perjantai 28. helmikuuta 2014

Tupruttaa, tupruttaa



Pian voisi vaikka tupruttaakin. Piiput ovat todettu hyväkuntoisiksi. Meidän silmissämme se tarkoittaa dollarinkuvia, sillä kyseessä on iso säästö. Ainoastaan katolla oleva piipun näkyvä osa muurataan uudelleen ja tietysti piipunhatut paikoilleen. Saamme taloon kaikki haaveilemamme seitsemän tai kahdeksan tulisijaa.



Palvelu oli jälleen kerran erinomaista. Tämän talon myötä olen törmännyt jatkuvasti pienen kaupungin etuihin. Kaikki vaan toimii niin mutkattomasti. Oli myös mukava kuulla nuohoojan muistikuvia talostamme.Viimeksi häntä vastaanotti iäkkäämpi kasarmin herra.



keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Soudellaan

Olemme talvilomailleet tämän viikon. Hitaita aamuja, sopivasti ulkoilua ja lasten rakkaat serkut mummilassa. Ei paljon leppoisampaa voisi elämä olla. Museolla käväisimme eilen. Avustuspäätöksiä saa odottaa. Eivät ole edes kommentointikierroksella vielä.

Kuvat Kyrkkärin järvilaavulta

Taloasiat ovat olleet hautumassa pari kuukautta. Nyt tuntuu siltä, että aika on kypsä päätöksille. Olemme jutelleet paljon ja päätyneet ehkä yllättäviinkin ratkaisuihin. Soutamista ja huopaamista tämä on, mutta olemme iloisia siitä, että emme ole tehneet mitään hätiköiden. Jos olisimme viime syksynä aloittaneet remontit kovalla kiireellä, niin talo olisi todennäköisesti aivan toisenlainen kuin mitä se tulee nyt olemaan.



Olemme sovitelleet portaita taloon. Pitkään ajattelimme, että ne eivät mahdu sisälle, mutta Mikko keksi ratkaisun, kuinka saamme sovitettua ne olohuoneesta yläkertaan. Näin saamme kuistilta kaivattua eteistilaa.


Päätös on ollut tärkeä, koska portaiden paikka vaikuttaa moneen asiaan. Jos ne olisivat kuistilla, niin tarvitsisimme kuistiin kaksi kerrosta. Kaksikerroksinen kuisti taas hankaloittaisi katon korjausta. Ulkonäöllisesti meidän mielestämme taloon sopii pienempi kuisti. Itse talo tulee paremmin esille, kun kuisti ei ole niin dominoiva. Kuistin päälle kattoon haaveilemme puoliympyrän muotoisesta ikkunasta. Ikkuna toisi kaivattua valoa yläkerran aulaan. Puoliympyrä löytyy myös vastapäisen aitan oven päältä.


Ja arvatkaa mitä? Olemme taas päätyneet konesaumapeltikattoon. Soudellaan, soudellaan. Kyllä tekisi mieli jo laittaa tuulemaan!

 

maanantai 24. helmikuuta 2014

Maria Nättynen

Kirjoitan vielä vähän kanalasta, sillä sain eilen Merjalta uutta tietoa. Tällaiset historian muruset tuovat aivan uusia ulottuvuuksia koko projektiin. Yleensä vain arvailemme ja olemme oman mielikuvituksemme varassa, mutta välillä on kiva kuulla jotain todenperäistä. Kaikki tieto on arvokasta ja kun minä niitä tänne blogiin kirjoittelen, niin ehkä jäävät elämään myös tuleville sukupolville. Olisin kiitollinen kaikista talon tarinoista -ihan lähihistoriastakin. Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen ostermyran.aurinko@gmail.com.


Kopioin suoraan Merjalta saadun kommentin:

Kai tiedät, että se on vanha kartanon kanala?
Törnuddilla oli Orismalassa tiluksia ja siellä taloudenhoitajana ikäneito Maria Nättynen, jota nykyaikana varmaan rakastajattareksi sanottaisiin. Kun Törnudd myi tiluksensa sieltä Orismalasta, hän toi Marian Seinäjoelle ja hänelle piti järjestää jokin sopiva homma. Rannasta siirrettiin vanha palvisauna jostain kumman syystä Martinin tontille ja siihen laitettiin kanala. Maria muutti Venylän, sen nykyisen S-marketin silloisen edeltäjän, yläkertaan ja hoiti kanoja elämänsä loppuun saakka. Joka päivä hänen nähtiin vievän kartanoon munia. Törnudd piti huolen vanhoista työntekijöistään.

