lasten ehdoilla

En tiennyt mitään steinerpedagogiikasta, kun ensimmäisen kerran kävin tutustumassa Pajulinnun steinerpäiväkotiin. Kiinnitin huomiota erityisesti päiväkodin materiaalivalintoihin. Kaikki oli harmonista, värimaailma rauhallista, valaistus lempeä ja siellä oli hyvä tuoksu. Vierailullamme sain kuulla, että lattiat on vahattu tietyllä ekologisella tuotteella. Huonekaluissa oli ajateltu, miltä ne tuntuvat käteen. Kokemus vahatusta puusta on aivan toisenlainen kuin lakkapintaisesta tai maalatusta huonekalusta, puhumattakaan muovisesta. Lasyyriseinät toivat tilaan avaruutta, kauneutta ja lämmintä tunnelmaa. Tänä päivänä olen sitä mieltä, että myös aurinkotalon seinät tullaan laseeraamaan.

Lainasin kuvat Ylen sivulta. Kuva: Riina Vuorela/Yle

Tuon ensimmäisen vierailun jälkeen minulle on kertynyt kokemusta päiväkodista ja sen henkilökunnasta noin viiden vuoden ajalta. He ovat päässeet yllättämään minut useita kertoja ja yhä vieläkin. Syvällinen käsitys lapsen tarpeista ja kasvatuksesta herättää vilpitöntä ihailua. Päiväkotia on nyt laajennettu. Myös laajennus on tehty syvällisesti lasta ajatellen. Ympäristöstä välittyy lapsille eri aistein kaunis ja hyvää tekevä kokonaisuus. Sateenkaarensävyt näkyvät lasyyriseinissä ja lattialla varta vasten sävytetyissä ja kudotuissa matoissa. Verhot on värjätty kunkin huoneen väreihin sointuvaksi. Valaisimet on tehty pellavakankaasta ja puumateriaalista. Pellavakankaan läpi valo heijastuu kauniisti ja pehmeästi, eikä se häiritse liian kovalla valolla.

Kuva: Riina Vuorela/Yle

Keittiö on ihan omaa luokkaansa.  Pajulinnun päiväkodissa on aina syöty luomuruokaa. Keittiöhenkilökunta on aikojen saatossa kehittänyt ruokailua parhaalla mahdollisella tavalla. Muutama vuosi sitten eräs keittäjä asensi vesihanaan suodattimen, jonka avulla päiväkodissa juodaan täysin puhdasta vettä. Näitä laitteitahan on kotikäyttöön kaikenlaisia. Suoraan hanaan liitettynä kuullosti hyvältä systeemiltä. Luomulaatuisen ruuan lisäksi päiväkodissa syödään mm. itsepyydettyä kalaa ja lähellä metsästettyä hirvenlihaa.

Kuva: Riina Vuorela/Yle
Nyt on kaikilla mahdollisuus käydä tutustumassa uusiin tiloihin. Päiväkotiin on avoimet tämän viikon torstaina 14.8 klo 16-18.00. Osoite on Vuorenmaanrine 28, Seinäjoki. 


maanantai 11. elokuuta 2014

Täällä sitä ollaan!

Kiitos, että olette pysyneet kuulolla, vaikka minä pidin blogilomaa. En tietoisesti sulkenut suutani, mutta elämä on ollut kovin kiireistä. Se on reissumiehen vaimon osa!


Tämä paloauto onkin Siipyystä! Kuljettaja Seinäjoelta.

Kesään kuuluu oleellisesti kaikenlaiset karkelot. Lasten kanssa olemme tehneet päähänpistosta retkiä lähelle ja pienen matkankin päähän.





Kesän innovaatio: marjatikku
Viime viikolla kävin yksin äidin ja isän kanssa asuntomessuilla. Oikein nauratti se asetelma, kun istuimme puistonpenkillä jäätelöä syöden. Siinä minä paistattelin päivää äidin ja isän keskellä kuin ylikasvanut vauva.

Asuntomessujen suosikkitaloni.


Kanavatyö: måste ha! (Remun sisustus ei ollut suosikissani.)
Nyt viikonloppuna aurinkotalon naapurustossa on säpinää. Östermyra -päiviä vietetään 16-17.8. Olisin kovasti halunnut pitää meilläkin avoimet ovet ja koululaisten kanssa vohvelikahvilan. Se suunnitelma meni kuitenkin mönkään. Talon piha on karmeassa kunnossa eikä sisällekään voi ketään päästää. Olisi ehkä aiheellista hankkia pihaan taas muutama kontti purkujätettä varten. Ajatus avoimista ovista on kuitenkin jäänyt kytemään ja varmasti sellainen päivä järjestyy tuota pikaa.



Östermyra-päivillä on tänä vuonna mahtava ohjelma. Viime vuonna teimme Mikon kanssa kartanokierroksen. Täällä on juttua siitä. Ohjelman mukaan kartanokierrokselle pääsee nytkin sekä lauantaina että sunnuntaina klo 10.30. Kannattaa olla ajoissa paikalla, sillä kartanoon ei ihan joka päivä tallustella. Ohjelman mukaan siellä on tavallisten kierrosten lisäksi myös teatteriesityksiä useamman kerran.



Kivinavetan ruohokentällä näytti olevan paljon erilaisia toiminnallisia työpajoja ja sen lisäksi kahvila. Taidan viedä reissusta tulevan miehen ensin kartanoon kadehtimaan naapurin tiluksia, sen jälkeen museokierrokselle ja lopuksi lapset huovuttakoon tuliaiset!