sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tunneskaaloja

Meinasin tulla kirjoittamaan valitusvirren, mutta jätän sen tekemättä. Ehdin jo tuolla toisella puolella, jossa väitän olevani perillä. Linkki siihen Aurinkotalolla on niin kaoottista, että jos sitä alkaa miettiä, niin masentuu.

Naurattaa nuo ikkunoiden muovit. Olen ne kolmeen kertaan laittanut uudelleen. Huomaa, että tämä viimeisin ei ole ollut niin justiinsa.
Aurinko ei silti ole pilvessä (ainakaan pitkään) vaan minulla on monta suunnitelmaa tulevaisuudelle. Olen uskaltanut tehdä niille aikatauluakin. Viimeisin on sellainen, että talo on valmis vuonna 2017. (Mikko ei tähän vuosilukuun ota kantaa. :) ) Kolme vuotta ei ole ihan perus omakotitalon rakennusaika, mutta meistä se tuntuu pikaiselta. Siinä ajassa te olette kyllästyneet lukemaan blogiani jo sataan kertaan. Ja minä olen kirjoittanut toisenkin postauksen väsymyksestä. Jokaiselle vuodelle ennen sitä on myös oma kiinnekohtansa. Haluaisin puhua enemmän, mutta vielä täytyy malttaa. Luulen, että itselle asetetut päämäärät tuovat potkua myös työntekoon. Hyvä esimerkki oli viime keväiset talkoot/ ravintolapäivä. Ennen hoohetkeä tuli tehtyä parin viikon työt parissa päivässä. Vieläkin muistelen lämmöllä kaikkia avuliaita ihmisiä.


Näin suuri voima tällä kirjoittamisella on. Tunti sitten silmäluomet lurpalla avasin koneen. Kaksi blogipostausta myöhemmin olen innokkaampi kuin viikkoon. Ei bloggaaminen suotta ole näin suosittu harrastus. Iloa viikkoon jokahittelle!

Tämän päivän ilo löytyi Holmström second handin takapihalta: ravintolapäivän vegehodari.



20 kommenttia:

  1. Ajelimme Aurinkotalon ohitte tänään,kyllä se oli runnellun näköönen,mutta kyllä se aurinko paistaa risukasaan,kuten joskus oot tainnu kirioottaa.AV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siitä, kun saadaan piha siivottua. Toivottavasti ennen lehtien putoamista. :)

      Poista
  2. Ison urakan otitte tuon kauniin talon kanssa, mutta aikanaan, kun valmista tulee, olette taatusti onnellisia tehdystä työstä.

    VastaaPoista
  3. Näitä tunnelmia tulee varmaan kaikille. Meidän talon tielle on taas ilmestynyt parissa päivässä uusi naapuritalo. Varmaan perhe jo kohta muuttaa sisään kun näyttää jo ihan valmiilta. Me aloitettiin rakentaminen koko tien ensimmäisinä ja tänä aikana on jo kolme taloa valmistunut tielle, kahteen muuttivat asukkaat jo noin vuosi sitten. Itse sitten ajelen siitä valmiiden talojen ohi autolla tien päähän jossa meidän työmaa odottaa. Ja talo edelleen ulkoapäinkin selvästi keskeneräinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella tuonkin tunteen. No, sitten, kun teillä on valmista, ei tarvitse ainakaan kuunnella naapurin naulojen naputusta. :)

      Poista
  4. Olette te sissejä! Muistakaa pitää huolta itsestänne ja toisistanne rakennus- ja remonttiurakan aikana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo kyllä täytyy pitää mielessä.

      Poista
  5. Musta tuntuu aina, että meidän remontti etenee tuhat kertaa hitaammin kuin muiden. Mutta olen yrittänyt ajatella, ettei muihin pidä vertaillakaan. Ja mitä sillä sitten on väliäkään, miten nopeasti tai hitaasti jokin asia tapahtuu, jos tykkää sen tekemisestä. Teille tulee vielä hieno talo!

    VastaaPoista
  6. Kovasti voimia uurastukseen. Itsekkin kovan remottiväsymyksen vallassa. Mietinkin juuri tänään, että onko kukaan kuvittanut tunneskaalaa "tätä tulet kokemaan vanhan talon remontissa" innostuksesta - syvään epätoivoon- valonpilkahdukset- totaalinen uupumus ( MYYN TÄN JUST)- palautuminen- innostus- jne... koska sitähän tämä kaikki sisältää. ja siinä sivussa vielä pienet lapset...mutta sillä sitä jaksaa, että lopussa kiitos seisoo ja ihana koti odottaa:) ja onhan se sitten ihan itte tehty "alusta" asti tietäen mitä seinä ja katot ovat syöneet:) VOIMIA!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Tuo on niin totta! Kyllä mä tunnen jotain kummallista tyydytystä siitäkin, että rakkaudella rapsuttelen ikkunapokia. Jokainen millimetri on taatusti tuttu!

      Poista
  7. Tsemppiä :) Ja siitä olen ihan samaa mieltä, että bloggaaminen auttaa rempassa. Tulee hahmoteltua ajatuksiaan paremmin. Ja aina voi kohentaa tilannetta retorisin keinoin, jos tulee oikein epätoivoinen olo :)

    VastaaPoista
  8. Luulenpa, että tämänlaisen tunteen läpikäyminen kuuluu jokikiseen raksaan ja remppaan! Tsemppiä kovasti teille, olette tehneet jo valtavan työn purun kanssa. Luvan kanssakin saa välillä väsyttää! Minäkin käyn aina rauhoittumassa talolla, kun tympii tai väsyttää. Istun vain hiljaa tuvassa kaaoksen keskellä tyroksikasan päällä ja nautin pysähtyneestä tunnelmasta. Siinä taloa kuunnellessa saan aina valtavasti energiaa ja tarmoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän mistä puhut. Talo antaa energiaa ja mielelle tyyneyttä.

      Poista
  9. Löysin juuri blogisi. Ihanan hulluja ootte tuon rakennusprojektinne kanssa!!
    Jos olisi mahdollista, niin lähtisin samanlaiseen urakkaan! Älä vertaa teidän projektianne
    muihin, te teette jotain aivan upeaa ja lopussa kiitos todellakin seisoo. Ottakaa vaikka vuosi lisäaikaa projektiin, jotta ehditte nauttimaan myös matkasta ja varaan aikaa myös levolle. Jotkut laittaa vapaa-aikansa television katseluun, joku urheiluun. Omanne ei ole ollenkaan huonompi vaihtoehto. Voimia, sinnikkyyttä, kestävyyttä, rohkeutta, uskallusta, luovuutta ja onnellisia hetkiä matkalla talovanhuksen loistoon saattamisessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Se lämmitti kovasti mieltä. Olen itsekin usein sanonut, että voisimme tietysti iltaisin katsoa myös telkkaria.. Mielummin talolla töissä! :)

      Poista
  10. Monen mutkan kautta eksyin blogiasi lukemaan ja jään mielenkiinnolla seuraamaan! Itse ohitan talonne päivittäin. Keväällä oli mahtavaa huomata, että talolla on alkanut olemaan elämää. Tsemppiä projektiin! =) Terkuin Anna-Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin tärkeää, että ulkopuoliset hoksaavat, että taloa kunnostetaan. Pitää epätoivotut vieraat loitolla. Kiitos tsempeistä!

      Poista