tiistai 31. joulukuuta 2013

Toiveet ja lupaus

En melkein malta odottaa uutta vuotta, kun on niin paljon ajatuksia, toiveita ja tekemistä. Talon suhteen toivon vain, että meillä olisi suunnitelmat mustaa valkoisella, ehjät ikkunat, hirret korjattuina ja romusta vapaa piha. Täydellistä olisi, että ensi vuoden aikana myös katto saataisiin ehjäksi ja lattiat paikoilleen. Fiilis on elämänmyönteinen ja iloinen.



Tästä ensikohtaamisesta alkoi aikamoinen matka viime maaliskuussa. Muistan, kun räpsäisin kuvan vähän vaivihkaa. Uudenvuodenlupaukseni on olla yhtä avoin kaikille taapamilleni ihmisille kuin viime vuonna tälle talolle!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pihalla ihan pihalla

Ihme kyllä sain lapset mukaan tänään talolle. Innostuivat, kun ehdotin tiilistä linnakkeen rakentamista pihalle. Pienin innostuu, kun isommatkin tulevat. Bonuksena vielä pukilta saatu vasara.



Minä siivoilin pihaa. Kannoin roskia ja tiiliä paikasta toiseen. Puhisin hetken aikaa, kun siivosin kokonaista heitettyä roskapussia, mutta eipä tuo jaksanut enää ihmetyttää. Siinä harppoessani pitkin markkia, tuli konkreettisesti taas hoksattua, kuinka iso piha on. Meidän elämä, kun on oikeastaan talon ja aitan välillä ja nämä rakennuksethan ovat kovin lähekkäin. Tänään kuljeskelin palaneen navetan päällä ja ihmettelin, että miten kummassa saamme ikinä pihan valmiiksi. Ensi keväänä täytynee hankkia kolme isoa lavaa ja kutsua koolle kunnon talkooporukka. Yksi lava puulle, toinen oksille yms. ja kolmas roskalle. Metalliin riittänee peräkärryt. Tosin fillareitakin siellä on ehkä neljä. Mikon kanssa eilen juttelimme, että onneksi kumpaakaan ei kuitenkaan hirvitä työmäärä. Ne epävarmuuden hetket koskevat paremminkin sitä, että emme ole koskaan kunnostaneet tai rakentaneet taloa. Yksinkertaisimmistakin asioista täytyy ottaa selvää.



Lapset rakensivat linnakkeita ja löysivät aarteita. Pikku-J yritti veistää vanhalla pistimellä. Tiedonjanoinen ekaluokkalainen ei tyytynyt han yksinkertaisiin vastauksiin pistimen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Onneksi aina voi kysyä myös isältä. 



Se, mistä eniten pidän pihassa (rakennusten lisäksi tietenkin) ovat nuo puut. Muutamalle tekisi mieli hakea jonkinlainen suojelupäätös. Pakon edessä melkein mielummin siirtäisin ulkorakennusta kuin kaataisin tuon yhden ison puun. Voin jo kuvitella Mikon ilmeen, jos edes puolella sanalla mainitsisin näistä ajatuksista. (Mikkohan ei muuten lue tätä blogia.)


Ps. Olen törmännyt kuviini muutamassa paikassa. En ole mikään kuvaaja, mutta hassuahan se on omiaan nähdä muualla. En osaa kyllä sanoa miksi. Lisäsin nyt tuollaisen tyhmän Östis -logon.Katsotaan, jos keksin jotain hauskempaa tai sitten vain törmäilen näihin jatkossakin.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Shitman ain´t racing anymore

Olemme siirtäneet ja siirtäneet lattioiden irroittamisurakkaa. Jos minusta olisi kiinni, lattiat olisivat olleet auki jo ajat sitten ja välistä imaistu hiekat pois. Onneksi Mikolla on kaikessa vähän logiikkaa, kun minä vain teen yhtä asiaa sieltä ja toista vähän täältä. Järkevintä on tietysti purkaa ja putsata paikat ja sitten ihan viimeinen homma on ne lattiat. Ilman lattioita, kun on hankala työskennellä ja uusien päällä se olisi tyhmää.

Mikko on ahertanut talolla muurien kimpussa. Meillä kävi tämän alan asiantuntija tuossa jokin aika sitten. Hänen näkemyksensä oli ihan positiivinen. Muurit näyttävät yhtäkkiä katsottuina hyviltä. Ohje oli, että rappaukset otetaan pois ja sen jälkeen ne hiekkapuhalletaan. Suositteli myös uunien purkua. Alakerran hyväkuntoisin on nyt sitten ainoa, joka jää. Soitimme myös nuohoojalle, joka oli nyt kovin kiireinen, mutta tunsi talomme hyvin. Hänen mukaansa piiput ovat hyvin tehdyt, eikä usko niissä se suurempia ongelmia olevan etenkään kun ne eivät ole olleet käytössä pariinkymmeneen vuoteen. Sanoisin, että hyviä uutisia.

