perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapsanpäivänä

Kävimme tänään Tapsanajelulla. Kiersimme Seinäjoella vanhoja taloja katsellen. Kyllä niitä täältäkin löytää, kun osaa etsiä. Kapernaumissa on ihania piparkakkutaloja. Jouppiskan lumitilanteesta totesimme, että vielä ei kannata lumilautoja kaivaa naftaliinista. Östiksellä piti tietysti poiketa kameran kanssa. On niin mukava kuvata meidänkin rytökärpän pesää, kun piha on valkoinen.

Saunan ovi

Maria Nättysen kanala

Vetää kälynkin hiljaiseksi.

Ulkorakennus takaa

Suunnitelimme purkavamme tämän karmean kuistin ensi keväänä. Vapaaehtoiseksi talkoolaiseksi saa ilmoittautua.

Lemmensilta naapurissa <3


Kotikatu on täydellisen upea.

torstai 18. joulukuuta 2014

Romuverstaalta paraatipaikalle

Olenko kertonut, että ostimme jokin aika sitten upean pöydän Lundagårdista?  Näin kuvan Faebookissa ja varasin pöydän heti. Se oli viisas päätös, sillä pöydästä oli tullut useita kyselyjä.

Tämän kuvan näin  Lundagårdin Facebook -sivulla.

Pöytää oli ilmeisesti pidetty jossain verstaassa, sillä kannessa oli useita paksuja maaliläikkiä. Kuumailmapuhallin ja skraba minulla jo pysyy käsissä, joten putsaaminen ei tuottanut ongelmia. Läikkiä toki jäi kanteen, mutta ne eivät haittaa. Jos otamme tämän joskus ruokapöydäksi, niin ehkä maalaan kannen. Ehkä.


Kannen lähtötilanne.


Sain tästä pöydästä joitakin päiviä sitten ahaa -elämyksen: Mehän teetämme keittiökalusteet tällä tyylillä. Pöytä on mielestäni hienostunut siroine jalkoineen, mutta samalla tukeva, sillä pelkkä kansi painaa paljon. Väritys on jännittävä. Kuinkahan kirkkaan viininpunainen se on alunperin ollutkaan? Siihen yhdistettynä "Fazerin siniset" laatikot, joissa musta salmiakkiruutu. Karkkihan se onkin koko huonekalu. Väritys voi olla vähän turhan villi, mutta jotain tuntumaa voisi siitäkin hakea.


Jätän tämän inspiraation itselleni muistiin. Voin sitten selata suunnitelmia, kun nämä haihatukset ovat oikeasti totta.   



Tässä se on nyt.
Kiitos Lundagårdille, jonka ansiosta tällaiset aarteet saavat uuden elämän.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Homeisia ajatuksia sairastuvalta

Kummallisen sairasteluherkkää tämä joulunaika on ollut viime vuodet. Kahtena peräkkäisenä vuotena on ollut rokkoja ja nyt oksennustauti on kaatanut koko lähipiirin. Onneksi en kuulu niihin ihmisiin, joille joulu tulee vasta, kun joka nurkka on puunattu. Kodin koristelu lasten kanssa on mukavaa.


Talolla on isä käynyt purkamassa yhden muurin, jota emme tule tarvitsemaan. Tästä oli joskus aikoinaan purettu pönttöuuni ja asennettu tilalle öljypoltin. Koko talo haisi öljyltä, kun muuri oli purettu. Sinänsä harmi, että kaunis tiilimuuri lähti, mutta erityisesti tässä huoneessa tilakin tulee tarpeeseen. Tarkoitus on rakentaa tänne vessa, kodinhoitohuone ja tekninen tila. Ja kun talon rouva vaatii vessaansa ikkunan, tietää se erityisjärjestelyjä koko tilassa.


Törnävällä kävi vain pölähdys, kun tämä muuri sortui.


