maanantai 17. helmikuuta 2014

Kevään merkkejä

Taitaa olla kevään ensimerkki, kun otin viikonloppuna jouluvalot pois. Olen kyllä sanonut niitä nuutinpäivän jälkeen kausivaloiksi. Yhdetkin ostin jouluvaloalesta, eikä myyjä ollut varma voiko hän niistä aleprosenttia antaa, kun eivät olleet hänen makuunsa niin jouluiset. Silloin kyllä vähän nauratti, kun en heti keksinyt, millä muulla osastolla ne olisivat voineet olla. Kevättä sekin, että pitkästä, pitkästä aikaa tekee mieli sisustaa kotona.  Olen tästä erityisen iloinen, sillä en haluaisi menettää täysin mielenkiintoani nykyistä kotiamme kohtaan. Yhteiseloa jatkuu kuitenkin vielä pitkä tovi. Haluaisin uuden maton olohuoneeseen. Ruusukelim olisi ihana, mutta ehkä vähän liikaa kevättä vasten. Nyt tarvitaan jotain ilmavaa. Ja vintagea. Jätän mietintään.

Ryijy on vanhempieni kihlalahja.
Pahimpaan keväthullutukseen sain uuden taulun, josta jo mainitsinkin. "Autiotalossa" oli jotain tuttua.



Nuo muuten on kausivalot. Se kausi kestää ympäri vuoden.


Pidän taulun sävyistä. Olen jo vaikka kuinka monta vuotta tykännyt turkoosista. Tai oikeastaan olen kyllästynyt siihen väriin, mutta silti aina sen puoleen kallistun.  Vaalea turkoosi on minun värini, vaikka haluaisin ostaa keltaista. Nyt vasta kimurantiksi meni. Joku väriterapeutti osaisi varmaankin heti sanoa, mikä on sieluni tila näiden värivalintojen perusteella.

Turkoosia

Keltainen matto voisi olla fantsu.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti