torstai 6. helmikuuta 2014

Kotimme NYT

Tuli vähän nostalginen olo Facebookissa pyörivistä "elokuvista". Kurkkasin omanikin ja muksut näyttivät niin pieniltä pullukkaposkilta. Poimin sieltä muutaman kuvan nykyisestä kodistamme. Meiltä usein kysytään, missä me sitten asumme nyt, kun olemme tähän projektiin lähteneet. Ihmiset myös arvailevat sitä, kuinka nopeasti meidän täytyy saada valmista.

Juhannuskuva kuistilta jokusen vuoden takaa

Meillä ei ole mitään kiirettä. Olemme asuneet tässä nykyisessä kasariomakotitalossamme jo kymmenisen vuotta. Talo on helppohoitoinen, eikä siinä ole mitään vikaa. Neliöitäkin on riittävästi ja naapurit ovat mukavat. Kaupungille pääsee helposti fillarilla.  Ainoa järjellinen asia raksaprojektissamme on se, että lasten koulu on lähempänä. Se ei varmaankaan ole mikään syy lähteä kunnostamaan autiotaloa?

Joulukuva vuodelta, jolloin oli paljon lunta.
Vaan kun näitä asioita ei päätetä järjellä. (Miksi päähäni tuli nyt yhtäkkiä Ymmi sanomaan, että ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri.. ) Tärkeimmät päätökset tehdään sydämellä. Se ei aina ole helpoin tie, mutta varmasti oikea.

Kiikuskelua takapihan terassilla.



Oli tämäkin talo joskus oikea valinta: rakas ensiasuntomme, johon muutimme vuokralta. Silloin oli monta tyhjää makuuhuonetta. Nyt ei ole enää sitä pulmaa. Jostain kumman syystä hurahdimme kuitenkin vanhoihin taloihin. Muutaman vuoden etsittyämme, aloimme nirsoilla kaiken suhteen. Muiden tekemät remontit eivät koskaan olleet oikeanlaiset. Kunnes sitten viimaisena maaliskuun päivänä seisoin aurinkotalon kuistin rappusilla ja "näin" pihassa isot kesäjuhlat. Sen jälkeen ei ole tarvinnut asuntonäytöillä käydä. 

Hiekkiksellä keitoksia kummitädille. Takana tyttöjen synttärilahjaksi saatu leikkimökki

14 kommenttia:

  1. Tuttu tunne, tärkeimmät päätöset tehdään sydämmellä. :) Ei tuntunut lainkaan järkevältä alkaa siirtämään kokonaista taloa, mutta niin vain kävi. Mukavaa, että saatte asustella omassa kodissa remontin aikana eikä tarvitse kiirehtiä mihinkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin kurkkimassa blogia ja näyttää tosi hienolta! Tuleeko Kitinojalle?

      Olemme kyllä onnekkaita, ettei tarvitse asua tilapäisasunnossa -ainakaan vielä..

      Poista
    2. Mun ystävä asuu sen tien päässä. Ostivat muutama vuosi sitten talon. Ens kerralla, kun ajan ohi, niin hidastelen kunnolla. :)

      Poista
  2. Ja se oli ihana päätös. :) -Johanna Lehikoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voit uskoa, että kuulen aika paljon päinvastaisia kommentteja. :D

      Poista
  3. Hassua.. Mäkin haaveilen (kihisemispisteessä jo) vanhasta talosta, ja nirsoilen myöskin kaiken suhteen eikä mikään oo tähän mennessä ollut lähellekään.. Hassua on siis se, että ymmärrykseni mukaan ollaan samassa paikassa vuokralla kuin mistä tekin ootte ensiasuntoonne ponnahtaneet. Täältä kuulemma kaikki on ok-taloihin kuitenkin lähteneet, että ehkä se vain tulee vastaan joskus, se joka tuntuu omalta kodilta. Mä en ihmettele vähääkään teidän ratkaisuanne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, siinä asunnossa on hyvä fiilis. Me asuttiin siellä peräti kahdesti. Ostakaa se Wegeliuksentien talo. Se on IHANA!

      Poista
    2. Jos on kahdesti asunut, tietää mistä puhuu. Me on asuttu kaksi vuotta ja oot oikeassa, hyvä fiilis, sellainen luonnollinen kotifiilis. Uu pitääki käydä Wegeliuksenkadulla ihmettelemässä.. Meidän uusi koti tosin olisi etsinnässä jostain, missä ei liikenne kuulu tai katulamput heijastu taivaalta.. :) Let's see!

      Poista
  4. Just niin, sydämellä! Eikä niitä aina tarvitse ymmärtää muiden, omia valintoja;)

    VastaaPoista
  5. Ehkä vanhassa talossa on kuitenkin sydämen lisäksi olemassa se tieto siellä aivojen perukoilla, että jos talo on sata vuotta seissyt ryhdikkäästi paikallaan, niin se kestää hellällä huolenpidolla vielä toisetkin sata vuotta :)

    VastaaPoista