maanantai 31. maaliskuuta 2014

Oho, videobloggaus!

Ajattelin videobloggauksen olevan kiireisen bloggaajan salainen ase ja varmasti onkin, mutta sitä ennen olisi hyvä opetella tekniikkaa ja varmaan hankkia jotain teknisiä vempeleitäkin. Minulla kului tähän aikaa aivan liian kauan.  Ja mitä tulee videoon, niin älkää säikähtäkö. En aio ottaa tästä tapaa. Ottakaa huumorilla aurinkotalon yksinpuhelija.

Maaliskuun viimeisenä päivänä:






Ps. Vein samalla Ykkösbasaarille kasan 1900-luvun alkupuolen mainoksista tehtyjä postereita. Ostoksille! 




keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Aurinkotalon tapetteja

Olemme onnekkaita, sillä taloa dokumentoitiin Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon toimesta ennen kuin aloitimme purkutyöt. Saana Lind teki ison tutkimus- ja raportointityön. Kuvat tapeteista ovat kopioitu Saanan raportista.  

Jännä fiilis katsella näitä kuvia. Tulee mieleen loppukesän purkutyöt. Kaikki tapetit ovat tuttuja. Muistan sen olon tuhotuista seinistä ja toisaalta löytämisen ilon, kun tuli joku hieno tapetti vastaan. Upeita huoneita talossa on ollut. Vaisuimmat kerrokset olivat päällimmäisinä. Ennen ihmiset uskalsivat käyttää rohkeasti  värejä ja kuvioita.


'
Roiskemaalattu sininen ja maalattu vaaleanpunainen kulkee läpi alakerran. Nämä ovat vanhimmat kerrokset.















Löytyikö suosikkia?

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tiheneviä päiviä

Mihin nämä päivät häviävät? Iso perhe ja miehen reissutyö on sellainen yhdistelmä, että vipinää riittää. Olen kyllä osannut iloita arjen pienistä asioista: lasten jutut saavat hyvälle tuulelle. Kolmevuotias kasvaa niin kovaa vauhtia, että hän itsekin pysähtyy sitä ihmettelemään. En ole vielä ihan täysin sisällä Instagramin käytössä, mutta se on ollut hauska arkihetkien tallentaja. Kuvat sieltä.


Soitin tänään museovirastoon. Avustuhakemuksia on kuulemma tänä vuona tullut paljon. Rahoja kohdistetaan ensisijaisesti suojeltuihin kohteisiin. Meidän talo ei ole suojeltu, joten en ole kovin toiveikas.


Hakemuspäätökset nuijitaan kokouksessa 3.4. Meille se tarkoittaa sitä, että työt ihan oikeasti alkavat. Olen pitänyt päätösten saamista remontin ensimmäisenä välietappina. Sen pitäisi olla päivä, jolloin projektimme ihan oikeasti alkaa.


Jos olen rehellinen, niin nyt ajatus vähän kammottaa. Voisiko niitä päätöksiä vielä vähän lykätä?


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Aurinkotalkoot 17.5.2014

Kävin ensimmisen kerran aurinkotalolla näihin aikoihin vuosi sitten. Lunta oli jonkin verran. Sää oli viimainen ja kolea. Olimme tehneet talokierroksen ja seisoin portailla kaikesta pöllämystyneenä. Katsoin pihaa ja näin mielessäni isot juhlat. Kuin ajatukseni lukeneena taloa esitellyt perikunnan jäsen muisteli, että pihassa oli pidetty isoja puutarhajuhlia.

Kaikki kuvat ensitreffeiltä
Aurinkotalo on taas heräämässä henkiin. Minusta on ollut ihanaa kuljeskella pihassa ja tutustua askel askeleelta pihamaahan ja tulevaan kotiimme. Vaikka muilla ei samanlaista tunnesidettä taloon olekaan, niin tiedän, että monet haluaisivat tulla vierailulle. Ihmiset ovat myös hurjan ystävällisiä ja useat ovat tarjonneet apuaan. Apua on ollut hieman hankala ottaa vastaan, koska emme aina itsekään tiedä, mitä olemme tekemässä.



