maanantai 10. helmikuuta 2014

Maanantaisena

Viime yö meni valvoessa pikku miehen korvatulehdusta. Väsyneenä ulos vilkaiseminen tuntui sinetöivän päivän tunnelman. En pidä itseäni melankoliaan taipuvaisena, mutta jostain mahan pohjasta kouraisee, kun miettii tätä talvea. Kestikö sitä kolme viikkoa? Ei tunnu oikealta.

Pikku-ukko vaikutti terveeltä ja iloiselta herätessään. Päätimme lähteä katsastamaan mitä kuuluu aurinkotalolle. Parkkeerasin auton etupihalle. Ankea fiilis vain kasvoi, kun takapenkkiläinen ilmoitti päättäväisesti, että hän jää autoon ja vasemmalla näytti tältä:

Tarvitaanko tässä moukaria vai konservoijaa?  
Samaan aikaan takapenkillä.
Sain takapenkiltä luvan käväistä yksin talossa. On se kumma miten talossa mielikin kirkastuu. Katselin Mikon työn jälkiä ja aittaa ulkona. Jännää, kuinka sitä vain tuntee kuuluvansa johonkin.

Mikko on irrottanut maalia muurista.
Pois lähtiessä minua huvitti pihalla mulkoileva fasaani. Näitä otuksia ei ole meillä näkynyt sen jälkeen, kun ostimme koiran.


Mukavaa uutta viikkoa! Kyllä tästä hyvä tulee.

8 kommenttia:

  1. Maiseman harmaus on tänään kyllä siivittänyt maanantaifiilistä. Pakkanen sentään tekisi kaiken kauniiksi. Täytyy nyt ajatella positiivisesti lämmityslaskua, joka kyllä tykkää lauhasta vesikelistä :). Upea fasaani siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Talvi on ollut armollinen sähkölaskun maksajalle. :)

      Poista
  2. Liekö normi lapsiperheen maanantai?! Ihailtavaa sinussa ottaa pieni, hetken ilo lapsen paremmasta olosta, talosta, miehen työn jäljestä, fasaanista. Oikea talvi, siitä pitävälle, saattaa vielä tulla.
    Hyvä viikko tästä tulee, ainakin lähemmäs kevättä...-t

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jo kovasti odotan, että pääsisin auringonpaisteessa nikkaroimaan talolle. Hyvää viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Jos olisin kateellinen ihminen niin kadehtisin tuota fasaania. Mää niin tahtoisin kanssa fasaaneita pihalle :)). Eiks olekkin jännä juttu, että vaikka ei olis koskaan jossain paikassa käynny, niin joskus aina tulee semmone fiilis, kun olis kotiinsa tullut. Se on varmaan sitä johdatusta.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mullakin on taipumus ajatella. Silloin, kun on oikealla tiellä, kaikki tuntuu just hyvältä. :)

      Mulla taas herää aina myötätunto fasaaneja katsellessa. Ne on niin ärsyttäviä raukat. Täällä niitä on paljon.

      Poista
  4. Löysin tänään tieni blogiisi. Mielenkiintoinen projekti teillä ja kiva blogi! Jään seurailemaan!

    VastaaPoista