sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sorkkaraudalla kanalaan

Kanalaan ei ole löytynyt avainta. Muutamaa olen kokeillut, mutta niidenkin kanssa lukko pyörii tyhjää. Olen säälinyt ovea, enkä sen takia ole vielä murtanut sitä. Toisaalta olen ajatellut, että siinä rytäkässä kaatuu koko huojuva kanala, sillä kukaan muukaan sitä ei ole saanut auki. Tunnettehan talon vaiherikkaan historian lukuisista murtaustumisista ja ilkivallanteoista?



Olen säälinyt ja vähän himoinnutkin kaikkia ikkunapokia, joita kanalan ikkunoista olen nähnyt. Eräs perinnerakentaja vielä väläytti, että ne saattavat olla talon vanhoja ikkunoita! Rikkinnäisiksi kivitettyjä ne tietysti ovat. Ihan tiiliskiviä heitelty päälle, että varmasti räsähtää kunnolla. Iso sorkkarauta työkalunani päättäväisesti lähdin kangottamaan ovea. Lukko oli niin huono, että työkaluksi olisi kyllä riittänyt mikä tahansa kangotin. Yhtäkkiä ovi oli auki ja uskokaa tai älkää, hetki oli aavistuksen juhlava. 



Ihan suinpäin en viitsinyt sisälle mennä. Ottaen huomioon, että ulkoapäin rakennus näyttää lievästi sanotuna kärsineeltä.





Oven suusta löytyi vanha suksisauva, jolla vähän kopistelin rakenteita ja siirtelin tavaroita. Sisällä tilanne on juuri niin huono kuin ulkopuolellakin.





Pikkuhiljaa uskaltauduin sisäpuolelle. Kaiken mahdollisen alla oli huomattava määrä rotan papanoita. Naapurustoa ajatellen vähän karmii. Mikko vain kävi ovella, totesi: "Voi luoja." ja lähti pois. Minä aloin varovasti kantaa ikkunapokia taloon sisälle. Mitä enemmän niitä hain, sitä enemmän alkoi löytyä myös ehjiä. Pohjalta löytyi kymmenkunta täysin ehjää ikkunapokaa laseineen. Hyvin olivat olleet suojassa tiiliskivitulitukselta. Jos emme pysty pokia hyödyntämään talossa, niin ainakin lasit siirrämme nykyisiin ikkunoihin. Haluaisimme vanhaa lasia vähintään talon julkivun puolelle. Mielellään tietysti koko taloon.


Kun minä järjestin itselleni ulos kuntosalin, oli Mikolla samaan aikaan sisällä pieni kotitoimisto. Saan taas olla tyytyväinen taitavasta siipastani. Rakennuspiirrustusten teko on aikaa vievää puuhaa. Säästämme pitkän pennin, kun Mikko tekee ne itse.



 

19 kommenttia:

  1. Oijoi nyt pääsit kanalaan sisään ..joskus sinne yhdessä kurkittiin ja ihailtiin että mitä kaikkea siellä olisikaan. Huihuikeaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kun pääsen vielä rottaepävarmuudesta, niin laitan hihat kunnolla heilumaan!

      Poista
  2. Vähän puistattaa tuo kanala, mutta taisi se olla kannattava murto :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä puistattaa. Täytyy jättää kaikki aivotoiminta oven ulkopuolelle ja vain kääriä hihat. :)

      Poista
  3. Kanalahan on varsinainen aarreaitta. Ikävä vain, että katon puutteessa on mennyt noin huonoon kuntoon. Teillä ei taida olla metsämyyriä, jotka levittävät myyräkuumetta? Jos on niin kannattaa pitää hengityssuojainta tuollaisissa paikoissa. Olen sairastanut taudin ja se on ihan kamala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin saa olla varovainen. Lapsetkin jo varoo "myyrätautia".

      Poista
  4. Kai tiedät, että se on vanha kartanon kanala?
    Törnuddilla oli Orismalassa tiluksia ja siellä taloudenhoitajana ikäneito Maria Nättynen, jota nykyaikana varmaan rakastajattareksi sanottaisiin. Kun Törnudd myi tiluksensa sieltä Orismalasta, hän toi Marian Seinäjoelle ja hänelle piti järjestää jokin sopiva homma. Rannasta siirrettiin vanha palvisauna jostain kumman syystä Martinin tontille ja siihen laitettiin kanala. Maria muutti Venylän, sen nykyisen S-marketin silloisen edeltäjän, yläkertaan ja hoiti kanoja elämänsä loppuun saakka. Joka päivä hänen nähtiin vievän kartanoon munia. Törnudd piti huolen vanhoista työntekijöistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarinasta! Tästä sisuuntuneena laitamme sen kyllä kuntoon!

      Poista
  5. Oijoi mitä aarteita sieltä löytyikään! Töitä tuo kanala tosiaan vaatii...

    VastaaPoista
  6. Oikea aarrekanala! Luin tätä juttua samaistuen siihen fiilikseen, joka iskee kun pääsee tönkimään jotain vanhaa aarreaittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että sieltä jokunen aarree voikin löytyä. Kun vaan pääsee rottakammosta ja sortumispelosta yli. :)

      Poista
  7. Oi! Toivon että saat laseja mahdollisimman paljon, ovat niin ihania. Vääristävät hauskasti toisinkohdin ulos katsellessa.
    Hienoa olisi jos löytyisi vanhoja käyttöesineitä somistukseen.
    Olette kyllä loistava työpari:), todettakoon taas.
    Kaikkea hyvää ja pysykää terveenä! -t

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea hyvää sinullekin! Kiitos, kun jaksat kommentoida. :)

      Poista
  8. Lueskelin sieltä täältä vanhempia postauksiasi - tännehän pitää liittyä lukijaksi:) Meillä on kylläkin sata vuotta nuorempi talo ja remontit takanapäin, mutta kyllä niin eläydyn noihin alkumetreihin remonttiuralla ja ihmettelyihin siitä, emmekö purakaan taloa ja rakenna uutta tilalle...
    Tsemppiä urakoihin:)
    SisustEllen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa lukijaksi. Tulen kurkimaan "teillekin", kun vain blogikierrokselle ehdin.

      Poista
  9. Jos laseja ei saa taloon niin kasvihuoneen niistä saa.
    Mulla kavereiden vanhat ikkunat kasvihuoneena!

    Irma

    VastaaPoista