lauantai 4. tammikuuta 2014

Arvoituksellinen huone

Olen joskus luvanut kertoa huoneiden tunnelmista. Aloitan jännittävimmästä. Tässä huoneessa on aina sellainen fiilis kuin ei olisi yksin. (Hullun leimahan otsasta jo löytyykin, joten sitä ei enää ole tarves lätkäistä.) Huomaan vältteleväni huonetta, mutta toisaalta silloin, kun haluan hetken miettiä asioita, menen juuri tähän tilaan.  Huoneessa on kesälläkin viileää ja pimeää, sillä se on ainoa huone, jossa molemmat ikkunat ovat edelleen vanerein peitetyt. Täällä myös ikkunat ovat lähes ehjät, joten huoneeseen ei kuulu liikenteen melu samalla tavalla kuin muualle. Seinät ovat lähes mustat.


 Eräs perinnerakentaja oli sitä mieltä, että seinien pintaa on käsitelty sekoitteella, jossa oli ainakin tervaa ja paria muutakin ainetta. Toinen sanoi, että huoneessa on varmaankin poltettu öljypoltinta. Kolmas arveli, että ne ovat vain likaiset ja viimeisin alan miehen arvio oli, että huoneessa on ollut tulipalo. Vaikea sanoa, mutta salaperäinen on fiilis tässä huoneessa.


Hän, joka oli tulipalon kannalla huomasi, että seinää vasten on nojannut kaappikello. Miten ihmeessä en tuota päivänselvää asiaa ole aiemmin noteerannut?
Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tästä huoneesta tuleekin meidän makuuhuone. Muissa huoneissa ei ole tarkoitus jättää hirsiä esille, mutta tuota kelloseinää en taida malttaa peittää.


25 kommenttia:

  1. Varmaan teetätte uudet ikkunat vanhan mallin mukaiset?Nykyiset ikkunamateriaalit on hyviä.Mekin uusimme ikkunat ehkä 3 vuotta sitten eikä liikenteen ääni kuulu sisälle,samaa sanoivat krannimmekin kun olimme uutena vuotena heillä,uusivat ikkunat viim.kesänä,koirakin oli rauhallinen kun rakettien räiske ei kuululunut sisälle.Sinulla on vahva intuitio,saas nähdä mitä vielä tulet kokemaan,kannattaa olla hyvää pataa näkymättömien kanssa.av.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me korjataan nämä nykyiset ikkunat perinteisillä menetelmillä. Toivottavasti raskas liikenne on ohjattu jo ohikulkutielle, kun tänne muutamme.

      Historaa ainakin on sen verran, että sopii siihen joku näkymätönkin mukaan. :)

      Poista
  2. Minä olisin veikannut kans tulipaloa. Näytti huone jotenkin siltä. Mielenkiintoisia nämä vanhojen talojen tarinat, kun ei ikinä tiedä mitä siellä on koettu. Meillä elellään täällä myös semmoisia aikoja että olen kutsumassa pappia siunaamaan kotimme...tai aloitetaan ensin siitä. Ei mitään vakavaa, lähinnä levotonta. Ja taitaa olla tuo 2-vuotias nyt kohdannut toisen ikäisensä tytön jota minä en näe. Tässä meidän pihassahan kuoli 60-luvulla 2-vuotias tyttö traktorin peräkärryn alle, todella surullinen onnettomuus. Sen tuoma suru ja katkeruus taitaa leijua näiden seinien sisäpuolella :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on selvä, että vanhoihin taloihin mahtuu paljon iloa ja paljon surua. Tollanen tragedia on kyllä ihan omaa luokkaansa. :( Kodin siunaaminen on varmasti kaunis tilaisuus.

      Poista
    2. Itse useammassa vanhassa talossa asuneena, voi se olla niinkin, että talon hirsirunkoon on uusiokäytetty jonkun vanhan savusaunan tai kuivausriihen hirsiä. Meidän edellisesstä talossa menimme hirteen asti remontissa, ja ihmettelimme samanlaisia mustuneita pintoja kuin tässä. Naapurissa asui niin vanha asukas, että muisti talomme rakentamisen. Oli kuulemma hirsikehikko tehty naapurin vanhasta riihestä. Ihanaa seurata remppaanne. Ties vaikka niistä näkymättömistä olisi talossa 1830-18040-lkuvun taitteessa asunut esi-isäni... :)

      Poista
  3. Kylläpä huone aika pelottavalta näyttääkin. Voi miten mielenkiintoisia vanhat talot ovatkaan, ja mitä kaikkea niissä on ehtinyt tapahtumaan!

    VastaaPoista
  4. Kun ikkunat avataan ja seinät pestään niin tunnelma muuttuu. Ei mitään mystiikkaa!
    Voihan toki tunnelma eri huoneissa olla erilainen. Valo, ikkunoiden ilmansuuta, äänien kuuluminen ja sisustus tekevät eri tunnelmia.
    Kaikkea hyvää! -t

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, fiilis on täysin eri viereisessä, johon kuuluu liikenteen melu ja ikkuna on avoinna.

      Poista
  5. Vanhoissa taloissa on kyllä jänniä tunnelmia. Mä koen niitä joskus vahvasti… missä on hyvä ja rauhallinen, missä taas ei. Asuntoa etsiessä menen intuition mukaan. Jos näyttää + tuntuu hyvälle, niin siinä se on. Tyynelää etsiessä käytiin katsomassa yhtä mansardikattoista Iitistä. Siellä oli jotenkin surullista ja katkeraa. Jäi tarjous tekemättä. Tuosta tulee teille hieno makuuhuone ja hieno koti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Paljon ollaan koteja soviteltu yllemme. Ei ollenkaan yksinkertaista. Jossain on vaan kotoista, kun toisesta lähtisi niin nopsaan kuin mahdollista.

      Poista
  6. Meillä oli vanhassa yli 100-vuotiassa talossa keittiön seinät ja katto lähes mustat. Johtui siitä että leivinuunissa ei ollut savupiippua vaan kaikki savut tuli sisälle ja sen takia mustasi seinät ja katot. Olisiko tässä voinut joskus olla keittiö ja leivinuuni ilman savupiippua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiön paikat ovat kyllä vaihdelleet, mutta talossa on aina ollut kaksi piippua, joten ei varmasti niinkään.

      Poista
  7. Tervehdys! En tiedä oletko kuullut, että siinä teidän talosta hieman Kärjenmäen suuntaan Propeerissa kummittelee. Useat henkilöt ovat nähneet sotilaspukuisen venäläisupseerin hahmon vaeltavan huoneissa. Teidän talonnehan oli myös aikanaan venäläissotilaiden vartiotupa ja omaa hyvin värikkään historian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut propeerin kummittelusta, mutta en kyllä mitään yksityiskohtaisia juttuja. Se voi olla sitten joku "meidän" soltuista. :D

      Poista
    2. Mielenkiinnolla olen tätä blogia lukenut, kaverini vinkistä, olen nimittäin paljasjalkainen seinäjokinen (nykyään tosin asun Jämsässä ja työskennellyt kaksi kesää maakuntamuseolla! Museon seutu on mulle todella RAKAS. Propeerin kummituksista kuultiin tottakai paljon juttuja kun oltiin museolla töissä, mutta harmittavan vähän niissä oli yksityiskohtia. Nyt kaikki tarinat ovat sekoittuneet ja unohtuneet, joten en osaa kertoa oikein mitään, mutta kyseleppä siltä teidän naapurilta, se varmaan tietää jotain! Museon toimistostakin muistaakseni oli jotain kummitusjuttuja, mutta siellä mua ei koskaan pelottanut. Sen sijaan Propeerissa pelotti jokaikinen kerta, kun sinne yksin meni. Kerran vielä saatiin toisen oppaan kanssa paniikkikin aikaan, kun valojen kanssa sattui siellä joku outo juttu.

      Tuossa huoneessa on kyllä jotenkin pelottava fiilis, ainakin näissä kuvissa.
      Vanhojen talojen tunnelmat on jänniä. Itse olen joutunut surukseni tunnustamaan, etten ole niitä, jotka ovat näissä asioissa herkkiä. Muutama hyytävä kokemus minullakin silti on Keuruulta muutamasta paikasta, jossa minua herkemmät ovat kokeneet ja jopa nähneet jotain. Hrrr.

      Poista
  8. Kyllä vanhoissa taloissa on oma tunnelmansa. Itse olin hirveän yllättynyt, että mua ei ole pelottanut olla vanhassa talossamme yksin, ei edes pimeällä! Kaupungissa pelkäsin usein olla yksin kotona, vaikka naapurit olivat seinän takana ja ajattelin kuinka mun käy tänne muuttaessa. Täällä jos jossain tuntee olevansa turvassa (en tiedä miltä:). Talossa vaan on jotenkin hyvä henki, samaa ovat sanoneet monet vanhemmat ihmiset joille meidän talo on tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun ystävällä on sama kokemus omasta vanhasta talostaan ja siellä toden totta on hyvä tunnelma. Helppo samaistua teidän kotiin!

      Poista
  9. Tulee varmasti hieno, tunnelmallinen huone tästäkin! Meilläkin on keittiön hirret tummemmat kuin muualla, vaikka talossa onkin aina ollut savupiiput. Nämä teidän seinät ovat kyllä todella mustuneet, jospa niiden tarina joskus selviää!

    Punaisen Pihlajan kommenttiin viitaten: uskon siihen, että nämä talot on meille kunnostajilleen niin kiitollisia, että meillä on sen takia turvallinen olo näissä. Minäkään en ole pelännyt täällä kuin kerran, olin yksin myrskyävänä iltana ilman sähköjä ja vintiltä kuului tosi omituista ääntä. Jos se oli kummitus niin ei se ole takaisin tullut ja ihan hyvä niin :) Uskon kummituksiin ja voisihan se hieman pelottaa jos omassa talossa joku vaeltaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ajatellut ihan samalla tavalla. Jos meillä näkymättömiä viliseekin, niin uskon, että samaan hiileen puhalletaan. Ei pelota. :)

      Poista
  10. Kaikissa paikoissa on oma tunnelmansa. Heti kun näin kuvan, ajattelin, että tuolla on palanut jotakin. Jännittävät nuo kaappikellon muodot, varjo menneisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjo laittaa kyllä mielikuvituksen lentoon.

      Poista
  11. No kaappikello, tietenkin!!! Mitä kaikkea mäkin oon ehtiny ajatella :D
    Olispa huikeaa jos jäljen vois jättää näkyviin :)

    VastaaPoista