lauantai 26. huhtikuuta 2014

Mitä seuraavaksi?

Eilen talolla kävi hirsikorjaaja kastsomassa tilannetta. Se näköjään aina tarvitsee jonkun ulkopuolisen ammattilaisen piipahduksen, että asiat konkretisoituvat. Meille molemmille tuli sellainen fiilis, että nyt kääritään hihat! Ja onhan nyt muutenkin aikaa hihojen käärimisille, sillä olemme saaneet energiaa vaatineet omat työ- ja kouluprojektimme loppumetreille.

Piirrustuspaperia.

Seuraavat työvaiheet ovat talon kunnollinen puhdistus, lattioiden irroitus ja pohjien tyhjääminen. Minä puhdistan seiniä ja Mikolle jää lattiat. Hirsien pinnassa on lujassa kiinni alin kerros tapettia ja liimaa. Minulla ei ole vielä oikein tekniikka hallussa, joten yhden seinän puhdistamiseen kului kaksi päivää! Käytin vettä, mäntysuopaa ja juuriharjaa. Jos sinulla on parempi konsti, niin kerro toki.

Vähän jo valmista seinää.

Kun nämä työvaiheet ovat valmiit, alkaa ulkolaudoituksen varovainen kangottaminen. Hirsivauriot täytyy ottaa kunnolla esille. Tämä toimenpide tulee olemaan hurjan jännittävä!

Merkintöjä parinsadan vuoden takaa
Kauniisti veistetty seinä.
Kurpitsafestareiden lisäksi taidamme viettää viikonlopun Östiksellä. Meillä muilla kasvot lienee pölyn peitossa, mutta mukaan mahtuu aina yksi soma rottakin.



keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sata kiitosta onnellisten tähtien alta

Tunnen itseni onnekkaaksi monella tavalla. Kiitos teille edelliseen postaukseen kommentoineille. Ette uskokaan, kuinka mukavalta niitä tuntui lukea. Olette kullanpaloja kaikki!

Carolinen Pippingin onnellisuus -työpajassa Seinäjoen taidehallilla

Positiiviset tuulet puhaltelevat nyt meille päin. Lakeuden ympäristöhuolto lupasi anteliaasti osallistua Aurinkotalkoisiin. He lahjoittavat käyttöömme siksi viikonlopuksi kolme roskalavaa. Sen lisäksi he hoitavat kuljetukset molempiin suuntiin. Valtavat kiitokset!



Sain myös tänään meilin, että voitin Indiedaysin Bloggers`inspiration day -tapahtumasta Viaplayn arpoman hotelliyön Katajanokalla. Sehän tarkoittaa Mikolle ja minulle kahdenkeskistä Helsingin lomaa. Kiitos Indiedays ja kiitos Viaplay!

Seinäjoen taidehallin upea näyttely nähtävissä 4.5 saakka. Taiteilijoina Jouni Airaksinen, Jyrki Heikkinen, Caroline Pipping, Anni Rapinoja, Jaakko Rönkkö ja Miina Äkkijyrkkä

Tekisi mieli kertoa vielä yhdestä onnenpotkusta, mutta taidan pitää salaisuutena. Palaan tähän ensi viikolla. Ehkä. Enkös olekin ärsyttävä? Sukulaisille kuitenkin tiedoksi, että en ainakaan tietääkseni odota vauvaa.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pohdiskelua

Mitkä pääsiäiskelit! Aurinko on hellinyt meitä kyllitellen. (Suosikkisanani.Oli pakko änkeä tähän kohtaan.) Aurinkotalon alakerta on vielä pimeänä, mutta yläkerta on täynnä valoa. Emme osaa päättää irrottaisimmeko ikkunoiden edestä vanerit vai ei.


 Yleensä olemme kohtuullisen ekstrovertteja kumpikin, mutta välillä tämä projekti saa kääntymään sisäänpäin. Olo on toisinaan jopa vähän defensiivinen. Johtuen siitä, että pihalla on aina silloin tällöin asiatonta liikehdintää. (En tarkoita teitä ihania ihmisiä, jotka kävitte, kun en ollut pakalla. Harmittelin kovasti. Tulettehan uudelleen!) Pari kertaa murtoakin on taas yritetty, mutta sisälle ei enää ole päästy. Huono fiilis johtuu myös muutamista seläntakana käydyistä keskusteluista, jotka ovat kantautuneet korviimme. Tavallisesti emme muiden mielipiteistä välitä, mutta tämä päätös on ollut elämässämme iso askel ja se luo samalla epävarmuutta. Se on vähän sama juttu kuin esittelisi vastanaidun puolisonsa ihmisille ja saakin kuulla, että heidän mielestään häitä ei olisi koskaan pitänyt tanssahdella. (Taas vertaan taloa rakkauteen! Toistamiseen tänäänkin. Tästä on tultava loppu.)

Kuka nyt ei tämän kanssa tahtoisi loppuelämäänsä viettää?


Meidän häät on nyt kuitenkin tanssittu ja kyllä se aurinko paistoi tänään ihanasti tähänkin casaan. Aurinko tuli ikkunoista, mutta näyttäytyi toisellakin tavalla.



Sisäseinien laudat olivat lahoja päädyn auringon kohdasta, mutta onneksemme etelän puoleisen päädyn ulkolaudoituksen auringot olivat ihan priimaa tavaraa! 




lauantai 19. huhtikuuta 2014

Arvonta

Virpi Mäkinen on seinäjokelainen taiteilija, jonka töissä seikkailevat lapset, luontoaiheet ja enkelit. Sain Virpiltä ison kasan kortteja ja kaksi julistetta arvottavaksi teidän lukijoiden kesken! Tuhannet kiitokset taiteilijalle. Ja tuhannet kiitokset teille, jotka luette blogiani. Kirjoittaminen olisi varsin yksitoikkoista ilman lukijaa.



Kortit eivät ole aivan tavanomaisia kortteja. Ne ovat selvästi tauluja, joista on painettu postikortteja. Kuinkahan selittäisin? Kuvissa näkyy tekstruuri: pensselinvedot ja maalipinta ovat näkyvissä. Niissä on hyvä henki. Olen sitä mieltä, että taiteilija siirtää tekemäänsä kuvaan osan itseään ja näissä kuvissa asuu onnellinen ihminen. Mielestäni on ollut hyvä ajatus painattaa teoksia kotrteiksi ja julisteiksi.



 Paketissa on 12  2-osaista korttia. Nämä sopivat mainiosti kevään ja kesän juhliin. Tyttö- ja poika-aiheisissa korteissa on vapauden tuntua. Ne sopivat erityisesti valmistuneille ja tupaantuliaisiin.Toisessa tyttö päästä linnun lentoon ja pojalla on olkapäällän kulkurin keppi ja pussukka. Olen aina rakastanut tuota kulkuriteemaa. Kaksiosaisissa on myös enkeli - ja hääkortti.

Yksiosaisissa on monia erilaisia.  Oma suosikkini on tyttö, jolla on sylissään pieni peikko. Tausta on upea ja kuvasta välittyy herkkyys. Melkein tiedän, miltä tuo peikonpoikanen tuntuisi omassa sylissäni. Yksiosaisia on paketissa peräti 20. Korteista riittää moniin syntymäpäiviin.

Julisteita on kaksi. Kuvat ovat vähän paksumpaa kartonkia.  Skeittaava poika tulee meillä nuorimmaisen huoneeseen ja enkeli linnun kanssa sijoitetaan meidä tyttösten makuuhuoneeseen. Kehykset ovat vielä hakusessa. Olisi ihana löytää jotain vanhaa.



Virpi lahjoittaa tämän arvokkaan paketin jollekin onnekkaalle. Voit tutustua Virpin töihin hänen blogissaan http://keltainenkeinutuoli.blogspot.fi/ . Tällä hetkellä tauluja on esillä huhtikuun loppuun saakka Seinäjoen kirjasto Apilassa. Sen jälkeen touko- ja kesäkuun ajan Toimintojen talolla Seinäjoen Kasperissa.


Osallistumisohjeet:


Voit osallistua arvontaan tykkäämällä kuvasta Östermyran auringon Facebook- sivulla. Klikkaa tästä arvontaan!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Yksi hattu, kiitos!

Syön kohta hattuni! Museoviraston kokous on jälleen siirtynyt! Enkä saanut enää tietoa uudesta miitingistä. Ihan viisastakin olla hiljaa, kun hömelöt bloggaajat levittelevät virheellistä tietoa ympäri nettiä tai yksi hölmö. Pääsiäispupuni symboloikoon tilannetta. Hänkin odottaa viheriöivää niittyä, mutta taitaa odotella onnensa ohi.




Eikä tuo pupunkaan tontti ole museoviraston suojelema. Siksikö niin kitsas?


 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Aurinkotalkoot 17.5.2014 klo 11-15.00

Aurinkotalkoiden suunnitelmat ovat hyvässä vauhdissa. Luulen, että päivästä on tulossa mahtava. Olen tallustellut talossa ja kuvitellut sisälle paljon ääniä, elämää ja yleistä säpinää! Soittavatkohan koululaiset huiluilla? Sitä toivon!




En olisi tiennyt, että ravintolapäivä on samaan aikaan, mutta sain siitä vinkin usealta eri ihmiseltä. Kiitos teille! Aurinkotalkoot on siis mukana ravintolapäivässä. Bongaa kahvila Ravintolapäivän nettisivulta. Aurikokahvila tarjoaa antimia herkun- ja kulttuurinnälkään. Maksuvälineinä toimivat haravalla rapsutus ja  eurot. Rahalla kartutetaan steinerkoululaisten kassaa.



Olen iloinen siitä, kuinka myönteisesti talkoot on otettu vastaan. Samalla viikolla on museoviikko ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo järjestää opastetut museokierrokset klo 11.00 ja 13.00. Kierrokset päättyvät aurinkotalolle. Teen tästä museoyhteistyöstä vielä omankin postauksen.

Kuva täältä


Hengailu Törnävällä on mukavaa pelkästään hienon miljöön takia, mutta aurinkotalkoiden aikana täällä vierähtää helposti koko päivä. Blogini yhteistyökumppani kirpputori Ykkösbasaari järjestää samana päivänä peräkonttikirppiksen. Vimeksi tapahtuma oli menestys, joten kannattaa varata paikka heti numerosta 040 662 0007. Itse yritän ehtiä paikalle asiakkaana heti aamusta.

PS. Odotin viime perjantaina tuskastuneena tietoa museoavustuksista. Vähän ennen neljää sitten soitin museovirastoon ja sain kuulla, että  kokous oli jälleen siirtynyt. Avustukset ovat tiedossa huomenna.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Haaste

Bloggaaminen on kumma juttu. En tiennyt koko blogimaailmasta juuri mitään vielä vuosi sitten. Nykyään ajattelen toisia bloggaajia samaan tapaan kuin ketä tahansa tuttua. Vaikka en edes tunnistaisi heitä kadulla.  Haluaisin enemmän kirjoitella kommentteja muiden teksteihin, mutta usein jää pelkäksi lukemiseksi. Nettiaika on kovin rajallista muun elämän ohessa. Tuossa oikealla on kuitenkin lista blogeista, joita seuraan.

Olen saanut muutamia haasteita. Kiitos niistä. Olen aina otettu, kun joku on minua muistanut. Tällä kertaa vastaan niistä viimeisipään eli  Metsäkukkia -blogin haasteeseen.

Säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.


1. Minulla on peukalo keskellä kämmentä.Se on oikeastaan paras sirkustaitoni, että saan peukalon keskelle kämmentä.
2. Minulla on ristiriitainen suhde Timo Taikuriin. Luulen, että tajusin lapsena tulleeni huijatuksi, mutta se on hämmentävää, sillä huijauksen teki ilmeisen ystävällinen ja hauskakin kaveri, jolla oli tyylitajua.
3. Pelle Hermannin asuntovaunu on eräs mielenkiintoisimmista asumuksista, joita kuvitella saattaa.

4. Ala-asteella hengasimme aina sirkuseläinten luona, kun sirkus saapui kotipaikkakunnalleni.

5. Kerran siellä oli norsuja.
6. Toisella kerralla sirkusponi astui toisen sirkusponin. Eläintenhoitaja oli raivoissaan. Se oli hämmentävää.

7. Sittemmin olen koittanut varjella lapsiani kyseiseltä näyltä eläintarhoissa. Se on osoittautunut haasteeksi.

8. Olen haaveillut partaisen naisen roolista sirkuksessa.

9. En olisi kuitenkaan mikä tahansa karvanaama vaan istuisin trapetsilla parta hyvin suittuna. 

10. En haaveile siitä enää. (Kai.)

11. Minulla ei ole kummallista fiksaatiota sirkukseen, vaikka niin voisi luulla vastausteni perusteella. (Vai onko sittenkin..)

Ja sitten vastaukset Minna-Liisan kysymyksiin:


1. Minä, mä, mää, mie vai jotakin muuta?
2. Syreeni vai sireeni?
Syreeni
3. Vasta vai vihta?
Vihta
4. Kertoisitko vitsin?
Mulla oli pienenä sellainen T-pata, jossa luki:"Mistä tietää, että banaani on uimassa? Ja toisella puolella luki:"Kuoret on rannalla." Eh..
5. Mikä oli ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäsi elokuva?
Apua. En muista. Ghost -näkymätön rakkaus? 

6. Mikä on lempi kukkasi?
Neilikka.
7. Entä suosikki puusi?
Mänty.
8. Mistä aloitat sanomalehden lukemisen?
Sarjakuvista.
9. Mikä oli lapsuutesi toiveammatti?
Kampaaja.
10. Maa, vesi vai ilma?
Vesi
11. Paras tapasi?
Olen ystävällinen. 

Koska olen väsynyt, eikä aivot raksuta enää, niin lähetän samat kysymykset seuraaville suloisille kanssasisarille:

Kanivinossa
Kotomaista
Saltunraitti
Villa Bohemian
Sekasotkuisa koti
Keltainen keinutuoli
Meiän kaksfooninkinen
Herralassa
Ihan pimeetä
Tässä ja nyt -unelmien kera
Mitä milloinkin

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pika-Helsinki eilen ja tänään

Indiedaysin inspiratioan day oli hyvä tekosyy pieneen irtiottoon. Kiitos kutsusta! Kävin ystäväni kanssa minilomalla Helsingissä.


Indiedays bloggers inspiration day

Blogihuvitusten lisäksi halusin  käydä Espoon modernin taiteen museossa. Siellä on menossa näyttely Arjen muotoilija -Rudolf Steiner. Steiner on mielestäni yksi lähihistorian mielenkiintoisimmista henkilöistä. Käsittämätöntä, kuinka yksi ihminen on voinut antaa niin paljon. Itse, kun vain syön, nukun, hulaan vannetta ja mietin ruokalistaa, niin on aivan järisyttävää ymmärtää, että joku toinen on todellakin saattanut alkuun (kuin arjen muotoilija ikään) pedagogisen suuntauksen, biodynaamisen viljelyn, orgaanisen arkkitehtuurin, talouselämän uudistusajatuksia (kansalaispalkan idut), vaikuttanut lääketieteeseen, yrittänyt selittää henkistä elämää, vaikuttanut taiteisiin ja ollut vielä mukiinmenevä seuramies. 

Steinerin maailmankatsomus oli holistinen. Hänen mielestään elämä on kaikkien sen osa-alueiden summa. Olen aina pitänyt kummallisena ihmisten tarvetta luokitella asioita, jotka ovat kuitenkin enemmän kuin lista tiettyjä ominaisuuksia. Esim. henkisyys mielletään usein uskonnollisuudeksi, vaikka henkisyys voi olla läsnä monella tavalla. Mielestäni esim. mindfulness -tyyppinen läsnäoloharjoitus voi olla henkisyyttä. Steinerpedagogeja seuratessani olen huomannut, että läsnäolo on eräs tärkeimpiä kasvattajan ominaisuuksia. Ja ihan arkisen itsestäänselvästi.

