perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ihmisten juhla!

Tänään on Provinssirock! Odotamme sitä joka vuosi kuin kuuta nousevaa. Joskus kymmenen vuotta sitten mietin olenko liian vanha festareille. Hyvin lyhyen kriisin jälkeen totesin ajatuksen järjettömäksi. Provinssi on ihmisten juhla.

Törnävä on valmis Provinssiin!
Hyvää Provinssia ja onnellista festarielämää! See you guys!

Kuvassa joku festariheila vuodelta 2007.



tiistai 24. kesäkuuta 2014

Se oli yksi hörppäys vaan ja talo tyhjeni

Laitoin muutama päivä sitten Facebookkiin allaolevan kuvan ja kuvatekstiksi: "Kyllä ihminen on pahoon pöyröö, kun tälläseen ryhtyy." Kuva keräsi yllättävän paljon tykkäyksiä. Siitä päätellen ihmiset ovat kanssani joko samaa mieltä,pitävät murteestani tai sitten halusivat vain nostaa peukkua pystyyn. Haluan kallistua viimeisen puoleen, vaikka aika pahasti tässä tärähtäneitä ollaan.


Vaikka olenkin sitä mieltä, että ihminen on luotu lapion varteen, niin on myös vaihtoehtoja. Voi joko lapioida päiväkausia pöyröön lailla kasvot niin pölyssä, että ymmärtää jälleen ripsien oikean käyttötarkoituksen tai sitten käydä alennusmyynneillä sillä aikaa, kun imuauto tekee saman homman muutamassa tunnissa. Me koimme molemmat vaihtoehdot.

Eerolan elefantti kurkkasi talon nurkalta, kun menin maanantaina aurinkotalolle.


Meillä kävi maanantaina vihdoin Eerola Yhtiöiden imuauto, josta olen niin monesti kaukaisesti haaveillut. Olimme etukäteen jo melkein tyhjänneet alakerran hiekasta. Yksi huone jäi, sillä sen hiekka oli järkyttävän pölyävää. Joka huone pölisi todella paljon, mutta tuo viimeinen oli kyllä ihan tomua. Auton tultua ei kauan nokat tuhissu, kun huone oli jo tyhjä.

Ei tullut Espoosta asti kuitenkaan. Eerola Yhtiöillä on myös Seinäjoella toimintaa.
Tässä siistissä sisähommassa ei tarvittu edes kasvosuojaa.
Sama juttu yläkerrassa. Pari tuntia ja kaikki oli poissa. Koska emme ole tottuneet pääsemään liian helpolla, niin jätimme omaksi työksemme sammalten irrottamisen talikolla. Tänään olemme heitelleet sammallaattoja peräkärryille. Olisi nekin helposti autoon saateltu, mutta me lajittelimme hiekan erikseen. Imuauto kippasi hiekan pihallemme. Lakeuden ympäristöhuolto olisi ottanut lajitellun hiekan maksutta vastaan. Puru taas on maksullista jätettä. Pikkujäbä kokeili kaivurihommia, mutta yhden kauhaisun jälkeen totesimme työn liian pölyiseksi. Onneksi pihassa riitti muitakin töitä. Ja Mikon autosta löytyi karkkijemma. Ihan hyvä ilta siis.


Lämpimästi suosittelen käntymän Eerolan puoleen, jos lapiohommista ei ole intohimoksi asti.  Alennusmyynneiltä löytyi kahdet farkut, takki, kaksi t-paitaa, verkkatakki, huppari, kolme kauluspaitaa, hame, housut, toppi, collegepaita, leggingsit ja korvikset.




torstai 19. kesäkuuta 2014

Kuka ratkaisee mustan huoneen arvoituksen?

Talomme musta huone on tuottanut päänvaivaa. Se näyttä savustuneelta, sillä se on ylempää tummempi kuin alempaa. Joku on veikannut, että hirsien pintaan olisi sivelty sekoite, mikä yleensä laitetaan ulkopuolelle. Joku on aivan varma, että  huone on kärsinyt savuvahingosta ja toinen taas kumoaa sen puolesta sanasta.


Alapohjan tyhjäämisen jälkeen hiekan alta löytyi tiilirakennelma. Olin tietysti ensin vakuuttunut, että löysimme haudatun kulta-aarteen (Olisi mukavasti nopeuttanut tätä projektia.) Rakennelma kuitenkin vain jatkui ja jatkui. Taitaa ulottua maahan saakka. Se myös haukkaa suurimman osan huoneen pinta-alasta. Onko täällä ollut joku megalomaaninen uuni? Nyt saa veikata!

Iso tiilikehikko

Kulmassa pyöreä muoto

Signeerattuja tiiliä



 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Eilisiä kuvia alakerrasta

Kiitos teille kaikille eiliseen postaukseen vastanneille. Se vahvisti mielipidettä siitä, että vanhoilla ikkunoilla pärjää pakkasilla. Samettiverhoista olen aina pitänyt muutenkin, joten ne saavat olla sisutushankintalistan kärkipäässä. Nostan vielä Eukon ajatuksen tähän: "Vanhojen ikkunoiden kohdalla lämpöeristys on ratkaistu siten että sisäikkunan ulkopuolelle eli ikkunoiden väliin on lisätty yksi sileä ruuduton lasikerros, joka on ruuvattu kehyksistään kiinni sisäikkunaan. Ikkunoiden pesu on aika hidasta kun se tapahtuu ruuvimeisselin kera, mutta kylmä pysyy hyvin ulkona eikä tämä lisäkerros näy ulos eikä sisälle." Tämä on sellainen ratkaisu, jota olemme jo pohtineet. Hauska kuulla, että joku on sen toteuttanut.


Talolla on lapioitu erittäin pölisevää silttiä talon pohjasta. Meille ovat useat ihmiset sanoneet, että lapiomistyöhön ei kannata lähteä. Meillä tämä on sujunut kuitenkin ihan jouhevasti. Yläkerta on hankalampi, joten sinne tilasimme  imuauton. Se saa myös viimeistellä alakerran. Lattia on molemmissa kerroksissa paikoin todella laho. Mikko satutti eilen itsensä, kun toinen jalka putosi lattiasta läpi.




Oikeanpuoleisen asunnon huoneen pohjasta löytyvät lehdet olivat vuosilta 1918-20.



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Päivitys

Me olemme täysin kesäfiiliksissä, vaikka samoilla leveysasteilla sataa tänään lunta. (Väkisinkin saa  miettimään ilmastonmuutosta.) En kaipaa helteitä. Nautin Suomen suvesta joka tapauksessa. (Lumi olisi kyllä liikaa!) Bloggaaminen ja talohommat ovat jääneet vähemmälle lasten jäätyä kesälomalle koulusta. Sen lisäksi meillä on monenlaista juhlaa kesäkuussa. Hyvä näin: olen saanut viettää aikaa lasten ja ystävien kanssa.

Isä ja Mikko sen sijaan ovat ahkeroneet talolla. Isä päivisin ja Mikko töiden jälkeen. Isän apu on ollut meille henkisesti ja fyysisesti iso asia. Hiljainen tuki on yllättävän tärkeää. Minä sen sijaan hoidan käytännönasioita kotoa käsin. Monta asiaa on kesken liittyen aurinkotaloon. Näistä kerron sitä mukaa, kun asiat hoituvat.

Sain eilen aurinkotalon puutarhasta poimitun ruusun. Takana Armi Vartialan maalaama taulu aurinkotalosta.


Olemme lapioineet talolla hiekkaa alakerrasta, mutta myös imuauto on tulossa juhannuksen jälkeen. Kun hiekat ovat tyhjätty alkaa ulkolaudoituksen varovainen irroittaminen. Laudoitus on hyvässä kunnossa, joten aiomme säilyttää sen. Se tarkoittaa tulevaisuudessa paljon työtunteja lateksimaalin irroittamisen parisa.  Lienee sen arvoista.

Kuva: Heikki Hietanen

Ikkunoiden kunnostus on myös listalla ihan ensimmäisenä. Pokat haetaan Justeerin verstaalle ja itse saamme rapsutella maalit karmeista. Olemme Mikon kanssa keskustelleet paljon ikkunoista. Tästä aiheesta olemme saaneet sata erilaista mielipidettä. Omasta mielestämme vanhat ikkunat kuuluvat vanhaan taloon. Ilme muuttuu radikaalisti, jos ne vaihdetaan uusiin. Lämmityskulut saavat miettimään erilaisia ratkaisuja. Mitä te muut vanhojen talojen omistajat olette tehneet ikkunoiden suhteen? Kuinka estätte lämmön karkaamisen harakoille talviaikaan? Meillä ikkunat ovat eläneet paljon ja suuria rakoja on siellä täällä. Kaipaan vähän tukea tämän aiheen kanssa.


Kuva: Heikki Hietanen

Tässä vielä Ilkan juttu tulevasta kodistamme. Sain sen etukäteen luettavaksi, mutta en huomannut silloin erästä tärkeää seikkaa. Talon katon on kunnostanut Pro Törnävä seura, ei Törnävä seura. Pieni sana, mutta iso asiavirhe. Nettiin sen varmasti voi korjata, mutta lehteen meni tietysti näin.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lapiotyöläisen sietämättömän keveä mieli

Olen alkanut ymmärtää kesäviisujen merkityksen. Mieli taitaa kesäisin olla avoin kevyelle rallatukselle. Musiikin avulla saa maksimoitua hyvän fiiliksen.  Ja muutkin tunteet. Minulla on ärsyttävä taipumus soittaa repeatilla kappaleita niin, että koko perhe tuskastuu. Viime kesänä se oli Putron Mitäpä jos.


"Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana.
Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä,
lentääkö se ilmaan?
Lentääkö se ilmaan?"


Tämän kesän ehdoton ykkösbiisi on Jujun Hullu. Se saa joka kerta hymyn huulille. Ihmiset suhtautuvat kaikkeen vähän liian vakavasti. Pitäisi osata ottaa koko elämä pilke silmässä. Kaikenlainen fanaattisuus on aina vähän pelottavaa koski se sitten perinnerakentamista, lastenkasvatusta tai vaikka polittiikkaa. Oikein naurattaa, kuinka itsekin innostun paasaamaan jostain aivan typerästä aiheesta. Eihän me edes tiedetä, mitä tapahtuu kuoleman ja syntymän välissä, eikä ainakaan sitä mitä syntymän ja kuoleman. Menikö hipiksi? Tämä Jujun kipale on kyllä tosihippi.

 
"Oon tienny sen mitä en tie 
Oon nähny henkiä 
Oon kulkenu paljaat varpaat kenkinä 
Minä itse itseni renkinä 
Oon esiintyny Jeesuksena 
Levittäny ilosanomaa 
Mul on aina paljon sanottavaa 
Mut neki on vaan sanoja 
Oon avoin mielen säästäni 
Avoimesti sekasin päästäni 
Siks kai oon niin huoleton 
Tiedän olevani kuolematon"

Hyvää viikonloppua teille remppaajat, raksaajat, aurinkotalon ystävät ja kevytmieliset hengenheimolaiset! Me olemme viikonlopun lapionvarressa.



Hidasta elämää -blogissa lisää mielenmaisemaani. 




sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pienten ja isojen työt

Isompia lapsia on hankala saada mukaan talolle. Tiedän, että koulaisilla on salapaikkoja metsässä, mutta ne eivät pidä riittävästi mielenkiintoa yllä. Täytynee viedä tramppis tai kehitellä itse jotain muuta äksöniä. Onneksi lähes naapurissa asuu tyttöjen rakkaat ystävät, joten kavereilleen pinkaisevat myös nopeasti. Pikkujäbällä sen sijaan on paljon tekemistä. Mikko osti lapsille mönkijän. Ituhippinä tietysti pyörittelin silmiäni, mutta pakko myöntää, että on se kiva vekotin.

