torstai 29. toukokuuta 2014

Yläkerta tänään

Talossa on taas kaikki hysrkynmyrskyn. Yksi aurinkotalkoiden parhaista puolista oli se, että hetken meillä oli siistiä ja jopa kotoisaa. Oli hyvä päästä nauttimaan talosta ainaisen pölyn ja roskan sijaan. Kokemus on talletettu hyvien muistojen sekaan ja taas on mukavampi edetä purkutöissäkin. Aurnkotalkoista voit lukea vielä Hidasta elämää -blogistani.


Yläkerrassa ovat lattiat irti. Lankut ovat tallessa kaikista muista huoneista paitsi keskimmäisestä. Siellä oli lattiana kapeaa ponttilautaa ja katsoimme, että sitä ei takaisin laiteta.




Seuraavaksi siirrymme alakertaan ja siellä on edessä sama juttu. Olen jo irrotellut muovimatot. Muovimattojen alle oli jätetty mainos varmaankin meille purkajille. Vuosiluku pääsi yllättämään. Vasemman puoleisen asunnon lattiat ovat laitettu vuonna 1993. Minua ilostutti ajatus siitä, että huoneistossa asunut yli 90-vuotias vaari on päässyt nauttimaan vielä viimeisinä vuosinaan uusitusta kodistaan. Viimeinen kalenteri seinällä oli vuodelta 1995.
   


Muovimattojen alla oli jonkinalista linoleumia tms. Niiden alta löytyi päivämäärä 13.2.1952. Östermyralla on siis paffitettu lattioita pari päivää ennen äitini syntymää. Välillä on hyvä hakea perspektiiviä talon ikään tällä tavalla. Mehän pidämme näitä isoäidin ikäisiä remontteja uusina kunnostuksina.


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ketä meitä nyt oli? Jouppila, Kustaa,Anna, Maria, Elisabet ja minä.

Janoan kuulla taloon liittyviä pieniä tarinoita. Kaikki ovat merkityksellisiä. Usemmasta suusta olen kuullut, että edellisten asukkaiden yläkertaan ei saanut mennä. Onkohan tämäkin jokin vanha tapa? En muista, että meitä olisi varsinaisesti kielletty, mutta toisessa mummolassa ei vaan yläkertaan menty. Sielläkin oli samalla tavalla sisäänkäynti porstuan puolelta. Ehkä lapsia haluttiin vain pitää silmällä. Portaatkin ovat tosi jyrkät Östermyralla.



Portailla on pidetty joskus kissakerhoa. Kerhossa on ollut ainakin kaksi jäsentä, joista toinen isäntien sukua. Se, että talossa on ollut kissa, oli jostain kummallisesta syystä minulle iso uutinen. Taloon sopisi hyvin kisu hiiriä pyytämään. Haluaisin samanlaisen kuin Cherin Nero.   

Mikä tämä symboli on? Tietääkö joku?

Vanhemmilleni oli joku kertonut aurikotalkoiden aikana, että hänen vanhempansa ovat tavanneet ensimmäisen kerran talon keittiössä. Luulen, että talossa on syntynyt useampikin rakkaustarina. Eikös koulu ole otollinen paikka puolison tapaamiselle? Mutta, että keittiössä noin vain Cupidon nuolet lennelleet!


Vanhinta tietoa on se, että erään rouvan esi-isä on perheineen asunut talossa. Ensin talossa ovat asuneet venäläiset  sotilaat, mutta heidän jälkeensä makasiinia ovat vartioineet suomalaiset palkatut vartijat. Heillä oli myös perhettä.



Omaa tarinaansa kertovat seinien kaiverrukset ja kirjoitukset. Näitä kuvien tekstejä voi vain arvuutella.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Steiner -koulun arkea

Pahoitin mieleni tänään Ilkan yleisönosastokirjoituksesta. Tiedän, että ei pitäisi. Mielipiteet -palstalta löytää vähän väliä hyvinkin lennokkaita ajatuksia.  Tiedättehän kuitenkin sen leijonaemon fiiliksen, kun omaan lapseen liittyvä kannanotto saa loukkaantumaan? Mielipide -osastolla nimimerkillä Opettaja ja äiti esitti todella radikaaleja väitteitä lasteni koulusta. Lapseni eivät ole jääneet jälkeen matematiikassa ja äidinkielessä. Pystyn vertailemaan useisiin peruskoulun ikätovereihin. Luokalla ei myöskään ole yhtään erityislasta. Mielestäni kyllä saisi olla, sillä arvostan sitä, että lapseni oppivat toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Omien lasteni kohdalta voin siis kumota Opettajan ja äidin mielipiteen heti. Kirjoitus innoitti minua avaamaan vähän enemmän Steiner -koulun arkea. Koskaan en peruskoulua soimaisi. Esikoiseni on käynyt peruskoulun ja minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä hienojen opettajien kanssa.


Lapset vien joka aamu samaan aikaan kouluun. He ovat tottuneet tähän rytmiin jo päiväkodissa. Useimmat lapset tulevat matkan päästä, joten liikenteen kanssa täytyy olla tarkkana. Tyttöjeni luokalla on lapsia, jotka tulevat jopa kuudenkymmenen kilometrin päästä. Repussa on lasteni omatekemät kirjat, penaalit ja huilut, jos ne ovat kulkeutuneet kotiin asti. Huilut säilytetän huilupusseissa, jotka he ekaluokalla ovat kutoneet.


Heidän aamunsa alkaa siten, että opettaja kättelee jokaisen luokan ovella. Lasta opetetaan katsomaan silmiin ja opettaja toivottaa huomenen ja sanoo lapsen nimen. Itse olen pitänyt tätä pientä tapaa erittäin tärkeänä. Lapsi tulee "nähdyksi" pienellä eleellä. Erään toisen asteen opettajan olenkin kuullut sanovan, että steinerkoululaiset eivät eroa muista heille tulleista opiskelijoista, mutta heistä jokainen osaa ainakin kätellä ja katsoa silmiin.

Päivä alkaa aamutoimilla. Aamutoimien aikana soitetaan aina huilua, rytmitellään ja lausutaan runoja. Aamuun on sijoitettu eniten keskittymistä vaativat opetuskokonaisuudet. Steiner -koulussa lapset saavat oppia asioita hitaammin ensimmäisillä luokilla ja ottavat sitten vanhempana kiinni peruskoulun ikätovereitaan. Arvostan itse pitkää, hidasta lapsuutta ja sen takia pidän tätä hyvänä käytäntönä. Me vanhemmat saamme seurata oppimista ja nyt loppuvuodesta on ollut vielä käytössä aivan tavalliset peruskoulun ikätasoiset testit. Omani saivat kiitettävän arvosanan.   


Koulussa opitaan asioita tekemällä. Nyt keväällä 1-2 luokkalaiset viljelivät omalle 4H- palstalleen perunoita, sipuleita jne. Me vanhemmat sitten hoidamme lasten kanssa palstan kesällä vuoroviikoin. Tällä hetkellä omat tyttöni ovat parempia viljelijöitä kuin vanhempansa. Samoin he ovat taitavia kutojia ja virkkaajia. Ekaluokkalainen on kutonut huilupussin lisäksi penaalin. Tokaluokkalainen on virkannut käsinuken, lapaset ja laukun. 


Välitunneilla on lapsia ikähaarukalla 7-16v. Koulu on siis yhtenäiskoulu, jossa ala- ja yläkoulu toimivat yhdessä. Steinerkoulun teinit ovat aivan samanlaisia kuin muutkin. Kerran kävin iltapäivällä koulussa etsimässä opettajaa ja olin iloinen, kun maleksivan teinijoukon keskeltä eräs poika kysyi minulta (vieraalta ihmiseltä), että ketä etsin. Olen myös lapsiltani kuullut, että isommat auttavat pienempiä. Saavat myös varmasti välillä olla rasittavan ihailun kohteena ainakin niistä jutuista päätellen, mitä lapseni kertovat näistä teini-ikäisistä.

Ruoka valmistetaan koulussa. Keittiö ei ole täysin luomu, mutta luomua käytetään osittain. Myös eineksiä vältetään. Steinerpäiväkoti on luomuportaalla viisi.



Koulu loppuu aina samaan aikaan ja minä käyn hakemassa lapset. Iltapäiväkerhossa on tällä hetkellä 1-3:s luokkalaisia.

