keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kesän helmi

Huippua, kun molemmat blogini ovat taas heränneet henkiin. Kaikki rohkaisevat kommenttinne merkitsevät todella paljon. Monet kokevat samanlaisia tunteita omissa projekteissaan ja toiset ovat muuten vain hengessä mukana. Teitä lukijoita on laskurin mukaan hurja määrä. Kiitos siitä.

Katselin kesän kuvia, enkä voi olla esittelemättä erästä helmeä. Kiilin kotiseutumuseo on tutustumisen arvoinen paikka. Se on rohkeasti oman tiensä kulkija. Tottakai museoiden ensisijainen tarkoitus on säilyttää kulttuuriperintöä ja välittää tietoa ihmisille, mutta mielestäni Kiilissä on osattu ottaa museotoimintaan aivan uudenlainen näkökulma. Siellä sekoittuvat ja nivoutuvat toisiinsa historia, perinnetaitojen opettaminen, nykyaikaiset luennot, tarinankerronta, perinnerakentaminen, taide,  lastentapahtumat ja huippuhyvä ruoka.  En olisi kuuna päivänä osannut odottaa, että näen ihailemani Meeri Koutaniemen valokuvanäyttelyn kotiseutumuseossa! Näyttely kertoi hiv-positiivisten transsukupuolisten intiaanien kohtalosta Meksikossa. Kiilissä se on mahdollista.



Kiilistä kuulin ensimäisen kerran kevättalvella ollessani sen toiminnanjohtajan Annika Martikaisen storytelling -kurssilla. Olin niin lumoutunut tarinankerronnasta, että olisin halunnut jatkaa sitä osallistumalla johonkin Kiilin tapahtumaan. Museon nettisivuilta löysin heidän tapahtumakalenterinsa. Huomasin silloin, että museolla tapahtuu keskimääräistä enemmän. Houkuttelin ystäväni mukaan ja teimme lasten kanssa kesäretken paikan päälle.  Kuvat saavat kertoa.

Tervetuloa Kiiliin!


Bremenin soittoniekat pöytänukketeatterina.

Pihassa oli vanha koulu. Sen kamari.

Taidetta kamarin seinällä.

Opettajattaren puuro?

Satuseikkailulla paistoimme lohikäärmeen sydämen nuotiolla. Sitä ennen oli käyty asiaankuuluva taistelu ja seitsemän kukkaakin oli kerätty tyynyn alle.

Aarteista sai ottaa muiston mukaan.

Pihalla jauhettiin jauhoja.

Päärakennus

Päärakennuksen tupakeittiötä.


Upea seinä on restauroitu vanhan mallin mukaann. Vieressä pala vanhaa.

Kiili sijaitsee Kristiinankaupungin kunnassa, noin 40 km Kristiinankaupungista etelään ja alle 30 km Merikarviasta pohjoiseen. Harmillisen pitkä matka meiltä. Oneksi Kaskisten mökiltä on lyhyempi, joten tästä taitaa tulla meidän joka kesäinen retkikohde. Kiilin nettisivuilta löytyy paljon tietoa: linkki.

7 kommenttia:

  1. No vaikuttaapa eri vireältä paikalta. Aina täytyy nostaa hattua, kun ihmiset jaksavat tehdä enemmän kuin tavanomaisen. Hyvä Kiili ja hyvä mainos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tekemisen meininki ja kaikesta näkyi oikeanlainen sitoutuminen Kiilin maisemiin.

      Poista
  2. Tunnen Annikan hyvin ja olemme olleet vierailulla Siipyyssä hänen kotonaan ja museolla,ehtiikö tänä kesänä,ennenkuin paikat lyödään säppiin.av

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi siellä jotain tapahtumaa olla vielä syyskuunkin puolella. :)

      Poista
  3. Vau! Olipa kiinnostavaa. Inoostava postaus. Minäkin muuten kärsin pienen, ensimmäisen rakennsuaikaisen lamaannuksen. Mutta uudessa nousussa ollaan Nurmossakin:) Voimia ja iloa Östermyraan!

    VastaaPoista
  4. Oletteko käyneet Kokkolan kupeessa Toivosen eläinpuistolla ja talonpojanmuseolla? Sekin on mielenkiintoinen paikka,vain kesäaikana avoinna. www.elainpuisto.fi

    VastaaPoista