sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Päiväni murmelina

Koska olen ollut hiljainen, sain älynväläyksen kertoa teille yksityiskohtaisesti melko tavallisen päiväni tapahtumat. Suunnilleen näin se on mennyt muinakin päivinä. Ihmiset ja asiat toisinaan vähän vaihtuvat. Sähläyksen määrä on vakio. 

Kukkia tuova ritarini paita väärinäin.
Nukumme aika myöhään. Huomaan aamulla puhelimessani viestin. Ystäväni on liittänyt minut yöllä Whatsapp ryhmään, jonka nimi on RC Riga Maratoners 2015.  Juomme Mikon kanssa kahvit ulkona. Haaveilemme hetken, että säilyttäisimmekin koko Törnävältä ostamamme alueen itsellämme. Pohdimme mitä eläimiä voisi kaupunkialueella pitää. Saako hevosta pitää vilkkaassa taajamassa? Mikko lähtee aamupalan jälkeen talolle töihin.
 
Minä jään kotiin neuvottelemaan nelivuotiaan (Hän on nyt neljä!)  aamupalasta, vaatteista, uimisesta, leikeistä ja kaikesta mahdollisesta. Pieni hermostus. Teen eväät talolle: kolmioleipiä, banaania, domino-keksejä, paulavanukkaat ja kahvia. Paljon juomista. Pakkaan mukaan myös rantavaatteet ja kameran.



Talolle tultuamme tytöt livahtavat heti naapuriin ystäviensä luo. Pikkujäbä laittaa kypärän päähänsä ja aloittaa mönkijärallin. Minä menen sisälle ja alan siivota lattioita. Lajittelen erikseen poltettavan, kuoppaan menevän ja puun. Mikko irrottaa ulkopuolella laudoitusta ja pitää samalla rallaajaa silmällä. Pahaksi onnekseen tiputtaa myös ampiaispesän ja siitä seuraa pieni välikohtaus.





Ystäväpariskunta karauttaa pihaan moottoripyörällä. Haemme kaupasta jätskit ja juomme termarikahvit ulkona. Ystävälliset sanat lämmittävät mieltä vielä pitkään:" Kun tämä on joskus valmis, tästä tulee jotain sellaista, mitä rahalla ei saa." Ihanaa, kun joku ymmärtää historiallisen arvon. Suunnittelemme kevään maratonmatkaa Riikaan. Pikkujäbä saa istua moottoripyörän päällä.




Vieraiden lähdettyä jatkan lattioiden lakaisua. Naurattaa, kun viime syksynä olin niin järkyttynyt tupajumien syömästä hirrestä. Nyt muutama lattialankku lähes muuttuu tomuksi harjatessani tupajumien bileiden jälkiä. Katson ikkunasta, kun pihaan peruuttaa avoauto. Saamme harvinaisia vieraita. Tätini, hänen ystävättärensä ja Bahrainista Suomeen muuttanut serkkuni, jonka olen nähnyt viimeksi kymmenen vuotta sitten häissämme. Olen iloinen heimoveljien vierailusta.




Pikkujäbä alkaa olla kiukkuinen. Kävelen hänen kanssaan naapuriin rannalle. On ihana hetken maata kuumassa auringonpaisteessa, vaikka iho on pölystä likainen. Pikkujäbää harmittaa, että unohdin hiekkalelut kotiin. Onneksi joku oli unohtanut rannalle omansa. Hetken leikittyään hän muistaa banaanin. Olin unohtanut sen talolle. Hän huutaa keuhkojensa voimalla kuolevansa nälkään ja uhkaa syödä hiekkaa. Pikkujäbä syö hiekkaa. Onneksi mukana on mehua ja se rauhoittaa tilanteen. Tyttöjen ystävien äiti soittaa ja lähdemme takaisin talolle. Seuralainen löytää sulan, enkä malta ottaa sitä pois, vaikka mielessä käy lintuinfluenssa, madot, tuberkuloosi ja malaria.


Talolla tytöt odottavat portilla. He haluavat lähteä kotiin. Annan heille kolmioleivät,  vanukkaat ja keksit. Toivon, että viihtyisivät vielä hetken. Lapset marisevat ja Mikko lupaa heille eurot, jos leikkaavat nurmikon. Kahdeksanvuotias leikkaa nurmikon. Muut leikkivät sammaleilla portaiden alapäässä. Minä jatkan lajittelua. Joka välissä joku lapsista huutaa ovelta mitä milloinkin. Kahdeksanvuotias saa nurmikon leikattua ja ansaitsee palkkansa. Sisarukset saavat siinä siivellä omat eurosa, mutta ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa edes lähteä kauppaan. Reippain hakee kaikille Mentos -patukat. Saamme työskennellä patukoiden verran. Hyvä, ettei tuonut pätkiksiä.


Mikko on siirtynyt yläkertaan töihin. Ajattelen, että lapset tarvitsevat hieman ravitsevampaa ruokaa. Kipaisen tien yli kauppaan. Hyllyjen välissä kuuluu: "Hyvät asiakkaat, olemme sulkeneet kaupan." Kello on jo kuusi. Tulen kauppapussin kanssa talolle. Lapset eivät halua lähteä kotiin, koska on niin paljon tekemistä. Huikkaan Mikolle, että  menemme kotiin tekemään ruokaa.


Teen kasvissosekeiton. Lapset käyvät kylvyssä. Ovikello soi ja naapurin tytöt hakevat meidän tyttöjä ulos. Lapset leikkivät ulkona. Minä jumiudun Facebookkiin.  Kasvikset ovat olleet aikaa sitten kypsiä. Soseutan, laitan raejuuston ja jälkiuuniviipaleet juuston kera pöytään. Lapset kinaavat kuka saa ottaa ensin raejuustoa. Ruuan jälkeen koira karkaa ja juoksee ympäri naapurustoa kissaa jahdaten. Minä huudan koiraa epätoivoisesti, kävelen paljainjaloin pihalla peläten, että astun koirankakkaan. Pikkujäbä juoksee koiran perässä naapurin pihalla. Koira tulee hetken päästä nolona kotiin. Ystävä soittaa kertoakseen meediotapaamisesta. Uppouduin puheluun ja söin lapsilta salaa jätskin.

Mikko tulee kotiin. Haaveilemme taas talon tulevaisuudesta. Käymme vielä saunassa ja teen lapsille pannarin. Ennen iltapuuhia minä kirjoitan blogia,  tytöt katsovat piirrettyjä ja pikkujäbä sekoittaa kulhoon jauhoja, sokeria ja suolaa. Ennen nukkumaanmenoa aion katsoa Riikan lentolippujen hinnat ja lukea pätkän Irvingin Minä olen montaa.  Huomenna jotain samankaltaista.

(Ja ennekuin sukulaiset pelkäävät meidän perustavan hevostilan keskelle Seinäjoen kaupukialuetta, niin rauhoittukaa. Ne olivat vain haaveita. Tuuli huulia heilutteli. Vai oliko sittenkään? Ha.Emmekä yleensä syö näin epäterveellisesti. Vai syömmekö sittenkin? Ha. )   

 

13 kommenttia:

  1. Unelmia ei voi aidata.av

    VastaaPoista
  2. Enpä sano muuta kuin, että kuulostaa niin tutulta, nuo osuudet lapsien kanssa. Päivät ovat heidän silppuamaansa aikaa. Mutta silti hyvää sellaista. Josta tulikin mieleeni lause: Sinun arkesi on jonkun lapsuus. Ajatuksia herättävä lause, muistettavaksi aina silloin tällöin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lause on tehnyt muhunkin suuren vaikutuksen. Kirjoitinkin sen erääseen julkaisuun, jonka töiden puolesta toimitin. Ei me turhaan olla työntekijöitä lastenkulttuurin alalla. :)

      Poista
  3. Hyvä J(d)onna, on ihailtavaa kun pystyn niin jouhevasti sukkuloimaan eri "rooleissa". Itse aikoinani ajattelin, yrittäjällä ei saisi olla perhettä, työ kun vei kaiken voiman. Kaikki hyvin; perhe jäi:), yritys ei.
    Voimia jaksamiseen ja ihanaa kesää :) -t

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus, tositarina todellisesta päivästä :D

    VastaaPoista
  5. Elämäntayteinen päivä. Itseänikin askarruttaa tuo mitä eläimiä hyväksytään kaava alueen asukeiksi, mutta eiköhän sekin selviä aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan kunta kohtaisia eroja, mutta sipoossa tarvitsee omistaa kaksi hehtaaria maata että saa ottaa hepan. Kanoja saa yleensä pitää alle 10 ilman lupaa, mutta kukosta pitää kuulla naapureita. Näin siis taajamissa. Espoossa pitää tilata tarkastaja paikalle jo parin kanan takia, kuulema... Eroja siis löytyy...

      Poista
  6. Tämä oli kiva lukea! Matkin onaan blogiini😊

    VastaaPoista
  7. Ihana tarina perheen päivästä

    VastaaPoista
  8. Ihana teksti, nauroin vedet silmissä. Saat ehdottomasti uuden lukijan.:)

    Luin tekstin miehelle iltasaduksi. Hän yhtyi mielipiteeseen että kuulostaa ihan meijän elämältä. Paitsi että meidän talo on jo remontin loppusuoralla, ennen seuraavaa kierrosta.

    Kyllä teillä riittää hommia vielä pariksi vuodeksi. Ja mikä parasta lapset saavat kasvaa oikean työ ääressä.:)

    VastaaPoista