Kuva Emman sivulta
Steiner ymmärsi myös, että taide on paljon enemmän kuin vain jonkin tietyn taitavan ihmisryhmän tuottama taide-elämys. Nykyään puhutaan paljon soveltavasta taiteesta ja taiteen hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. Samaa asiaa Steiner -yhteisöissä on tehty aina. Arkkitehtuuri on samalla tavalla kokonaisvaltaista. Materiaaleilla ja väreillä on suuri merkitys. Ympäristön estetiikka on huomattavan tärkeää.  Kunpa se ymmärrettäisiin myös kaikissa julkisissa tiloissa.

Kuva Emman sivulta

Arjen muotoiija. Vaikka Steinerin ajatukset saattavat tuntua korkealentoisilta, niin silti niiden ytimessä on elämän kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tavallisen arkielämän. Steiner ei kuitenkaan koskaan halunnut olla ylhäältä alaspäin neuvoja antava suuri opettaja. Luulen, että hän olisi tuntenut itsensä täysin väärinymmärretyksi, jos ihmiset vain orjallisesti kuuntelisivat ja eläisivät siten kuin hän tai joku muu auktoriteetti todeksi sanoo. Tärkeämpää on ajatella itse. Hän on muotoilija ja  viimeistely jää vapaan ajattelun omaavan kuulijan vastuulle.  

(Puhuin nyt vain omista käsityksistäni. Nämä eivät ole mistään kirjasta luettuja totuuksia.)

Kuva Emman sivulta

Näyttely on ehdottomasti vierailun arvoinen. EMMAn ansiosta minulla on nyt myös uusi taitelijafanitus: Joseph Beuys. Hän mm. sulkeutui kojootin kanssa taidegalleriaan kolmeksi päiväksi. Teoksen nimi oli "I like America ja America likes me". Teoksella sovitettiin valkoihoisten syntejä Amerikan alkuperäisväestöä kohtaan. Joseph puhui paljon taiteen parantavasta vaikutuksesta. 

Linkki kuvaan
Joseph ja Rudolf  (Kuva täältä)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Tunteiden kirjo

Maanantaina kävin puhumassa aurinkotalosta kalevalaisille naisille. En oikeastaan valmistautunut mitenkään, mutta olisin voinut puhua aiheesta koko illan. Heijastin valokuvia seinälle aikajärjestyksessä. Kuvia etsiessäni minua itseänikin huvitti tunneskaala, joka oli näkyvissä.



Ihan ensimmäiset kuvat olivat hätäisesti otettuja. Kaikki vähän vinossa ja hyvin pimeitä. Ne vaikuttivat pelokkailta. Ja olihan se jännittävää! Kaiken lisäksi talon kummitus rikkoi ekalla kerralla kamerani objektiivin. (Näin tulen tietysti jälkipolville kertomaan.)

Pelokkaiden kuvien jälkeen alkoi romanttiset kuvat. Minulla oli ihastus ja näytti siltä, että tämä ihastus myös vastaa tunteisiini. Olimme saaneet asianajajalta positiivista viestiä ostotarjouksestamme. Saimme myös luvan mennä talolle, vaikka kauppakirjoja ei vielä ollut allekirjoitettu. Kuvat olivat haikeita, käsitelty romanttisesti ja joihinkin jopa liitetty tekstiä. Ah, kuinka rakastunutta.



Romanttisten kuvien jälkeen alkoi onnellinen uurastus. Siivousvaiheesta ei ole paljon kuvia. Rakastunuthan ei tietenkään tahdo nähdä vikoja valitussaan. En kuvannut kuolleita hiiriä tai muumioitunutta lintua. Kuvaamatta jäi myös saatananpalvonnalta vaikuttavat symbolit. Samoin sohva, jossa oli kangasmytty tyynyn paikkana ja verho aseteltu peitoksi. Ne kuvat ovat jääneet mieleen.