Maria Nättynen. Ei ihme, että minulla on ollut aina sellainen tunne, että kanala on minun. Tänne ei ole miehillä asiaa. Olen maalaillut, vaikka minkälaisia kuvia mielessäni. Tiedättehän: sitä liimaa, joka pitää tavoitteet elävinä.


Kanalassa voisi olla minun ateljee, joogahuone, sirkustila tai vaikka taidegalleria. Tai miten olisi kaupunkikanala? Joka tapauksessa nimeän rakennuksen nyt uudelleen. Se on tästä lähtien Maria Nättynen. Nättysestä en ihan heti luovu, vaikka tuolle Nättyseen nojailevalle autonrassauspajalle hyvästit heittäisimmekin.



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sorkkaraudalla kanalaan

Kanalaan ei ole löytynyt avainta. Muutamaa olen kokeillut, mutta niidenkin kanssa lukko pyörii tyhjää. Olen säälinyt ovea, enkä sen takia ole vielä murtanut sitä. Toisaalta olen ajatellut, että siinä rytäkässä kaatuu koko huojuva kanala, sillä kukaan muukaan sitä ei ole saanut auki. Tunnettehan talon vaiherikkaan historian lukuisista murtaustumisista ja ilkivallanteoista?



Olen säälinyt ja vähän himoinnutkin kaikkia ikkunapokia, joita kanalan ikkunoista olen nähnyt. Eräs perinnerakentaja vielä väläytti, että ne saattavat olla talon vanhoja ikkunoita! Rikkinnäisiksi kivitettyjä ne tietysti ovat. Ihan tiiliskiviä heitelty päälle, että varmasti räsähtää kunnolla. Iso sorkkarauta työkalunani päättäväisesti lähdin kangottamaan ovea. Lukko oli niin huono, että työkaluksi olisi kyllä riittänyt mikä tahansa kangotin. Yhtäkkiä ovi oli auki ja uskokaa tai älkää, hetki oli aavistuksen juhlava. 



Ihan suinpäin en viitsinyt sisälle mennä. Ottaen huomioon, että ulkoapäin rakennus näyttää lievästi sanotuna kärsineeltä.





Oven suusta löytyi vanha suksisauva, jolla vähän kopistelin rakenteita ja siirtelin tavaroita. Sisällä tilanne on juuri niin huono kuin ulkopuolellakin.





Pikkuhiljaa uskaltauduin sisäpuolelle. Kaiken mahdollisen alla oli huomattava määrä rotan papanoita. Naapurustoa ajatellen vähän karmii. Mikko vain kävi ovella, totesi: "Voi luoja." ja lähti pois. Minä aloin varovasti kantaa ikkunapokia taloon sisälle. Mitä enemmän niitä hain, sitä enemmän alkoi löytyä myös ehjiä. Pohjalta löytyi kymmenkunta täysin ehjää ikkunapokaa laseineen. Hyvin olivat olleet suojassa tiiliskivitulitukselta. Jos emme pysty pokia hyödyntämään talossa, niin ainakin lasit siirrämme nykyisiin ikkunoihin. Haluaisimme vanhaa lasia vähintään talon julkivun puolelle. Mielellään tietysti koko taloon.


Kun minä järjestin itselleni ulos kuntosalin, oli Mikolla samaan aikaan sisällä pieni kotitoimisto. Saan taas olla tyytyväinen taitavasta siipastani. Rakennuspiirrustusten teko on aikaa vievää puuhaa. Säästämme pitkän pennin, kun Mikko tekee ne itse.



 

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pohjalaistalossa boheemi koti

Aina, kun käyn ystäväni luona, minun on aivan pakko ensin kierrellä talossa.Ystävälläni on taito sommitella asioita ja hän on oikeastaan ainoa ihminen, jolle antaisin vapaat kädet sisustaa minun kotini. Mitään suuria remontteja nykyiset asukkaat eivät ole taloon tehneet. Vähän hirsikorjauksia ja muuta tavanomaista vanhaan hirsitaloon tarvittavaa huoltoa. Kuvasin teille pohjalaistalon sisustuksen yksityiskohtia. 

Ajelemme näin syvälle Etelä-Pohjanmaalle




Porstuasta



Vintillä korkeaa kuin kirkossa

















Usko tai älä, mutta talo lämpiää puilla.


Täydellinen matcha -kupponen.