sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Aitan aarre tositoimissa

Sain Facebookissa kutsun tulla luistelemaan ja kelkkailemaan joen jäälle. Ja koska jää kerran sijaitsee aurinkotalon lähellä, päätimme kaivaa ruosteisen potkukelkan aitasta ja kokeilla onneamme. Pikku-J istahti päälle. Ei hajonnut. Minä kokelin luistoa. Vähän tihkaisi, mutta ei kauan.  Ei ollut riemulla rajaa, kun totesimme kelkan olevan käypä kulkuneuvo.



Ihan tavallisesta luisteluillasta ei tänään ollut kysymys. Olenko sanonut, että aurinkotalon liepeillä asuu paljon hyviä tyyppejä? Riitta Kemppainen ja Pekko Hokkanen olivat nähneet ison vaivan kolatessaan n.1,5 km:n pituisen luistelureitin jäälle. Eikä siinä vielä kaikki. Tänään jäällä oli kymmeniä ulkotulia, lumiveistoksia, valoja ja ääniä. Lapsille on eläys pelkästään luistella tutun uimarannan jäällä. Tänään sitä vielä korosti "joen äänet" kaikkine muine yksityiskohtineen.


Mikko ja tytöt luistelivat. Me potkuttelimme J:n kanssa niin lujaa kuin aitassa muutaman vuosikymmenen maanneesta kelkasta lähti. Hetkeksi pääsin ihan Ulla-Lena Lundbergin Jään postinkantajan fiilikseen.



Jäälle pääsee hyvin Sahalammen rannasta. Menkää luistelemaan ja potkuttelemaan. Me ainakin menemme vielä. Veistoksetkin siellä vielä kurkkivat. Joen asukkaita? Uskomatonta aktiivisuutta ja ystävällisyyttä Riitalta ja Pekolta. Kiitos!




Aiheesta lehdessä.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Perinnerakentajien rokkitähti

Hän oli täällä tänään! Hän oli täällä tänään! Nimittäin kaikkien perinnerakentajien, pensselin heiluttajien ja puunhalaajien rokkitähti: Panu Kaila!


Kuten asiaan kuuluu, ostin kaikki myytävänä olevat fanikamat ja sain vielä nimmarinkin.



Kaila ei puhunut niinkään vanhan talon korjaamisesta vaan yleisellä tasolla puurakentamisesta. Sain tosin vastauksen muutamaan täsmäkysymykseen. Vastaukset olivat linjassa meitä konsultoineen perinnerakentajan kanssa esim. hyvä katon rakenne on juuri huopa alle ja tiilet päälle. Onko muuten teistä korjaajista/rakentajista kenelläkään pellavaa eristeenä ala/yläpohjassa? Eristeet kiinnostaa noin ylipäätään. Mitä teillä on käytetty? 

Miten upea ajatus puurakentamisessa on se, että puu on elollinen materiaali. Tällainen aivan yksinkertainen asia kuin elolinen - eloton. Jäin oikein fiilistelemään ajatusta ja tulikin mieleeni tämä artikkeli puun vaikutuksista. "Puuta voidaankin pitää terveyttä ja elpymistä tukevana materiaalina, vaikka ei vielä tarkalleen tiedetä, mihin vaikutukset perustuvat. Puun suunnitelmallisella käytöllä sisätiloissa voi parhaimmillaan vaikuttaa paitsi ilmanlaatuun ja akustiikkaan myös tilan tunnelmaan sekä läsnäolijoiden mielialaan ja fysiologisen stressin tasoon."


Östisläinen kuusipuu ja mä.


tiistai 21. tammikuuta 2014

Ajatuksia sisustamisesta

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät vaihda kausittain verhoja ja niihin toisiin keiden luokse ei saa tulla yllätysvierailulle. En siis todellakaan ole mikään sisustaja tai kodinhengetär. Paradoksaalista sinänsä, että minulla kuitenkin on selvät mielipiteet siitä, mistä pidän ja erityisesti siitä, mistä en pidä. Älä silti vain erehdy luulemaan, että yritän vaikuttaa siltä kuin jotain jostain tietäisin.