Nyt meillä sovittuna talkoopäivä toukokuulle. Toivon, että kaikki halukkaat tulevat auttamaan pihapiirin kunnostamisessa. Olemme itse jo paljon karsineet, mutta vielä on paljon tekemistä. Mikko puhuu kaivinkoneen tilaamisesta, mutta minä haluan näyttää, että pystymme siistimään pihan käsipelillä. Ota siis harava, lapio ja mitä nyt kuvitteletkaan tarvitsevasi ja tule luvan kanssa kuokkimaan!  Olisi aivan upeaa saada piha sellaiseen kuntoon, että markkia ei tarvitsisi joka kerta katsoa sormien lävitse.   




Olen pyytänyt mukaan yhteistyökumppaneita ja ainakin steinerkoulu on tulossa mukaan. Steinerkoulu on tavannut toukokuussa järjestää varainkeruutapahtumana kukkien myyntipäivän. Tänä vuonna se tapahtuu aurinkotalon pihalla. Koulusta on luvattu pystyttää aurinkotaloon taidenäyttely ja talkoolaisia & muita vieraita ilahdutetaan musiikkiesityksillä.



Jos innostuit talkooajatuksesta, niin merkkaa kalenteriin 17.5. Palaan vielä asiaan! 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Julkisivu

Vaikka tilanne vaatii tällä hetkellä kärsivällisyyttä (odottelua, odottelua, odottelua), olemme saaneet keskustella rauhassa monia taloon liittyviä asioita. Olemme pyöritelleet yksityiskohtia ja Mikko on piirtänyt aihioita vaihtoehdoista. Välillä olemme kysyneet neuvoa viisaammalta. En voi kylliksi alleviivata, kuinka tärkeää on, että meillä on aina mahdollisuus kysyä neuvoa ammattitaitoiselta perinnerakentajalta. Olemme muutenkin onnekkaita sen suhteen, että tunnemme useammankin alan ihmisen. Toisaalta olen myös alkanut luottaa Mikon silmään, kun minä olen tähän asti ollut se, joka päättää kaikki estetiikkaan liittyvät asiat.

Aurinkotalo joulukuun sinisessä. Katto näyttä loivalta, sillä talo on ikääkuin (pohjalaisen) mäen päällä.

Harhauduin näköjään sivuraiteelle, kun oli tarkoitus esitellä talon julkisivua. Katon kanssahan pähkäilimme hyvän tovin ja olemme päätyneet konesaumapeltiin. Tiilet säästetään ulkorakennusten kattoihin. Kuistia mallatessa mietimme koko julkisivua ja pienet ikkunat alkoivat tuntua hyvältä ajatukselta.



Mielestämme aurinkotalon luonne vaatii vähän extraa. Ilman ikkunoita sisäpihan julkisivu voisi olla liiankin pelkistetty yksikerroksisella umpikuistilla. Olemme siis päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Ainakin tällä hetkellä.


Kuvassa on siis yksikerroksinen umpikuisti pariovilla. Kuisti on korkea sillä muistaakseni talon korkeus räystääseen asti on kuutisen metriä. Portaiksi tulee kiviportaat, myllynkiviä unohtamatta.  Ikkunat tulisivat olemaan tyttöjen huoneissa työpöytien päällä.  Saa kommentoida.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ykkösbasaari -se siistimpi kirpputori*


Kuva Ykkösbasaarin nettisivuilta

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka valittavat, etteivät koskaan löydä kirpparilta mitään. Tai kuuluin ennen Ykkösbasaaria. Basaari on toisenlainen kirpputori. Se on kooltaan juuri sopiva. Ei niin pieni, että kaikki olisi yhdellä vilkaisulla nähty, mutta ei myöskään loputonta hyllyjonoa. Tavaraa ei ole niin paljon, että iskisi ähky.  Basaarilta olen tehnyt parhaimmat kirppislöytöni. Viimeksi ostin Hilfigerin ja Armanin farkut vitosella kappale. Luulen myös erottavani piraatin aidosta.




Ykkösbasaari on siisti. Tavarat ovat niin fiksussa järjestyksessä, että aprikoin mielessäni, josko työntekijät siistivät kaikki paikat. Hyllyistä tosiaan pidetään huolta pientä korvausta vastaan. Luulen, että se raha maksaa kyllä itsenä takaisin, jos ei itsellä ole aikaa käydä järjestelemässä. 





Tekisi mieleni haastaa itseni ostamaan tänä vuonna pelkästään kierrätettyjä vaatteita. Jos kirppis on näin fiksu ja kaikin puolin soppeli paketti, niin luulen, että voisin jopa onnistua haasteessa. Ykkösbasaari on kirpputori myös meille, joiden kirppisvainu ei ole niin viimeisen päälle hiottu.



Maaliskuun 29. päivä Ykkösbasaarilla on peräkonttikirppis. Vielä ehdit varata paikan!






Tietoa Ykkösbasaarista: 




  • Ykkösbasaari sijaitsee Törnävällä samassa kiinteistössä hotelli Sorsanpesän kanssa. Osoite on Törnäväntie 27.  
  • Avoinna arkisin 11-18.00 ja la-su 11-15.00
  • Hyllyvuokra 30€/vko , Lisäpäivät 5€/pvä
  • Tai 100€/kk
  • ”Helmilokero” 5€/vko, Lisäpäivät 2€/pvä 
  • Kahviossa tarjolla teetä, kahvia sekä suolaista ja makeaa purtavaa
  • Voit lahjoittaa esim. myymättömiä tavaroitasi hyväntekeväisyyteen. Basaari myy tuotteet ja lahjoitaa myyntivoiton lyhentämättömänä hyvätekeväisyyteen.  
  • Pöydän voi varata numerosta 040 6620 007

* Tehty yhteistyössä Ykkösbasaarin kanssa.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Sisustushaaveita: olkkari

Pää ei ole enää kuin Haminan kaupunki ja mielessä tuntuu olevan jo muutakin kuin lifequotseja. Taidan olla terveiden kirjoissa. Paljastaisinkohan teille olohuoneen sisustushaaveet? Äiti on sitä paitsi jo luvannut ostaa yhden sohvan, jos talo koskaan valmistuu. ("Jos" oli suora lainaus hänen lauseestaan. Itsehän aion mennä naputtelemaan tilauksen hänen koneeltaan, KUN viimeinen lista on kiinnitettynä. ) Lienee siis hyvä tallentaa nettikauppa tänne blogin muistiin.
 
Sisustukseen:

Lattiat lankkua. Toivottavasti vanhaa, mutta tarvittaessa uutta. Seiniin ei mitään voimakasta kuvioa tai väriä. Tauluja kyllä tulee monta.

Olohuoneen ja koko kodin sydän tulee olemaan värillinen kaakeliuuni: tummansininen tai tummanvihreä. Toivon löytäväni vanhan uunin Suomesta. Jos täältä ei löydy, niin Ruotsiin pääsee iloisella laivakyydillä. Täältä löytyy upeita. Hinnoista ei ole mitään käsitystä. Voi olla, vaikka kuinka hur mycket.

  
Tykkään erityisesti jaloista.

Meillä ei kukaan soita pianoa, mutta eiköhän ole aika opetella! Olkkariin tarvitaan piano. Mielellään musta, wanha ja toimiva. Näin soma löytyy Keltaisesta Pörssistä:


Kuva

Matoksi tahtoisin samantyyppisen, jonka jo olohuoneeseen ostinkin. Vaaleaksi värjätty iiiiso vintagematto, kiitos!


Kuva

Kunnollinen kirjahylly täytyy kaikista kunniallisista kodeista löytyä. Sekin varmasti kävelee vastaan esim. Justeerin Facebook -sivuilta. Paljon kirjoja!

Valaisimiksi Liina-Maarian villa-silkkivalaisimia. Täällä Lumia -mallistoa.

Ja sitten ne sohvat. Ai että.





Valinnanvaikeus ehkä iskee, mutta näin pieniä sohvia ei taida yksi riittää? Sohvat täältä.

Mikkohan on sanonut, että oli meillä vähän tai paljon rahaa, niin saisin kaiken uppoamaan aurinkotaloon. Mutta minäpä sanon, että osaan myös olla varsin vaatimaton ja pärjään kaikella sillä, mitä meillä jo on. Kyseessä on siis haaveita. Paitsi se sohva. -Äiti?

Lainattua

Tänään tuntuu olevan päivän teemana kutsumus. Olemme perustamassa Seinäjoelle uutta yhdistystä, (josta kerron kyllä tuonnenpana) ja se on herättänyt ajatuksia työn motiiveista. Eikö olisikin täydellistä, että voisi tehdä työtään niin suurella tunteella, että se ei edes tuntuisi työltä? Mielestäni on tärkeää, että yhdistystyö on juuri sellaista. Sellaista on myös työ aurinkotalolla. Lainasin yhden näkemäni sitaatin ajattelemisen aiheeksi ja itselleni muistiin.