Purkutöistä riittää kuvia. Mikko on myös kirjallisesti dokumentoinut kaiken. Kuvista näkyy työ, mutta väliin mahtuu myös mukavia taukoja ja lasten leikkejä. Fiilis on positiivinen. Olemme löytäneet yhteisen sävelen ja kaikki sujuu leikiten.





Mitä pidemmälle talvea mennään, sitä hiljaisempaa on talolla. Viimeisimmissä kuvissa on vähän odottava fiilis. Ikkunoihin on laitettu levyt takaisin. Näyttää siltä, että suhde on tauolla, mutta vain pakollisten työkiireiden takia. Vakaalla pohjalla odottelemme yhteistä kesää ja jossain tulevaisuudessa  on edessä  myös yhteenmuutto.    


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Puheenvuoro aurinkotalolle 7.4 klo 17.30

Seinäjoen kalevalaiset naiset kysyivät voisinko tulla kertomaan aurinkotalo -projektista heidän tapaamiseensa steinerkoululle. Tottahan minä lempilapsestani puhun, jos joku vain jaksaa kuunnella. Ja koska steinerkoulussa olemme, niin kerron myös koulusta vanhemman näkökulmasta. Rehtori Virpi Lehtimäki puhuu koulusta yleisesti ja ohjaa maalaushetken. Tilaisuuteen ovat kaikki tervetulleita! Ei tarvitse olla kalevalainen eikä steinerlainen.Vapaaehtoinen kahviraha ja arpajaiset. Ilmoittaudu Kristiinalle 0400 808 562.

Tapahtuma on huomenna 7.4. klo 17.30 Etelä-Pohjanmaan steinerkoululla (Simunantie 10, Seinäjoki)


Aurinkotalo

  • Historiaa
  • Tämä talo on meidän! (Rouvan pakkomielle)
  • Ostoskoriin yksi autiotalo (ostoprosessi)
  • Kunnostaminen 
  • Ympäristö

 

Steinerkoulu

  • Meidän valinta
  • Koululaisen arkea
  • Vanhemman rooli





lauantai 5. huhtikuuta 2014

Freelancerina

Nyt on monta rautaa tulessa usealla elämän osa-alueella. Olen heittäytynyt "vapaaksi taiteilijaksi" ja se on tuonut elämääni paljon uusia tuulia. Syksyn kalenteri täyttyy kovaa vauhtia. Minulta voi tilata vauva - ja taaperosirkusta, perhesirkusta, vauvojen värikylpyä ja vannetanssin alkeita.

Taustalla Caroline Pippingin 1001 Buddhaa
Nämä työt ovat sellaisia, joihin minulla on sisäinen palo. Joskus itseänikin naurattaa, että kuinkahan tärähtäneenä lasten vanhemmat minua pitävät, kun heittäydyn vauvojen ihmettelyn maailmaan. Rapiseva voipaperi on valtava asia, kun sen vetää mustan pussilakanan sisältä pitkänä soirona! Sen lisäksi, että olen ärsyttävän innostunut kaikesta (kuin Sisko Sikiö Putouksesta), käytän lapsiryhmissäni liioiteltuja eleitä ja ilmeitä, jotka voisivat sopia myös vauvateatteriin.


Ja sitten vannetanssi, hooppaus, hoop-dance! Lupasin vuoden alussa, että siihen keskityn. Olenkin harjoitellut ja harjoittelen edelleen. Haluan levittää hooppauksen ilosofiaa niin paljon, että olen lupautunut ohjaamaan alkeita ensi syksynä. Rohkaisen teitä kaikkia osallistumaan oman paikkauntasi hoop-jengiin.


Tämä puhe sen takia, että haluan selittää pientä blogihiljaisuutta, mutta samalla myös mainostaa palveluitani. Nyt kannattaa ottaa yhteyttä, jos haluat ensi syksynä paikkakunnallesi vauvasäpinää tai hooppausta. Yhteydenotot sähköpostiin: ostermyran.aurinko@gmail.com.

Ja peeässänä sellainen tieto, että museoavustusten nuijimiskokous siirtyi viikolla. Avustuskohteet ovat selvillä ensi perjantaina ja tiedot löytyvät silloin täältä.