Tarvitseeko joku näitä tiiliä? Saisi hakea heti.
Välillä hirvittää tämä purkutöiden paljous. Kuinka pitää huolta siitä, että talo ei tule näyttämään täysin uudelta?

Uutta seinää vanhan tilalle.

Kuin palapelin kokoamista
Vaikka olemme lisääntyneen tiedon takia paljon rauhoittuneet alkuhysterian jälkeen, niin olemme silti todella tarkkoja siitä, että hometta ei jäisi taloon vähääkään. Kaikki laho vaihdetaan ja maata on kaivettu muutama kymmenen senttiä. En tiedä,kuinka muut tekee, mutta me jopa imuroimme kaikki kivijalan kivet ja kolot.

Mustan huoneen imuroituja kiviä.
 Sientä on löytynyt niistä kohdista, joissa vesivahinkoa on ollut, mutta mielestäni kuitenkin aika vähän. Oikeastaan vain yhdestä huoneesta ja sieltä purkasimme sen aikaisemman muurin, jonka alta/ takaa ei hometta kuitenkaan löytynyt. Tilahan on ollut kuiva ja kauan, joten elävästä kasvustosta tuskin on ollut kyse. Kaikki epäilyttävä on jo kauan sitten viety jäteasemalle poltettavaksi. Nyt kun muuri on purettu, on tuuletus erinomainen tässäkin kohtaa.  Mitään desinfiointia emme aio tehdä, sillä olen ymmärtänyt, että se on hyödytöntä.

Sieni? Vai sittenkin naula?
Aihe meni näköjään sairastelusta homeeseen. Kuinka sopivaa. Olen itse homealtistunut jossain vaiheessa elämää. Minulla on epäilykseni, mutta en kuitenkaan ole varma koska. Tunnistan heti homeisen tilan siitä, että kurkku ja silmät kuivuvat ja päänsärky alkaa alle puolessa tunnissa. Näitä oireita en ole kuitenkaan saanut aurinkotalossa, mutta siellähän onkin aina ollut tuuletus kunnossa. Kiitos rikkonaisten ikkunoiden.

Olin aikonut kirjoittaa uudesta keittiöinspiraatiosta, mutta se ei nyt mahdu samaan postaukseen sairauden ja homeen kanssa. Ensi kertaan siis! 

Talokin näyttää tänään sairastuneelta. Laastaria siellä täällä.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Tervehdys Törnävältä!

Eilisen Facebook -irtioton seurauksena onkin hyvä lääkitä vieroitusoireita blogin avulla. Somesta en kokonaan luovu vaan Östermyran aurinko löytyy edelleen sekä Facebookista että blogista.


Talolla tapahtuu jatkuvasti. Meillä ei kuitenkaan ole joka päivä työmiestä vaan n. kerran viikossa. Mikko sen sijaan viettää paljon aikaa Östiksellä. Minä hoidan kotona lapsia. Haaveilen sellaisesta tilanteesta, että talolla olisi mukava ja siisti soppi lapsille, niin voisimme olla siellä koko perhe. Ensi kesänä voimme panostaa ulkoleikkeihin paremmin, koska piha on nyt siisti. Kiitos Jarkko Ylilammin kaivinkoneurakoinnin  pihalla kasvaa nurmi. Edelleen myös lämmöllä muistelen viime keväisiä talkoita. Oikeastaan se käy mielessä aina, kun pihalla tallustelen.


Sisällä on tehty valuja lattiaa ja leivinuunia varten. Plussakelit ovat mahdollistaneet nämä työt tähän vuodenaikaan.

Tähän päälle on hyvä rakentaa talon tärkeimmät tulisijat.


Olkkarin lattian alle tukipalkkeja. Nyt ei lattia notku.
Eniten olemme pähkäilleet muureja. Kaksi eri muuraria sekä kaksi nuohoojaa ovat todenneet piiput hyviksi. Olemme silti skeptisiä, sillä pienemmässä keittiössä eli meidän tulevassa kylpyhuoneessa on ollut outo haju. Ensimmäinen ajatus on ollut tietysti home. Huoneesta oli mahdollista purkaa muuri siten, että isoon piippuun ei tarvitsisi kajota. Koska muurilla ei ole huoneessa mitään virkaa, päätimme sen purkaa. Jotain kummallista oli hellassa poltettu sillä sen hormi oli täynnä mustaa, haisevaa kokkareiksi kovettunutta ainetta. Hajun lähde oli päivänselvä! Olimme iloisia että tiilien alla ei kasvanut homesientä. Teimme samalla päätöksen, että uskomme neljää ammattimiestä ja jätämme piiput paikoilleen. 

Mikko purkasi oikealta muurin. Vanhat roiskemaalatut tapetit olivat sen takana..

..ja pohjalla iso myllynkivi.
Etenemme siis tuttuun tapaan hitaaseen tahtiin. Olen edelleen täysin onnellinen tästä mörskästä. Mikkokin sanoi, ettei sitä aina vi**ta. Se on paljon peruspessimistin suusta.


Mukavaa joulun odotusta. Olisikohan alla oman Östis- metsän joulukuusi?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tilannekatsaus

Hiljaiseloa sekä täällä että talolla. Mutta vain minun osaltani. Mikko ahkeroi iltaisin ja viikonloppuisin. Lauantaisin meillä on myös ammattimies paikalla. Syy minun hiljaisuuteeni on  leipätyössä. Olen aloittanut uudessa työpaikassa ja saanut samalla kaivattua vaihtelua ammattiini. Työnkuva on minulle täysin uusi, joten se vaatii paljon opettelua ja pohdintaa. Ja koska olen niin innostunut aiheesta, olen myös käyttänyt "blogiajan" kirjojen lukemiseen.

 



Kävin tänään katsomassa talolla ja ottamassa muutaman kuvan blogiin. Talo näytti siltä kuin se alistuneesti odottelisi talven tuloa. Ei siis kovinkaan aurinkoinen. Olemme peitelleet ikkunat ja paljaat hirret. Vaikka ikkunoita kunnostetaan, luulen että emme niitä ihan heti laita taloon takaisin. Suurin pelko on se, että lasit kivitettäisiin uudelleen. Muovit tulevat olemaan vielä jonkin aikaa ikkuna-aukoissa.



Hirret on nyt vaihdettu lähes kolmelta sivulta. Lattianiskat on enimmäkseen katkottu. Mustasta huoneesta on halkaistu paljon kiviä ja kannettu pois. Siellähän on ollut aikoinaan melkein huoneen kokoinen uuni ja perustukset sitä mukaa. Parhaillaan Mikko poraa kiviä huoneiden välistä. Ilma on hyvä saada kiertämään kunnolla. Nyt välit ovat olleet ummessa, vaikka kissanluukkuja onkin hyvä määrä. Maallikoille tiedoksi, että talon pohjassa täytyy kiertää ilma, jotta talo pysyisi terveenä. Pakkasilla kissanluukut eli kivijalassa olevat reiät voi sulkea.

Kiviporausta

Uusi ilmarako

Tuleva keittiö

Tuleva olohuone ja yläkerran lastenhuone

Mustaa huonetta. Hirret on vaihdettu.

Etenemme edelleen hitaasti. Jos minä olenkin välillä tuntenut, että rakentamista täytyisi vähän jouduttaa, niin nyt olen toista mieltä. Uusi työ toi jonkinlaisen rauhan tähänkin asiaan. Minulla ei ole kiire saada yritystoimintaa aurinkotalolle vaan voin nyt nauttia täysin näistä uusista tuulista elämässäni. Aurinkotalon alakuloisesta ilmeestä huolimatta meidän fiilis on seesteinen.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Päivitys työkuulumisista ja iso kiitos!

Taloon on vaihdettu hirsiä kahdelle seinälle ja ikkunoita korjataan kahdessa pisteessä -minä kotona ja Justeerin työntekijät Jalasjärven toimipisteessä. Tavoitteena on saada kumpikin työ päätökseen lokakuun loppuun mennessä. Aikataulu on tiukka ottaen huomioon Mikon reissutyön, mutta välillä on hyvä asettaa jokin päämäärä. Muuten käy niin, että me todella nysväämme talon kanssa vielä kymmenen vuoden kuluttuakin.


Olen hakenut pellavaöljyn, pellavaöljymaalit ja -kitin Seinäjoen Värimiehiltä. Wanhan kunnostajilta kuulee usein, että tuotteita ja palvelua on vaikea saada. Värimiehet on pitkän linjan sisustus- ja maalausalan yritys Seinäjoelta. Valikoima on mahtava ja liikkeestä löytyy jo varastosta kaikki mahdollinen. Heiltä saa myös Uulan maalit, Tikkurilan pellavaöljykitin, Osmo colorin tuotteet ja muitakin ekologisia maaleja.  Parasta kuitenkin on, että sain liikkeestä ihan oikeaa palvelua! Minua palvellut myyjä oli itsekin kunnostanut vanhan talon ja entisöinyt aikoinaan mm. wanhaa kirkkoa. Kiitokset Jennille!    


Minä ostin Uulan maalit, tiftilankoja ja Tikkurilan kitin. Värimiehiltä olisivat tilanneet myös muiden valmistajien tuotteita. Olen kuullut hyvää näistä, joten aurinkotalo saakoon ne pintaansa. Ensi viikon aikana saatan ikkunapokat siihen kuntoon, että saan maalata pohjamaalin. Työskentelen Susannan työhuoneen ikkunakorjausohjeella. 

Vielä loppurapsuttelut ja helojen irroitukset.

Valkoista..

..ja puolukan punaista.

Oletteko huomanneet blogissani seikkailevan uuden logon? Kiitos kuuluu Irina K -designille. Logossa oleva talon muoto ja aurinkokuvio on täysin Irina Kivimäen oivalluksen tulosta.  Iso kiitos sinnekin!



Näin kirjoittaessani huomasin taas, kuinka moni ihminen linkittyy tähän projektiimme ja osa ihan tietämäättänkin, kuten tuo Susannan työhuone. Olen kiitollinen kaikkien avusta ja lähetänkin ihan yleisesti kiitoksen kaikille ystävällisille ja auttavaisille ihmisille. Pieninä kiitoslahjoina teille lukijoille toimii blogin arvonnat. Perjantaina oli pika-arvonta, joka syntyi maahan pudonneista tiftilangoista. Pala Seinäjoen historiaa mustepullon muodossa lähtee Piikkiöön ensi viikolla. Muistakaa osallistua myös Kässämessujen lippuarvontaan! Arvonta suoritetaan tiistaina.




keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Huomio! Kaikki jalot ritarit! (ja heidän vanhempansa)

Meillä on asunut jo neljä vuotta ritari. Aktiivista ritarieloa miekkaharjoituksineen on eletty pari vuotta. Steiner -kouluissa ja -päiväkodeissa kaikilla samanhenkisillä lapsilla on tähän aikaan vuodesta onnenpäivät. Mikael -juhla tuo mukanaan tarinoita ritareista, jotka rohkeudellaan kukistavat pahan.


Joulukuva viime vuodelta.

Tämän viikon lauantaina (27.9 klo 11 -15.00) Seinäjoen Steiner -koululla on elämyspolku, jossa mm. tarinoidaan, tehdään omat puiset miekat, askarrellaan ja huhujen mukaan joudutaan ehkä myös kukistamaan lohikäärme. Luulen, että meidän ritarilta sekin kyllä hoituu.