Kuvailen nyt tähän ideaaliajatusta sisustuksesta. Sitä, mihin pyrin. Toteutus on aivan toinen juttu. Aurinkotalon sisustuksen ykkösasia on aidot materiaalit. En osta taloon mitään muovista. No, joku taikinakippo hyväksytään ja joidenkin lelujen suhteen teen poikkeuksen. Tekstiilit, huonekalut, valaisimet -kaikki luonnonmatskuja. Puhumattakaan talon pysyvistä materiaaleista: lattioista, kaapeista, eristeistä jne.


Kakkosasia on käsityön ja taiteen arvostus. Toivon, että se näkyy tulevassa kodissamme.  En yleensä ole massadesigntuotteiden ystävä. Meille ei tule niitä klassikoita, joista monet pitävät. Sen sijaan voin satsata mielenkiintoisen suunnittelijan tuotteeseen. Esimerkkinä vaikka Liina-Maaria Lönnrothin valaisimet. Ostin hänelta edellisjouluna olohuoneeseen yhden ja haaveilen myös aurinkotaloon näistä. Valaisimiin on käytetty villaa ja silkkiä. Valo on lempeä. Nämä kuvat ovat yksitysikohtia valaisimestani.



Kolmantena tulee rauhalliset värit. Tätä en olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut sanovani. Liittyy kai vanhenemiseen. Rauhalliset värit eivät kuitenkaan tarkoita valkoista, beigeä ja harmaata vaan paremminkin lempeitä, murrettuja värejä. Jopa pastellisia. Haluaisin seinille joko tapetit tai sitten  samaan tapaan maalatut kuin meidän lasten päiväkodissa. En tiedä tekniikkaa enkä sitä, millainen ammattimies niiden tekoon tarvittaisiin, mutta seinistä valo taittuu kauniisti. Päiväkodissa on käytetty ekologisia rakennusmateriaaleja, joten uskon, ettei mistään tuskallisesta ole kyse. Jos onkin, niin sitten ei maalata vaan tapetoidaan paperitapeteilla.


Tällainen olisi täydellinen.
Empire-aikaan on suosittu värejä ja vielä siten, että joka huone on erivärinen. Kuva täältä.
Neljäs asia on  kaunis ja harmoninen ympäristö. Sen oletan syntyvän, kun noudatan kolmea ensimmäistä ja ehkä säännöllisen siivousavun palkkaamisella. Voisin vaikka luopua kuntosalijäsenyydestä ja ulkona syödyistä lounaista siivojan palkan eteen. Eikös harmoninen ympäristö synny, kun emäntä on tyytyväinen? Tämä ei-niin-ehtoinen emäntä on oikein tyytyväinen, kun joku muu hoitaaa imurin heiluttamisen.


 

Tässä päällimmäiset ajatukseni. Palaan aiheeseen huone kerrallaan.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Rouvan mitat ja alustavaa pukusuunnittelua

Minä miellän tuon talon feminiiniseksi. Kyllä se on vanha rouva. Mikko kävi tänään pikaisesti laskemassa talon mittoja. Ei näillä kylmillä viitsi paljon muuta tehdä. Ajattelimme nyt joutessamme tehdä itse pirrustukset. (Mikko tekee ja minä kannustan jälleen vain henkisellä tasolla.) Säästyy siinäkin jokunen satanen tai tuhatlappunen. Riippuu tekijästä. Tänään minua kiinnosti vain neliöt. Alakerrassa ilman kuistiosuutta neliöitä on 91 ja ylhäällä tietysti sama miinus sivukkaiden matalat osat.


Näiden neliöiden sisälle alhaalle tulee keittiö, olohuone, kylpyhuone, kodinhoitohuone, vessa ja yksi makuuhuone. Ylhäälle tulee kolme makuuhuonetta ja aulatila. Ehkä vessa. Eteinen ulkovaatesäilytyksineen sijoitetaan kokonaan kuistille, joten sekin asia täytyy miettiä tarkasti kuistia suunniteltaessa. Saunaa ei tule sisälle ollenkaan vaan se sijoitetaan ulkorakennukseen. Mielestäni vanhalla rouvalla on aika hyvät mitat. Ei liian iso eikä liian pieni. Talo on sopiva nyt, mutta näen meidät vielä kiikkustuolissakin lämmittelemässä kaakeliuunin lämmössä.


Siitä tulikin mieleeni , että tulisijoja tulee alas hella, leivinuuni, kaakeliuuni, pönttöuuni ja kamiina. Ylös asennetaan kaksi kaakeliuunia ja ehkä kolmaskin. Miten tämä tulipesien määrä tuntuu liioittelulta näin kirjoitettuna? Ei sinne kuitenkaan tule yhtään sen enempää kuin on ollutkaan vaan yksi vähemmän. Maalaisjärjellä ajateltuna luulisin, että tulisijoja tarvitaan lämmityksen lisäksi, koska ilmanvaihto tulee olemaan painovoimainen.



Ei kai kuvista välity pieni kesän kaipuu? Mutta kuten realistinen ekaluokkalaisemme oli isoäidilleen sanonut: "Emme voi tänä vuonna matkustaa Italiaan, kun meidän kaikki rahat meni aurinkotaloon." Ei siis auta kuin odotella Suomen suvea.


Kiinnostaisiko teitä lukjioita nähdä inspiraatiokuvia tai kuulla ajatuksia siitä, millaista sisustusta olen ajatellut? Minullahan tietysti on jo monta (vaihtelevaa) ajatusta.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Vannetanssi eli hooppaus

Vannetanssissa on sitä jotain. Sirkuslajit ylipäätään ovat sellaisia, että niihin on helppo jäädä koukkuun. Onnistumisia saavuttaa aika helposti, mutta silti kehittymisen haastettaa riittää loputtomiin. Vannetanssissa on kuitenkin jotain vielä enemmän. Se vie mukanaan. Vanteesta tulee ikäänkuin tanssipari tai turvakaveri. Kuinka hullulta tuntuisi tanssia ilman vannetta, mutta vanteen kanssa liikkumisesta musiikin tahtiin tulee hyvä fiilis ja parhaimmillaan voimauttava kokemus.



Tutustuin vanteisiin työni puolesta noin vuosi sitten. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta harmikseni kaikelle ei vain ole aikaa, vaikka juuri tähän olisin halunnut satsata. Tässä haluan olla hyvä! Näin alkuvuodesta on helppo laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja hooppaus olkoon yksi niistä. Tuumasta toimeen lähdin järjestämään vannetanssi -kurssia Seinäjoelle. Halusin ohjaajaksi Kati Köykän, joka on alan pioneeri Suomessa. Ilokseni hän pääsee kaupunkiin helmikuun ensimmäinen päivä.


Tein tämän postauksen sen takia, että haluan heittää sinulle osallistumishaasteen. Tämä on se kurssi, josta on kaikkein helpoin aloittaa, sillä kukaan muukaan ei osaa. Perjantaina 31.1 teemme vanteet minun ohjeistuksellani ja lauantaina 1.2 hooppaamme Katin johdolla. Näitä vanteita ei voi verrata kaupan leluvanteisiin, joita on tavattoman vaikea pyörittää lantiolla. Teemme aloittelijoiden isot vanteet ja ne pyörivät melkein itsestään. opettelemme tekniikoita ja tanssahtelua. Jos saamme mukavan ryhmän kokoon, niin jatkamme sitten ryhmätoimintaa. Jos et halua jatkossa osallistua, niin uudella vanteella ja  Katin opeilla on hyvä jatkaa treenaamista kotona. Ilmoittaudu kurssille täällä. Kurssin numero on 76171.

Loppuun vielä linkki Katin sulavasta liikkumisesta vanteen kanssa. Älkää kuitenkaan ottako paineita. Tähän tasoon menee vielä jokunen vuosi.

   

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Piilopaikka

Kolmevuotiaan elämä on välillä haastavaa.

Paras onkipaikka kesäisin. Vielä oli sulaa.





Aika paljon satoi lunta viikonlopun aikana.

Jälkiä maassa


Tytöt ja meidän hännätön sesse

Meri höyryää


Etsi kuvasta väsynyt pikkupoika

Ensimmäinen kylmä viikonloppu, joten suuntasimme hyvillä mielin piiloon Kaskisiin. Piilotuminen sujui kohtuullisen hyvin, sillä unohdin puhelimen kotiin. Läppäri onneksi tuli matkaan. Onneksi sen takia, että ostimme netistä eilen kaksi kaakeliuunia aurinkotaloon!

torstai 9. tammikuuta 2014

Aurinkotalo uunissa

Me hurjapäät poltamme aurinkotaloa pala palalta leivinuunissa. Jos käy paineet liian suureksi, niin voi olla, että meidän nykyinen talo pysyy näillä lämpimänä monta vuotta.


Jos ei kuitenkaan tarvitse seiniä lämpimikseen ympäriltä polttaa (No, ei näillä keleillä, ehe), niin pääsemme jossain vaiheessa miettimään aurinkotalonkin lämmitysmuotoja. Nykyinen talomme lämpiää pitkälti puilla. Meillä on tällä hetkellä leivinuuni sekä takka, jossa ei ole kiertoa, mutta sisälle on asennettu takkasydän. Mikko the insinööri on kehitellyt jonkinlaisia TSI-puhaltimia, joten lämpö leviää mukavasti koko taloon. Puulämmityksen kaverina on sähkö.  Sähkölaskumme on hurjan pieni verrattuna edellisiin asukkaisiin kymmenen vuoden takaa. He eivät ilmeisesti olleet niin vihkiytyneet puulämmityksen saloihin. Minä haaveilen tietysti taas kaikesta hullusta, kuten aurinkokennoista. Mikko puhuu sähkölämmityksesta, koska meillä on niin hyvät kokemukset puu- ja sähköparista. Minua kiinnostaisi muiden vanhojen hirsitalojen lämmitysmuodot. Kerro toki omasi!

Tämä leivinuuni oli alunperin punatiilinen ja keittiö oli tosi pimeä. Maalasin sen heti vaaleammaksi ja muutama vuosi sitten vaihdoin vielä pintaan jonkin helmiäismaalin. Pidän kovasti tästä väristä, mutta nykyään kaikkea katsoo vähän toisin silmin. Näen mielessäni viidenkymmenen vuoden päähän ne tuskaiset ihmiset, jotka keksivät keinoa maalien irroittamiseksi palauttaakseen uunin alkuperäisen kuosiinsa. Hulluja sellaiset tyypit.

Pakko lisätä tähän loppuun vielä kuva kortista, jonka olen saanut ystävältäni. Lienee selvää kuka tämän puushown on meillä aina hoitanut.


Ja kun tarkemmin ajattelen,  niin kyllä minulle riittäisi tuo Mikon takan lämmitys ainoana lämmönlähteenä.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Katto

Katto on ollut kaikkein syvimpien huokausten aiheuttaja ihan alusta asti. Se on kunnostettu lipan kohdalta vuonna 2004 ja koko katto vuonna 2007. Meillä on työskentelystä hieno kuvallinen raportti. Työ on tehty pieteetillä taloa arvostaen. Me tietenkin arvostamme tätä työtä.



Ongelma on ollut siinä, että tällaisenaan talo ei ole asumiskelpoinen. Tiilien alla olevat päreet ovat tulleet tiensä päähän. Käsin koittamalla ne ovat sieltä täältä täysin haperoa. Katto on myös vuotanut kauan, vaikka nyt näyttääkin siltä, että Mikko sai paikattua vuotokohdat.



Olemme miettineet kaikenlaisia vaihtoehtoja. Pisimpään meillä oli ajatuksena vaihtaa katon materiaali konesaumapeltiin. En vain ole voinut unohtaa sitä tosiseikkaa, että tiilet ovat jokunen vuosi sitten täysin puhdistettu ja käsitelty. Voisihan tiilet käyttää kanalan katossakin, mutta olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että tiiliä ei vaihdeta. Niiden alle ensin vain laitamme uuden huopakaton. Tämä lienee kevään ensimmäinen korjausoperaatio.



Kattopäätöksiä tehdessä meidän on täytynyt miettiä myös kuistin kohtaloa ja siitä nyt sitten kuitenkin tulee yksikerroksinen. Portaat siirtyvät talon sisälle, vaikka tämänhetkinen tasanne toisessa kerroksessa onkin valtavan sympaattinen. Talon ulkoasuun sopii paremmin vähän sirompi kuisti. Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmässä eräs henkilö niin osuvasti sanoi, että tällä hetkellä kuisti on kuin Cyrano de Bergeracin klyyvari Catherine Deneuven kasvoissa.

Kuva

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Grand designs

Monestakin suunnasta olen kuullut, että vanhassa talossa tulisi asua vuosi ja sitten vasta aloittaa kunnostus. Meidän tapauksessa se olisi ollut tietysti täysin mahdotonta. Pidän sitä hyvänä asiana, että emme ole hätiköiden lähteneet remontoimaan vaan rauhassa puramme ensin käyttökelvottoman ja näin tutstumme taloon. Samalla olemme saaneet tehdä suunnitelmia, ja voi pojat, monet sellaiset ajatukset, joita aluksi ajattelimme itsestäänselvinä asioina, ovat pikkuhiljaa kumoutuneet. Esim. tänään olemme haaveillet pohjalaistakka -tyyppisestä avotulesta keittiössä, vaikka ennen se oli ehdoton ei. Olemme myös ihan mahtavasti löytäneet yhteisen sävelen talon suhteen. Mikäs sen mukavampaa kuin olla samaa mieltä oman siipan kanssa. Kivaa heitellä kaikenlaisia hulluja, isoja unelmia, kun toinen ei enää pidä mitään täysin järjettömänä. Meistä on siis tullut rakennussuvaitsevaisia ihmisiä. Lempparisrjaksemme onkin tullut Grand designs.


Kuulisittepa sen vapautuneen naurun, kun katsoimme ohjelmaa, jossa mies kunnosti linnaa. Meidän projekti sen rinnalla on ihan lasten leikkiä. Linnanrakentaja kertoi omistavansa kumisen takapuolen. Aina kun kaatuu, niin vain ponnahtaa ylös jaloilleen. Samanlaisena haluaisin ajatella meidänkin asenteen. Turha jäädä rähmälleen pienten vastoinkäymisten edessä. Ylös vaan ja uudestaan vasaran varteen.

Kuva
Lisäsin tuohon ylös uusia sivulehtiä. Olen koonut ranskalaisviivatyyppisesti asioita, joita olemme tähän mennessä tehneet sekä vähän rakennushistoriaa. Kun suuret suunitelmat ovat joskus valmiit, niin niitä lisään sinne tehtävälistoineen myös.

Kuva

lauantai 4. tammikuuta 2014

Arvoituksellinen huone

Olen joskus luvanut kertoa huoneiden tunnelmista. Aloitan jännittävimmästä. Tässä huoneessa on aina sellainen fiilis kuin ei olisi yksin. (Hullun leimahan otsasta jo löytyykin, joten sitä ei enää ole tarves lätkäistä.) Huomaan vältteleväni huonetta, mutta toisaalta silloin, kun haluan hetken miettiä asioita, menen juuri tähän tilaan.  Huoneessa on kesälläkin viileää ja pimeää, sillä se on ainoa huone, jossa molemmat ikkunat ovat edelleen vanerein peitetyt. Täällä myös ikkunat ovat lähes ehjät, joten huoneeseen ei kuulu liikenteen melu samalla tavalla kuin muualle. Seinät ovat lähes mustat.


 Eräs perinnerakentaja oli sitä mieltä, että seinien pintaa on käsitelty sekoitteella, jossa oli ainakin tervaa ja paria muutakin ainetta. Toinen sanoi, että huoneessa on varmaankin poltettu öljypoltinta. Kolmas arveli, että ne ovat vain likaiset ja viimeisin alan miehen arvio oli, että huoneessa on ollut tulipalo. Vaikea sanoa, mutta salaperäinen on fiilis tässä huoneessa.


Hän, joka oli tulipalon kannalla huomasi, että seinää vasten on nojannut kaappikello. Miten ihmeessä en tuota päivänselvää asiaa ole aiemmin noteerannut?
Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tästä huoneesta tuleekin meidän makuuhuone. Muissa huoneissa ei ole tarkoitus jättää hirsiä esille, mutta tuota kelloseinää en taida malttaa peittää.


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Iloa vuoteen 2014!

Kiitos Seinäjoen kaupungille upeasta lasten ilotulituksesta! Tällaisena taloudellisesti tiukkana aikana on erityisen tärkeää, että osataan välillä irrotella ja juhlia. Ei kaiken tarvitse olla ankeaa, vaikka säästöjäkin joudutaan tehdä. Leipää ja sirkushuveja kansalle! Östermyran aurinko toivottaa iloa uuteen vuoteen!