Yhteistyö ja vuorovaikutus koulun henkilökunnan kanssa on alusta asti runsasta. Opettaja tulee kylään jokaisen ekaluokkalaisen kotiin. Kutsusta toki. Vanhempana oli hienoa kuulla, kuinka oma ekaluokkalainen hieman ujosti esitteli huonettaan opettajalleen. Minä tein ruokaa ja istuimme opettajan kanssa keskustellen. Lapset saivat vielä näyttää harrastuksistaan oppimiaan taitojaan olkkarissa. Tämän lisäksi koulussa on useita vanhempainiltoja ja vanehmpainvartit lukuvuoden aikana.

Yksityiskoulun täytyy kerätä myös varoja. Steiner -koulussa materiaalien laadulla on suuri merkitys. He pyrkivät käyttämään luonnonmukaisia ja aitoja materiaaleja esim. villa ja mehiläisvahavärit sekä Stockmarin tuotteet.Varainkeruuna on vuosittain tietyt tapahtumat, kuten lastenjuhlat ja kukanpäivän myyjäiset. Kuukausimaksu on 20 euroa. Varainkeruutapahtumiin saa osallistua omien voimavarojen puitteissa. Minä osallistun tietenkin suurella panoksella aurinkotalkoisiin, mutta olen jättänyt kokonaan osallistumatta esim. joihinkin tuotemyynteihin. Siihen on ollut kyllä syynä muut kiireet. Varainkeruu saattaa tuntua rasittavalta, mutta toisaalta yhteisöllisyydestä saa myös paljon itselleen.




Tämä kirjoitus perustuu täysin omiin kokemuksiini. En kuitenkaan halua antaa vaikutelmaa, että pidän omia lapsia erityisen taitavina tai koulua erityisen hyvänä. Pidän myös peruskoulua hyvänä ja kaikkia lapsia tärkeinä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus valita. Steiner -koulu maksaa esim. Briteissä ja Amerikassa maltaita. Täällä pystyy kuka tahansa valitsemaan Steiner -koulun lapsensa opinahjoksi. Omat arvoni kohtaavat koulun arvojen kanssa ja se on meille tärkein syy kouluvalintaan. Steiner -koulussa on avoin ilmapiiri. Sinne voi tulla kuka tahansa tutustumaan. Henkilökunta mielellään kertoo käytänteistä ja tietävät enemmän pedagogisesta taustasta. 



torstai 22. toukokuuta 2014

Kasarmin kätköt

Lakeuden ympäristöhuolto oli yksi Aurinkotalkoiden sponsoreista. Saimme pihaamme kaksi konttia ja yhden lavan jätteille. Niistä jokainen tuli piripintaan asti täyteen. En olisi koskaan uskonut, kuinka paljon työtä on pihassa. Talossa nyt on ilmiselvästi suuri työmaa, mutta pihan suhteen alkaa totuus paljastua. Se on tähän asti ollut kuin suvun mustalammas, jonka toimia yritetään peitellä vehreydellä, kukilla ja punotuneilla juurilla ja oksilla. Viime kesänä meni läpi.  Ei toimi enää.



Olin ajatellut, että kuivaan nokkospuskat, jotka kasvavat multaisilla mättäillä. Löin niihin perunakuokan ja taas selviteltiin menneisyyttä. Kasoista löytyi tietysti muovia (kuten joka paikasta muutenkin), sen lisäksi työkaluja, vettynetä nahan paloja, lasinsiruja ja narua. Kaiken alla mädäntynyt puulattia. Näiden vihreiden kumpujen alla on osa kymmenisen vuotta sitten poltettua navettaa. Miksei tuhopolttaja joutunut siivoamaan jälkiään?


Minähän en ole tunnettu viherpekalostani(kaan). Lajitellessani pieteetillä lasinsiruja pihan jokaiselta neliömetriltä, olenkin yrittänyt hakea jonkinlaista kiinalaistyyppistä viisautta. Ajatuksena opetus siitä, kuinka mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Ja että minun täytyy tehdä sitä kymmenkertaisesti enemmän kuin luontaisesti puutarhan hoidosta kiinnostuneiden ihmisten.  Enhän ole tähän mennessä varjellut edes siitä ainoaa kukkapenkkiä, jonka edelliset asukkaat olivat nykyisen kotimme takapihalle istuttaneet yli kymmenen vuotta sitten. Katsellessani pihaa yritän luoda tulevaisuuden kuvaa ja harvakseltaan joku Feeniks räpistelee ajatuksissani todella haparoiden.




Kukaan ei varmaan ylläty, jos kerron, että kuokin paljon mielummin tätä pihaa kuin ajan kotipihani nurmikkoa yrittäen olla niin säädyllinen kuin tavallisella suomalaisella asuinalueella kuuluu? Paljon mielummin nyrpistelen jättimäisille madoille, kuoriaisille ja lahoamattomille muovipusseille. Pyörittelen päätä tsiljoonille lasinsiruille ja huoppaan maahan kasvaneita piikkilankoja. Kummallinen yhteenkuuluvuus pitkän historian kanssa saa minut joka kerta hetkeksi pysähtymään ja fiilistelemään sitä, että saan seisoa juuri siinä kohtaa pihaa, jossa on seisottu jo kaksisataa vuotta katsoen samoja rakennuksia kuin minä nyt. Nostalgia on tunne, josta en ole ennen tiennyt.


Joka tapauksessa kiitos Lakeuden ympäristöhuollon, meillä on aika monta kuutiota vähemmän jätettä pihallamme. Lakeuden ympäristöhuolto on avoinna poikkeuksellisesti myös tämän viikon lauantaina klo 10-14.00 Seinäjoella Teollisuustie 11 :ssa. He ottavat veloituksetta vastaan sähkö- ja elektroniikkaromua, metallia, keräyspaperia, pahvia, puutavaraa, muoviastioita (ei PVC) ja lasipurkkeja.

Pakkohan ne kengät oli kuvaan ängetä, kun kerrankin oli korkkarit jalassa.

Hauska kyltti löytyi yhdestä kasasta.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kiks

Asenteeni kuluttamiseen on muuttunut radikaalisti viime vuosien aikana. Aikoinaan opiskelijana tuli kierreltyä kaupoissa jatkuvasti ja ostettua halpaketjujen ale -laareista mitä tahansa. Pienen nettikauppahurmos -välivaiheen kautta olen mielestäni löytänyt järkevän suhtautumisen kuluttamiseen. Kasvaville lapsille ostan tarpeeseen ja itselleni silloin, kun kaikki näyttää nuhjulta.

Toinen pukeutumiseen liittyvä murros on ollut se, että 37 -vuotiaana ei huvita enää käyttää teinivaatteita ja toisaalta minulle ei kyllä sovi jakkupuku tai liian asiallinen tyyli. Kirppareihin opettelen, mutta minulla on myös muutamia suosikkimerkkejä, joista uusimpana oululainen Kiks. Pidän tärkeänä, että tuotteet ovat eettisiä,  kotimaisia ja yhtä tärkeänä sitä, että materiaalit ovat kierrätyksestä. Kiks täyttää kaikki kriteerini.

 
Sain siipalta äitienpäivälahjaksi  Flows -mekon ja Clouds -pitsihupparin. Kuvissa huppari on mekon alla, mutta olisi varmasti paremman näköinen esim. pitkän hihattoman topin ja farkkujen kanssa.


Mekon jujuna ovat hyvät leikkaukset. Se on takaa tyköistuva ja edestä armollinen kantajalleen. Tämä
mekko päällä voi käydä pitsalla. 

Molemmat ovat olleet jo monta kertaa päällä. Ehdottomasti kesän ykkösvaatteet.



Kiksin malliston löydät täältä.  Olen itse tilannut suoraan ystävälliseltä vaatesuunnittelijalta Katja Iljanalta. Palvelu pelaa hyvin myös sähköpostilla.  

Cuts -mekko on vilahdellut aikaisemmassa postauksessani täällä. 

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kiitos,kiitos, kiitos!

On niin väsy, että en taida vielä jaksaa kirjoittaa päivän tapahtumista. Haluan kuitenkin kiireesti kiittää yli odotusten onnistuneesta päivästä seuraavia tahoja:

Steiner- koulun henkilökuntaa, vanhempia ja lapsia, laulukoulun oppilaita, steinerpäiväkodin henkilökuntaa ja Koivukotia. Teitte tavallisesta talkootapahtumasta unohtumattoman elämyksen.