Minulla ei ole tapana sitaatteja viljellä, joten tuntuu vähän hölmöltä. Lainaanpa siis toistakin edellisessä postauksessani olevaa Venlan kolumnia: "Olen ihminen, olen naurettava. Vallan OK!"

Hyvää viikonloppua rakkaat lukijat! Kiitos, että teitä on jo noin paljon. 


 

torstai 13. maaliskuuta 2014

Uutisia

Täydellisen ihana ilma ulkona ja meillä jyllää joku virus. Lapset eivät ole flunssasta moksiskaan, mutta minä olen täysin toimintakyvytön pienen kuumeen takia. Määrään itselleni lepoa lauantaihin asti. Silloin on nimittäin Sensibus-festivaalin koko perheen tapahtumapäivä. Kaupunginteatterilla on brunssi, design -kirppari ja Miska Mäki-Viita esiintymässä. Syy, miksi minä aion olla voimieni tunnossa, on vauvojen värikylpy. 10 ja 11.15 pääsevät vauvat & taaperot tutustumaan siniseen ja violettiseen väriin moniaistisesti.  Ryhmiin on ennakkoilmoittautuminen: anne.yliharsila (a) utu.fi tai 050-3658306.




Tänään oli lehdessä pieni, mutta meille merkittävä uutinen. Tekninen lautakunta kokoontui eilen. Lue itse.



tiistai 11. maaliskuuta 2014

Haaste Punaisesta pihlajasta

Sain Topvitos -haasteen huippustyleltä Hannalta Punaisesta pihlajasta.

Kuvat pyöräretkeltä.

 

Top 5 by Jonna


Inhokkiruuat
Kirjat, jotka jätin kesken
Turhimmat ostokseni
Tässä mokasin ja epäonnistuin
Minusta ei olisi koskaan voinut tulla isona



Huomaan olevani kohtuullisen positiivinen ihminen, sillä vastauksia on todella vaikea keksiä. Yritän, yritän.



Inhokkiruuat

En ole pariin vuoteen syönyt tehotuotettua lihaa. Erityisesti sianlihan kärykin ottaa nykyään vatsanpohjasta.  Muuten olen kyllä perso kaikelle ruualle. On oikeastaan hankala keksiä mitään ruokalajia, mutta vastaan possuruuat.

Kirjat, jotka jätin kesken

Nopea vilkaisu hyllyyn.. Kipin kapin... Victor Hugon Kurjat on jäänyt kesken. Siitä ei varmaankaan voi syyttää kirjaa vaan ei-niin-kultivoitunutta lukijaa. 

Turhimmat ostokseni

Pikainen vilkaisu ympärille.. Viuh, viuh..Kaikesta päätellen lapsillani on liikaa leluja, kaikilla liikaa vaatteita, nähtävästi myös liian monta hulavannetta. Tai sitten meillä on liian huono siivooja.

Tässä mokasin ja epäonnistuin

Kieltäydyn ajattelemasta näin. Siksi lainaankin ihanan ystäväni Venla Korjan tämän päiväistä kolumnia: Armo löytyy naurettavuudessa.

Minusta ei olisi koskaan voinut tulla isona
  
Nyt, jos sanon sen, niin seuraavaksi alan opiskella alaa. Niin minulle käy aina. Jos sanon "ei ikinä", niin se tapahtuu lähtitulevaisuudessa. 

Lääkäri minusta ei olisi voinut tulla. Lääkäreillä on niin pitkät opinnot, että uskallan myös sanoa sen ääneen. Minusta ei tulisi lääkäriä, sillä en kestä edes kuulla mitään onnettomuusjuttuja. Tunnen fyysistä kipua, jos joku kertoo tarinaa siitä, kuinka jollekin kolmannelle kävi tosi pahasti. Ihan totta. Nytkin karmii, vaikka mitään ei ole edes mielessä. 

 

 

Ilmeisesti tässä haasteessa täytyi keksiä omat kysymykset. Kysymykseni ovat:


1. Mitä unta näit viime yönä?
2. Uskotko kummituksiin?
3. Saat valita yhden ruokatuotteen lähikaupastasi. Mikä se on?
4. Mitä harrastit lapsena?
5. Kärsitkö jostain fobiasta? (No, mistä?)





Ja kuulisin vastaukset mieluusti näiltä bloggareilta: