tiistai 8. heinäkuuta 2014

Vuosipäivä

Vuosi sitten istuimme pelonsekaisin tuntein pankissa. Kirjoitimme kauppakirjan aurinkotalosta ulkorakennuksineen ja neljästä tontista, joista yhdelle talo on rakennettu. Kävimme pankkireissun päälle juhlalounaalla emmekä tienneet, kuinka päin olisimme olleet. Vatsassa oli perhosia.


Koko vuoden olemme purkaneet. Alku oli helppoa. Kaikki ilkivallantekijät tekivät sen meille helpoksi. Kaikki rikottu, sotkettu ja tuhottu menisi roskiin.  Toisin sanoen koko talon sisäpuolinen pintakerros. Sen jälkeen työ on vaikeutunut. Kaikkea on täytynyt harkita tarkkaan. Jos joku on naulannut laudan tiettyyn paikkaan sata tai melken kaksisataa vuotta sitten, onko meillä oikeus se siitä purkaa? Lähes kaikki mitä olemme purkaneet, olemme myös numeroineet ja säästäneet. Pönttöuunien tiiletkin ovat numeroidut. Lattialankut, listat ja ovet olemme säilöneet.



Henkisesti olemme jaksaneet hyvin, eikä talo ole tuottanut riitaa välillemme. Päinvastoin. Välillä on tuntunut siltä, että me vastaan maailma. Kyllä me tästä selviämme! Nyt kun kaikki rakenteet ovat näkyvillä, on välillä tullut pieniä epäuskon hetkiä. Viikonloppuna jopa ajattelimme, että jos hirsikorjaaja on sitä mieltä, että korjaaminen on hullua, niin puramme koko tönön. Eilen kävi hirsikorjaaja ja näyttää siltä, että pikapuoliin pääsemme myös korjaustöihin. Talon elämä jatkuu ja samoin meidän matkamme.


Kiitos teille kaikille blogini seuraajille. Haluaisin lukea enemmän myös muiden blogeja. Elämä vain on niin kiireistä, että siihen ei ole aikaa.  Olen sitäkin iloisempi, että joku viitsii omaani kommentoida. Kiitos kaikille kommenteista, kannustuksesta,neuvoista ja tuesta. Niillä on isompi merkitys kuin uskottekaan. Jotkut kommentit ovat jääneet mieleen jopa niin, että niistä on tullut työmaalle ohjenuora. Muistan esimerkiksi yhden, jossa sanottiin jokseenkin niin, että jokainen siivottu neliö on askel eteenpäin. Se on ollut usein mielessä, kun työmaa tuntuu loputtomalta.
 

12 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla että hirsirakenteet ovat korjattavissa, tsemppiä koko perheelle! Teette esimerkillistä työtä!!

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtavaa seurata teidän projektianne! Haaveilen aina lähistöllä olevien autiotalojen kunnostamisesta, mutta tiedän, ettei minusta oikeasti olisi siihen. On hienoa, että korjaatte vanhaa, arvostatte käsityötä ja omaa käden jälkeä. Upeimpia koteja esim. sisustuslehdissä ovat mielestäni ne, jotka on rakennettu hitaasti, aikaa ja vaivaa säästämättä. Rahalla saa toki monenlaista valmiina, mutta kyllä siitä silloin mielestäni puuttuu jotain...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku tietty talo kutsuu, niin rohkeasti vaan kunnostamaan. Ei meistäkään tähän oikeasti ole. :D

      Poista
  3. Ajelimme hissunkissun teidän talon ohi kirkon suuntaan,ei sattunut olemaan ketään pihalla näkösällä,tulin maalamasta,intohimo sekin:)av

    VastaaPoista
  4. Jossain vaiheessa purkaminen ja siivoaminen loppuu. Kun nyt jo osaatte nauttia asiasta, niin mieti, mitkä ovat fiilikset sitten, kun pääsette lisäämään ja tekemään pala palalta valmiimpaa taloa. Meillä meni kutakuinkin puolitoista vuotta, kun pelkästään siivottiin, purettiin ja valmisteltiin tulevia kunnostustoimenpiteitä. Se on kovaa työtä, mutta sen jälkeen, kun alkaa ekat nurkat valmistua, kaikki muuttuu niiiiin palkitsevaksi. Jos pääsette pian korjaamaan, se vaihe on jo ovella!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tästä viestistä. Ihan tuli tippa linssiin. Tunnen teidän projektin hyvin ja siksikin tuntuu mukavalta. <3

      Poista
  5. Olen monta monituista kertaa ajanut tämän talon ohi. Joskus aina harmitellut miten se seisoo tyhjänä eikä kukaan tee sille mitään. Hienoa että jaksatte ja viitsitte nähdä sen vaivan. Mielenkiintoista on seurata remontin etenemistä.

    VastaaPoista
  6. Tää oli hyvä postaus. Kiva katsaus fiiliksiin ja vuoden tapahtumiin. Hyvä kuulla, että ootte ok ja ootte menossa eteenpäin. Se paras vaihe on siis kohta alkamassa. Se, kun oma kädenjälki alkaa näkyä ja tuottaa sitä kaunista teidän taloon. Tsemppiä!

    VastaaPoista