Lakeuden ympäristöhuoltoa lavan ja konttien luovuttamisesta käyttöömme.

Törnävän S-markettia, Törnävän kukkaa, Oriflamea ja Vihertaimistoa lahjoituksista.

Etelä- pohjanmaan maakuntamuseoa opastuskierroksista.

Ykkös Basaaria tiedotusavusta.

MLL:n Seinäjoen yhdistystä ja Seinäjoen nuorisotoimea lainatavarasta.

Heidiä koko päivän kuvaamisesta.

Satoja vieraitamme. Ilman teitä ei päivästä olisi tullut mtäään.

Ja erityinen kiitos teille talkoolaisille, jotka ahersitte pihamme eteen. Uskomatonta, miten paljon teitte työtä ja miten paljon saitte aikaiseksi. 














Piha on tyhjentynyt roskasta.

torstai 15. toukokuuta 2014

Kurkistus sisälle

Meillä on aivan ylihienoa. Ja huomenna on varmasti aivan yliylihienoa, kun saadaan kaikki valmiiksi. Tyttöjen koulun opet suhahtivat paikalle niinkuin hyvät haltijattaret ja taikasauvan napautuksella kaikki oli täydellistä. (Olen näköjään tämän tapahtuman myötä hypännyt vallan satumaailmaan.) Tässä pieniä alkupaloja.




Olen valtavan iloinen  näyttelystä. Niin paljon olen surrut talon puolesta, että on maailman ihanin tunne, kun talossa tuoksuu mäntysuopa ja seiniä koristaa kauniit lasten tekemät taideteokset. Tekisi mieli kyynel tirauttaa. Ja tirautankin.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Metamorfoosi: minästä me

Yhteisöllisyys on asia, johon yritän tällä hetkellä opetella. Minulla on tapana ottaa ohjat omiin käsiini jä tehdä asiat yksin. Silläkin uhalla, että tiedän yhteisöissä olevan voimaa moninkertaisesti. Sitä kuvittelee pääsevänsä helpommalla, kun tekee asiat niinkuin on itse tottunut ja omaan tahtiin. Olen ilmeisesti niin hätäinen luonne, että tuskastun, kun asioita aletaan vatvoa liian monesta näkökulmasta. Yritän nyt opetella pois tästä ajattelutavasta. Lauantain aurinkotalkoot ovat aito yhteisöllisyyden näyte. Tähän en pystyisi yksin.



Kävin aamulla steinerpäiväkodilla juttelemassa heidän osuudestaan lauantaina. Olemme aiemmin vain pintapuolisesti keskustelleet ja sopineet heidän tulostaan aurinkotalolle. Kuinka vapauttavaa on huomata, että asiat hoituvat ilman minua. Päiväkodilla oli selvä näkemys lauantain lasten puuhapisteestä. He mm. tuovat paikalle leluja. Lapset pääsevät leikkimään, mutta myös aikuiset saavat vilkaista millaisilla leluilla steinerpäiväkodissa leikitään. Heillähän ei ole käytössä muovitavaraa. Nuket ovat sellaisia, että lapsen on helppo kuvitella ilme nuken kasvoille. Nuken sisusmateriaali on villaa ja ainakin minun käteeni nukke tuntuu lämpimältä. Materiaalien korkeaan laatuun panostetaan yleisestikin kaikella tavalla sekä Steiner- koulussa että -päiväkodissa.

Leikin lisäksi lauantaina saa piirtää mehiläisvahapalikoilla. Nämä kynät ovat mahtava väline pienten lasten kanssa. Ne taipuvat värien lisäksi leikkipalikoiksi ja vaikka kauppaleikkiin karkeiksi.




Voi olla, että pihalta löytyy myös jotain muuta yllätysextraa lapsivierailemme. Lasten leikkipaikka on sijoitettu kahvilan viereen siten, että aikuisten on helppo seurata jälkikasvuaan ja samalla istahtaa kahvin tai käsitöiden ääreen. Kyllä! Näyttää siltä, että meillä myös virkataan. Tuota en olisi ikinä keksinyt itse!