Tervetuloa Simunan markkinoille sadonkorjuutunelmiin ja elämyspolulle! Osoite on Simunantie 10, Seinäjoki.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Käsityömessut 3-5.10. & ARVONTA

Mielestäni käsityömessut on se paikka, josta kannattaa tehdä kaikki joulun ostokset. Tiedän, että on vähän aikaista, mutta eipähän tule ainakaan hätiköityä viime hetken paniikissa lähimarketin ruuhkissa. Kaikki pitävät laadukkaista, persoonallisista taide-ja käsityölahjoista. Messuilla on ihan uskomaton määrä näytteilleasettajia. Taiteilijat ja kädentaitajat ovat löytäneet tämän tapahtuman. Katso ja hämmästy! Luettelo näytteilleasettajista. 



Jukka Rintalan puvuista on tehty  Design -alueelle näyttely. Rintalan pukuja olen ihaillut aikaisemin mm. Kokkolan asuntomessujen oheiskohteessa. Jotenkin 1800 -luvulla rakennettu Knapen talo veti jo silloin puoleensa. Puvut ovat taideteoksia! Hääpukua en taida enää pukea ylleni, joten iltapuku tilaukseen. Meinasin kirjoittaa, että tarvitaan vain tarpeeksi hienot juhlat, mutta se vasta hienoa olisikin, jos saisin lipua aurinkotalon uudella nurmikentällä dramaattinen mekko ylläni.  



Erityisen mahtavaa näillä messuilla on työpajavarikko. Varikolla on työnäytöksiä, mutta siellä saa myös tehdä itse alan huipujen opastuksella. Ja ennenkun päästät mieleen sellaista ajatusta, että "En kehtaa, En osaa", niin kehoitan vaikenemaan heti. Voit aina ajatella meitä kahta hölmöläistä, jotka ostivat autiotalon tietämättä mitään rakentamisesta. Eikä oikeastaan puutarhan- tai kodinhoidostakaan. Olen päättänyt, etten enää piiloudu osaamattomuden taakse. Kaikki osaa, joilla on kaksi toimivaa kättä ja jotkut osaa jaloillakin. Itse tekisin lahjaksi skeittilaudan, jos lähipiirissäni olisi joku harrastaja.  Luin jo aikaisemmin jostain artikkelin puuseppä Esa Niirasen skeittilaudoista. Ihastuin kovasti. Messuilla lautoja saa tehdä joka päivä puoli kolmelta. Työpajasta saat mukaan uniikin laatulaudan kaupan laudan hinnalla. Työpajoihin on ennakkoilmoittautuminen. Katso työpajavarikon ohjelma täältä.

Taito -lehden Tiina Aalto haastattelee messuilla bloggaajia. Mukana myös allekirjoittanut. Blogilounge on sopivasti Rintalan kuohuviinbaarin kyljessä. Nähdään messuilla! Blogini Facebook -sivuilla on lippuarvonta. Arpaonnea!


perjantai 19. syyskuuta 2014

Virstanpylväs: Korjaustyöt alkoivat

Kaikenlaista häppeninkiä on taas ollut. Tärkein lienee hirsikorjausten aloitus. Olin siitä yhtä onnellinen kuin viimeksi nurmikentän tekemisestä. Teki mieli halailla puita, joita soviteltiin paikoilleen. Alimmassa keroksessa oli vieläkin enemmän lahoa kuin ajateltiin, mutta hurjalta näyttävistä toimenpiteistä huolimatta talo ei kellahtanut isolle nenälleen. (Muistattehan, kun eräs henkilö vertasi kuistia pinokkionenään kauniin naisen kasvoilla.)




Tämä on ensimmäinen talonkorjaamisen  merkkipaalu. Nyt emme vain pura vaan jo kunnostamme!



Olinkohan uusista hirsistä niin hurmaantunut vai mistä lie johtui, mutta annoin Yle Pohjanmaalle radiohaastattelun alkuviikosta. Sanon vain, että herran haltuun editointityö. Bloggaaminen voi johtaa moniin erikoisiin tilanteisiin!  Yksi niistä on Käsityömessut Seinäjoella 3-5 lokakuuta. Tästä lisää pikapuoliin. Hyvää viikonloppua lempeän syksyiseltä Östikseltä!