maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pohdiskelua

Mitkä pääsiäiskelit! Aurinko on hellinyt meitä kyllitellen. (Suosikkisanani.Oli pakko änkeä tähän kohtaan.) Aurinkotalon alakerta on vielä pimeänä, mutta yläkerta on täynnä valoa. Emme osaa päättää irrottaisimmeko ikkunoiden edestä vanerit vai ei.


 Yleensä olemme kohtuullisen ekstrovertteja kumpikin, mutta välillä tämä projekti saa kääntymään sisäänpäin. Olo on toisinaan jopa vähän defensiivinen. Johtuen siitä, että pihalla on aina silloin tällöin asiatonta liikehdintää. (En tarkoita teitä ihania ihmisiä, jotka kävitte, kun en ollut pakalla. Harmittelin kovasti. Tulettehan uudelleen!) Pari kertaa murtoakin on taas yritetty, mutta sisälle ei enää ole päästy. Huono fiilis johtuu myös muutamista seläntakana käydyistä keskusteluista, jotka ovat kantautuneet korviimme. Tavallisesti emme muiden mielipiteistä välitä, mutta tämä päätös on ollut elämässämme iso askel ja se luo samalla epävarmuutta. Se on vähän sama juttu kuin esittelisi vastanaidun puolisonsa ihmisille ja saakin kuulla, että heidän mielestään häitä ei olisi koskaan pitänyt tanssahdella. (Taas vertaan taloa rakkauteen! Toistamiseen tänäänkin. Tästä on tultava loppu.)

Kuka nyt ei tämän kanssa tahtoisi loppuelämäänsä viettää?


Meidän häät on nyt kuitenkin tanssittu ja kyllä se aurinko paistoi tänään ihanasti tähänkin casaan. Aurinko tuli ikkunoista, mutta näyttäytyi toisellakin tavalla.



Sisäseinien laudat olivat lahoja päädyn auringon kohdasta, mutta onneksemme etelän puoleisen päädyn ulkolaudoituksen auringot olivat ihan priimaa tavaraa! 




31 kommenttia:

  1. Tuntuu siltä, että vanhojen talojen kunnostus ja kunnostajat kirvoittavat helposti mielipiteitä ;). Tsemppiä teille :).

    VastaaPoista
  2. Ihan mahanpohjasta kouraisi tuo kaunis VALOkuva, kuin alttari konsanaan. Kukapa ei viettäisi! Mä puhun teistä kyllä selän takana, pelkkää hyvää. Nähdään!

    VastaaPoista
  3. Selän takana puhujat on syvältä. Jättäkää ne puheet omaan arvottomaan arvoonsa. Selkä suorana omien valintojen edessä, kuten toki ihanan aurinkoisesti olettekin! Hyvä just niin. Tykkään. Kanivinossa kannustaa, seuraa ja puhuu hyvää.

    VastaaPoista
  4. Jo vuosia olen aina Seinäjoen läpi ajaessamme katsellut tuota teidän taloa ja surrut sitä, miten siihen se taitaa lyyhistyä ajan ja terrorismin alle. Mikä riemu, kun löysin sattumalta blogisi ja totesin, että talo on päässyt Asumusten kaartiin takaisin!

    Kuule Jonna, karavaani kulkee ja koirat haukkuu; älä piittaa ilkeistä ihmisistä. Kun puheitten perässä alkaa juosta, sille ravaamiselle ei loppua tule. Tehkää niin kuin oikeaksi koette ja hyvältä tuntuu. Paljon paljon onnea vastedeskin. Jos Luoja suo, tulen toukouun loppupuolella Seinäoelle käymään enkä vaan aja ohi, kuten useimmiten on käynyt. Saatanpa pysähtyä kohdallanne ja jos pihassa on elämää, kenties poikkean. Mutta ellei, luon sitten vain hyväksyvän ja myhäilevän, lämpimän silmäyksen tontillenne ja toivotan kaikkea hyvää Kasarmin väelle.

    Terveisin Keekeläinen Keski-Pohjanmaalta

    VastaaPoista
  5. Kommenttini häipyi. Pitää nyt testata, tuleeko tämä...

    VastaaPoista
  6. No tuli. Joku suodatus vissiin päällä, ettei kaikkea julkaise;) Sitä piti sanoman, että päivittelijöitä piisaa ja niitä, jotka tietävät, miten kenenkin tulisi elämänsä elää. Joidenkin mielestä pitäisi valita aina helpoin ja vähiten työllistävät ratkaisut. Onnellinen on se, joka uskaltaa tehdä joskus "hulluja" ratkaisuja itseään kuunnellen:) Onnea ja voimia!

    VastaaPoista
  7. Hei, aurinkoisia ajatuksia meidänkin työmaalta sinne teidän suuntaan!

    Oli nyt pakko kommentoida tuota viittausta toisten ihmisten puheisiin. Älkää missään nimessä välittäkö niistä! Seuratkaa sitä omaa innostustanne ja sisäistä paloanne rakentamisessa. Ne puhuvat ja päivittelevät, jotka eivät itse urakkaan kykenisi. Turhista neuvoista ja paapatuksista pitäisi vain osata poimia ne aidosti hyvät jutut, niitä vain ei paljoa oikein ole.

    Talo symboloi ihmisille ennenkaikkea kotia, ja koti jos mikä herättää tunteita. Toivoisin vain, että ihmiset ymmärtäisivät hyväksyä projektin keskellä touhuavien tekemät ratkaisut ja jättäisivät turhan puhumisen välistä.

    Nimim. käytin kolmasosan työterveystarkastuksesta sen perustelemiseen, miksi meidän perinnetaloon ei tule maalämpöä. :)

    Jaksamista ja voimia teille, kyllä sinä päivänä puhujien naamat venähtää, kun juotte skumppaa upean Aurinkotalon pihamaalla!

    Terveisin,
    "Pientä laittoa" -blogin ehtoisa emäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että sulla on blogi. Olen monta kertaa ajanut ohi ja ajatellut projektianne! Jee!

      Kuylä sitä onkin jo oppinut poimimaan ne hyvät neuvot ja kannustusta on aina mukava kuulla.

      Poista
  8. No voihan pahus, aika tyypillistä. Mutta ehkä ajan kanssa, kun vielä etenette projektinne kanssa, alkavat muutkin pakosti nähdä, miten hienoa työtä olette tehneet ja osaavat arvostaa ponnisteluitanne. Nyt vaan sisuunnutte entisestään ja näytätte niille! Ja mitä asutummaksi talo tulee, ehkä pysyvät tunkeilijatkin jo loitolla. Mutta on tuo ikävää, kun se osuu kohdalle, joten toivottelen kovasti tsemppiä ja aurinkoista mieltä teille näistä ikävistä reaktioista huolimatta. Valtaosa kannustaa ja arvostaa kuitenkin!!

    VastaaPoista
  9. Tiedän omasta kokemuksesta, että oman kodin kommentointiin ei ole helppo suhtautua välinpitämättömästi. Onneksi olen kohdannut vaan yhden oikeasti kielteiseksi tulkittavan mielipiteen, tai oikeastaan ylimielisen asenteen ( puolituttu arkkitehti) kyllä siitä ikävä maku jäi, vaikka kyllähän sen tietää, että kaikki eivät arvosta samanlaisia asioita. Onneksi olen löytänyt monta monta ihmistä, joiden kanssa ajatukset kohtaa ja joiden kanssa on hyvä jutella tai kirjoitella taloasioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan paljon löytyy samanhenkisiä. Teilä on niin upea ja edistyksellinen projekti, että luulen kyseessä olleen ammattikateuden.

      Poista
  10. Kurja, että noita taloon tunkeutujia on vieläkin liikkeellä, mutta eiköhän se siitä helpota, kun taloon tulee enemmän elonmerkkejä! Mieli on aina välillä näiden vanhojen talojen kanssa merkillinen, joskus tulee fiilis, että tuleekohan tuosta taloa ikinä. Ja sitten taas pienikin piipahdus talolla saattaa herättää voimakasta yhteenkuuluvuutta, joka on valtavan voimaannuttavaa. Hienoa työtä teette talon parissa, joten puheen pulputuksista älkää suotta mieltä pahoittako. ;) Aurinkoa aurinkotaloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Olen muuten käynyt teidänkin tulevaa kotia töllistelemässä. Upea tulee!

      Poista
  11. Vaikeinta omaa kotia koskeviin päivittelyihin suhtautumisessa on mun mielestä ymmärtää sitä, miten jotkut ovat niin rajattomia, että rupeavat ylipäätään käyttämään energiaansa toisen yksityisimmän tilan (kaikki mikä on toisen tontin rajojen tai kodin seinien sisäpuolella) arvostelemiseen. Mitä he luulevat sillä voittavansa ja ketä se rakentaa? Mutta tulee se päivä vielä, kun aurinkotalo on rakennettu uuteen loistoonsa. Kyllä tuosta sen tulevan loiston jo näkee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Se on kyllä kummallista, kuinka jotkut kokevat voivansa esittää mielipiteitä toisten henkilökohtaisista valinnoista.

      Poista
  12. Äh, voimia ja valoa tiellenne. Ei ole kiva fiilis, kun omaan kotiin ( vähintäänkin henkiseen:) yritetään murtautua. Ja kunpa osaisimme puhua sekä selän takana että kasvotusten enemmän hyvää. Oon niin iloinen, että Seinäjoella joku yrittää säilyttää vanhaa ja kaunista. Me koitetaan täällä Nurmossa. Tsemppiä. Tuo on kaiken sen vaivan arvoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina! Koitetaanhan kesällä nähdä!

      Poista
  13. Näitä kommentteja kun lukee, niin eipä muuta kuin että onneksi kirjoitat blogia! Aikamoiset taustajoukot täällä sulla :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eikös olekin. Olen valtavan iloinen ja kiitollinen. :)

      Poista
  14. Minun on jo pidemmän aikaa pitänyt kirjoittaa miten onnellinen olen siitä, että halusitte juuri tuon talon omaksenne. Olen seinäjokinen, toki jo asunut hirveän kauan muualla, mutta käyn usein siellä. Ja aina kun olen ajellut etelästä talon ohi, olen ääneenkin surkutellut miksei kukaan ymmärrä noin kauniin talon ja pihapiirin arvoa. Ja mikä ilo kun eksyin blogiisi. Ihanaa, kerrassaan ihanaa!

    Uskon, että meitä samoin ajattelevia on enemmän. Ja vaikka ei olisikaan, niin ei sen väliä. Te uskotte taloon ja niin on hyvä.

    Kaikkea hyvää ja kaunista kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi. Ilostutti kovasti. :)

      Poista
  15. Unohtakaa hetimmiten kaikki tuollaiset "vihapuheet" ja jatkakaa eteenpäin tuolla samalla positiivisella, aurinkoisella ja uskomattoman energisellä draivilla ku tähänkin asti!! <3

    VastaaPoista
  16. Antakaa vaan negapuheiden jäädä omaan arvoonsa!! Tiedätte mikä aarre teillä on hyppysissänne. Mulla meni sydän ihan solmuun tuosta upeasta ullakkokuvasta.. ja kysymykseen vastaan että minäminäminä ainakin haluaisin viettää loppuelämäni juuuuri tuollaisen kanssa!!!

    Ps. blogissani on taas lisäkuvia uusimmalta koulureissultani.. en vaan kestä, se on niin uskomattoman upea paikka!!!

    VastaaPoista