Huomaa paita!



Välillä J on poliisi, toisinaan työmies ja joskus rallikuski. Kulkuvälineenä toimii mönkijä, mutta roolileikki jatkuu muilla tavoilla. Tänään työmies on kuljettanut perällä lapioa ja tehnyt korjaushommia.

Naulojen irrottelua

Ja ylempää..
Isojäba on tehnyt samaa hommaa talon ulkopuolella. Saimme ohjeen irroitella ulkolaudoitusta ennen hirsikorjauksia. Se on Mikon projekti tällä hetkellä. Vaakalaudoituksen saa todennäköisesti nätisti irroitettua, mutta pystylaudoitus on ongelmallinen. Vaihdamme hirsiä kolmesta kerroksesta. Pitäisikö pystylaudoitus kangottaa ja jättää löysästi kiinni, irrottaa kokonaan vai vetää sahalla poikki ja uusia alhaalta kokonaan? Tuntuisi tosi työläältä irrottaa kokonaan. Kysymme tietysti asiantuntijalta, mutta olen kiinnostunut myös muiden rakentajien näkemyksistä.



Minä upottelen kesävarpaita hiekkaan sisäpuolella. Lajittelua ja siivoamista täytyy tehdä ennen imuauton tilaamista.

Oli pakko ottaa perinteinen kesävarvaskuva, kun on niin hienoa hiekkaa tarjolla.
 Loppukevennyksenä tämän lauantain hääparin opaskyltti. Näihin häihin olisin halunnut osallistua. 


lauantai 7. kesäkuuta 2014

Lastenkasvatuksesta pirtukannuun eli aiheesta ja sen vierestä

Pieni hiljaisuus johtuu siitä, että kävin Helsingissä kouluttautumassa Luonto pienen lapsen kasvuympäristönä -kurssilla. Snellman korkeakoulun luennoitsijat saivat vakuuttumaan minut siitä, kuinka hienosti meillä on täällä Suomessa asiat. Jos varhaiskasvattaja puhuu pyytettömästä rakkaudesta lasta kohtaan, niin voi ola varma, että oma lapsi on hyvissä käsissä. Liika opettaminen ei kuulu steinerpedagogiikkaan vaan parasta pienelle lapselle on turvallisen päivärytmin ja huolehtivan hoitajan lisäksi liikkuminen. Kävelyretket, kiipeily ja luonnonilmiöiden ihmettely ovat juuri sitä, mitä lapset tarvitsevat. Heitetäänkö kaikki loman ajaksi padit, läppärit, telkkarit ja puhelimet pois? No, blogia päivitän, mutta face saa kyllä jäädä vähemmälle ja lapsille nollalinja.

Riittävä luontokokemus voi löytyä oman kodin vierestä. Tässä meidän aurinkotalon vieressä oleva salapaikka.

Sillä aikaa, kun minä pohdin lasten sielun elämää Helsingissä, olivat Mikko ja isä laittaneet talolla tuulemaan. Lattialankut ovat irrotettu joka huoneesta. Lankut olivat monin paikoin huonossa kunnossa. Tupajumien jälkiä ja kosteusvaurioita ei oikein pysty korjaamaan. Osittain saimme niitä pelastettua, mutta paljon lähtee myös vaihtoon. Täytynee aloittaa vanhojen lankujen metsästys jo varhaisessa vaiheessa. Saa vinkata, jos joku on purkamassa omiaan.

Näkymä ovelta. Siivoustöitäkin riittää.

Ensimmäinen eristekerros
Aarteita me tietysti haluaisimme löytää. Näyttää toistaiseksi vähän köyhältä. Yläkerrasta löytyi lattian alta pirtukannu. Muotoilu lienee kieltolain mukanaan tuomaa tuotekehittelyä. Tämän pullon saisi kätevästi vatsan päälle. Festarimuotia 2014?