lauantai 24. toukokuuta 2014

Steiner -koulun arkea

Pahoitin mieleni tänään Ilkan yleisönosastokirjoituksesta. Tiedän, että ei pitäisi. Mielipiteet -palstalta löytää vähän väliä hyvinkin lennokkaita ajatuksia.  Tiedättehän kuitenkin sen leijonaemon fiiliksen, kun omaan lapseen liittyvä kannanotto saa loukkaantumaan? Mielipide -osastolla nimimerkillä Opettaja ja äiti esitti todella radikaaleja väitteitä lasteni koulusta. Lapseni eivät ole jääneet jälkeen matematiikassa ja äidinkielessä. Pystyn vertailemaan useisiin peruskoulun ikätovereihin. Luokalla ei myöskään ole yhtään erityislasta. Mielestäni kyllä saisi olla, sillä arvostan sitä, että lapseni oppivat toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Omien lasteni kohdalta voin siis kumota Opettajan ja äidin mielipiteen heti. Kirjoitus innoitti minua avaamaan vähän enemmän Steiner -koulun arkea. Koskaan en peruskoulua soimaisi. Esikoiseni on käynyt peruskoulun ja minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä hienojen opettajien kanssa.


Lapset vien joka aamu samaan aikaan kouluun. He ovat tottuneet tähän rytmiin jo päiväkodissa. Useimmat lapset tulevat matkan päästä, joten liikenteen kanssa täytyy olla tarkkana. Tyttöjeni luokalla on lapsia, jotka tulevat jopa kuudenkymmenen kilometrin päästä. Repussa on lasteni omatekemät kirjat, penaalit ja huilut, jos ne ovat kulkeutuneet kotiin asti. Huilut säilytetän huilupusseissa, jotka he ekaluokalla ovat kutoneet.


Heidän aamunsa alkaa siten, että opettaja kättelee jokaisen luokan ovella. Lasta opetetaan katsomaan silmiin ja opettaja toivottaa huomenen ja sanoo lapsen nimen. Itse olen pitänyt tätä pientä tapaa erittäin tärkeänä. Lapsi tulee "nähdyksi" pienellä eleellä. Erään toisen asteen opettajan olenkin kuullut sanovan, että steinerkoululaiset eivät eroa muista heille tulleista opiskelijoista, mutta heistä jokainen osaa ainakin kätellä ja katsoa silmiin.

Päivä alkaa aamutoimilla. Aamutoimien aikana soitetaan aina huilua, rytmitellään ja lausutaan runoja. Aamuun on sijoitettu eniten keskittymistä vaativat opetuskokonaisuudet. Steiner -koulussa lapset saavat oppia asioita hitaammin ensimmäisillä luokilla ja ottavat sitten vanhempana kiinni peruskoulun ikätovereitaan. Arvostan itse pitkää, hidasta lapsuutta ja sen takia pidän tätä hyvänä käytäntönä. Me vanhemmat saamme seurata oppimista ja nyt loppuvuodesta on ollut vielä käytössä aivan tavalliset peruskoulun ikätasoiset testit. Omani saivat kiitettävän arvosanan.   


Koulussa opitaan asioita tekemällä. Nyt keväällä 1-2 luokkalaiset viljelivät omalle 4H- palstalleen perunoita, sipuleita jne. Me vanhemmat sitten hoidamme lasten kanssa palstan kesällä vuoroviikoin. Tällä hetkellä omat tyttöni ovat parempia viljelijöitä kuin vanhempansa. Samoin he ovat taitavia kutojia ja virkkaajia. Ekaluokkalainen on kutonut huilupussin lisäksi penaalin. Tokaluokkalainen on virkannut käsinuken, lapaset ja laukun. 


Välitunneilla on lapsia ikähaarukalla 7-16v. Koulu on siis yhtenäiskoulu, jossa ala- ja yläkoulu toimivat yhdessä. Steinerkoulun teinit ovat aivan samanlaisia kuin muutkin. Kerran kävin iltapäivällä koulussa etsimässä opettajaa ja olin iloinen, kun maleksivan teinijoukon keskeltä eräs poika kysyi minulta (vieraalta ihmiseltä), että ketä etsin. Olen myös lapsiltani kuullut, että isommat auttavat pienempiä. Saavat myös varmasti välillä olla rasittavan ihailun kohteena ainakin niistä jutuista päätellen, mitä lapseni kertovat näistä teini-ikäisistä.

Ruoka valmistetaan koulussa. Keittiö ei ole täysin luomu, mutta luomua käytetään osittain. Myös eineksiä vältetään. Steinerpäiväkoti on luomuportaalla viisi.



Koulu loppuu aina samaan aikaan ja minä käyn hakemassa lapset. Iltapäiväkerhossa on tällä hetkellä 1-3:s luokkalaisia.

Yhteistyö ja vuorovaikutus koulun henkilökunnan kanssa on alusta asti runsasta. Opettaja tulee kylään jokaisen ekaluokkalaisen kotiin. Kutsusta toki. Vanhempana oli hienoa kuulla, kuinka oma ekaluokkalainen hieman ujosti esitteli huonettaan opettajalleen. Minä tein ruokaa ja istuimme opettajan kanssa keskustellen. Lapset saivat vielä näyttää harrastuksistaan oppimiaan taitojaan olkkarissa. Tämän lisäksi koulussa on useita vanhempainiltoja ja vanehmpainvartit lukuvuoden aikana.

Yksityiskoulun täytyy kerätä myös varoja. Steiner -koulussa materiaalien laadulla on suuri merkitys. He pyrkivät käyttämään luonnonmukaisia ja aitoja materiaaleja esim. villa ja mehiläisvahavärit sekä Stockmarin tuotteet.Varainkeruuna on vuosittain tietyt tapahtumat, kuten lastenjuhlat ja kukanpäivän myyjäiset. Kuukausimaksu on 20 euroa. Varainkeruutapahtumiin saa osallistua omien voimavarojen puitteissa. Minä osallistun tietenkin suurella panoksella aurinkotalkoisiin, mutta olen jättänyt kokonaan osallistumatta esim. joihinkin tuotemyynteihin. Siihen on ollut kyllä syynä muut kiireet. Varainkeruu saattaa tuntua rasittavalta, mutta toisaalta yhteisöllisyydestä saa myös paljon itselleen.




Tämä kirjoitus perustuu täysin omiin kokemuksiini. En kuitenkaan halua antaa vaikutelmaa, että pidän omia lapsia erityisen taitavina tai koulua erityisen hyvänä. Pidän myös peruskoulua hyvänä ja kaikkia lapsia tärkeinä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus valita. Steiner -koulu maksaa esim. Briteissä ja Amerikassa maltaita. Täällä pystyy kuka tahansa valitsemaan Steiner -koulun lapsensa opinahjoksi. Omat arvoni kohtaavat koulun arvojen kanssa ja se on meille tärkein syy kouluvalintaan. Steiner -koulussa on avoin ilmapiiri. Sinne voi tulla kuka tahansa tutustumaan. Henkilökunta mielellään kertoo käytänteistä ja tietävät enemmän pedagogisesta taustasta. 



4 kommenttia:

  1. Äh, oman "lapsen arvostelu", varsinkin faktoihin pohjaamaton, on kurjaa. Siitä tulee paha mieli. Minulla on E-P:n Steinerista hyvä mielikuva. Kävimme lapsena siellä piano ja viulutunneilla. Luokat olivat kauniit ja moni muukin asia teki vaikutuksen. Silmiinkatsominen ja tervehtiminen pitäisi opettaa KAIKILLE. Hienoa, että teidän koulussa tehdään niin. Olen nimittäin ollut sijaisena myös koulussa, jossa edes opettajanhuoneessa kaikkki eivät moikanneet. Siitä tuli kurja fiilis ja mietin, miten he voivat kasvattaa muiden lapsia kun eivät itsekään tervehtiä ja hallita peruskäytöstapoja. Rohkaisen, kirjoita Ilkkaan vastine juuri niin positiivisessa hengessä kuin tänne blogiinkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi! Luulen, että mulle riittää tämä blogiavautuminen. "Haters gonna hate" ja tähän kohtaan joku hassu kuva. :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus. Ehkäpä se on niin, että ihmiset kärkkäästi arvostelevat asioita joista eivät oikeasti juurikaan tiedä. Ensimmäinen lapseni(nyt jo aikuinen) oli aikoinaan Steinerin Pajulinnun päiväkodissa ja täytyy sanoa,, että se oli paras hoitopaikka ikinä... Suru oli suuri kun jouduimme aikataulujen vuoksi vaihtamaan hoitopaikkaa. Nyt on se tilanne että vaikka asumme täällä "maalla", itse ainakin olen ottanut harkintaan että lasten tuleva koulutie alkaisi Steinerissa. Neiti on nyt 4 ja poika 3 vuotta. Aion myös kartoittaa mikä tilanne on Pajulinnussa, koska meillä tulee hoitomuutoksia lokakuussa. Itse pidän myös lapsilähtöisestä, pehmeästä lähestymistavasta ja juurikin siitä hitaasta lapsuudesta. Jokainen toki tekee omat valintansa ja ehkä nykypäivänäkin vielä kaikki outo pelottaa ja siksi on niin helppo tuomita. Vanhin lapseni on myös käynyt ihan tavallisen peruskoulun, mutta näin jälkikäteen olen ollut sitä mieltä, että steineri olisi ollut hänelle juurikin se oikea koulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :) Se on totta, että monet ihmiset ovat sen verran turvallisuushakuisia, että kaikki massasta poikkeava pelottaa ja sitä halutaan mustamaalata. Siis ihan mikä tahansa erilainen.

      Pajulintuhan laajentaa juuri ja uusi puoli avaa ovensa elokuussa. Nyt olisi varmaankin oikea aika kysyä hoitopaikkaa. Toivottavasti saisitte järjestymän. Meillä on ollut kokoajan todella hyvä vuorovaikutus henkilökunnan kanssa ja asiat sujuvat ihan itsestään.

      Poista