Alakerran uuni


Talon suunnitelmat olisi kuulemma hyvä aloittaa miettimällä paikat tulisijoille. Aika paljon olemme niistä haaveilleetkin. Alakerran olohuoneeseen haluaisimme tummansinisen kaakeliuunin ja makuuhuoneisiin pienemmät kaakeliuunit. (Saa vinkata vanhoista uuneista.) Keittiöön tehdään puuhella ja leivinuuni. Ja arvatkaa mitä hullua me ollemme ajatelleet? Pesuhuoneeseen pientä kamiinaa! Ajatelkaa: kylpyamme ja kamiina. Meikkipöytä ja kamiina. Omaa aikaa ja kamiina. Voiko tyttö muusta edes haaveilla?

Tässä hellan paikalla olisi hyvä kohta pikku kamiinalle.

Näiden ovien väliin ajattelimme sijoittaa puuhellan ja leivinuunin.
Goodbye shitman racing, Johski, Löffi, Juudas ja ihan vaan Markku. 



Ja niin lähti viimeinenkin muistutus kutsumattomista vieraista. Ei tule ikävä.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni, sukulaisille, ystäville ja tuttaville. Sinisinä ihmisinä emme lähettäneet tänä vuonna yhtään korttia. (Ikonimaalauspiirissä eräs rouva sanoi, että siniset ihmiset ovat aina joko justiin tai vähän myöhässä.) Facebookin pahoitteluista päätellen meitä sinisiä on aika paljon. Kiitän saamistamme ihanista korteista. Tässä kortit, jotka olisin halunnut lähettää.






sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joululahja etukäteen. Mulle.

Taulu on kokoa 50cm x 70cm. Kehystystä vielä tuumailen.

Seinäjokelainen taiteilija Hilla Hautanen on ehdottomasti yksi lokaaleja suosikkejani. Ostin itselleni taulun Tampereen ravintola Teereenpelissä olleesta näyttelystä. Kuva ei anna oikeutta väreille. Luonnonvalossa ne ovat tietysti vielä kauniimmat. Ihastuin siihen, että tytön katse on vangitseva ja herättäää monia ajatuksia, mutta minua viehättää paljon myös kaikki pienet viivat. Taustalla näkyy, että alimpana kerroksena on punaisia ja mustia jälkiä & viivoja. Myös tytön ääriviivoja on siellä täällä korostetusti näkyvillä. Tämä taulu on kaunis, kaunis ja kaunis. Hillalla ei juuri nyt ole näyttelyä, mutta informoin, kun sellainen tulee.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Tyrmäävää!

Pahoitteluni tästä pienestä blogitauosta. En kyllä joulukiireisiin voi vedeota, sillä joulupanostus taitaa olla vain ripustetut jouluvalot. Loppuvuoden kiireitä kyllä on paljonkin. Vetoan siis tihennettyyn vuoden 2013 loppuosaan. Päässä on montakin asiaa tänne blogin puolelle. Kirjoitan niistä kyllä pikimmiten -vielä tämän vuoden puolella. 

Tänään minut on pysäyttänyt muutama aivan huikea asia.

1) Saana Lind oli tehnyt yli 200 sivuisen dokumentoinnin talostamme. Koska itselläni ei ole tuollaista yksityiskohtiin paneutumisen taitoa, olin aivan mykistynyt. Niin tarkkaa ja hienoa dokumentointityötä. Kysyn luvan ja laittanen osia tänne bloginkin puolelle.

2) Koulun joulujuhla oli upea. Meidän joulu ei voisi paremmin alkaa. Tokaluokkalainen tyttöni luki ihanan heleästi jouluevankeliumin. Esitys oli juuri niin lapsenomaisen iloinen kuin eka- ja tokaluokkalaiset osaavat.

3) Löysin Facebookin ryhmästä Vanhat seinäjokelaiset todellakin pysäyttävän kuvan. Kuva on Markku Tammilehdon isän jäämistöstä löytynyt.


Tuossa vasemmalla on talomme nurkka. Kuvassa ei vielä näy aittaa, joka on tietojeni mukaan tehty samoihin aikoihin kuin talo. Nämä herrat lienevät ruutitehtaan vahtisotilaita. He asuivat kasarmissa, jota nykyään aurinkotaloksi kutsumme.



Ränni on edelleen samanlainen kuin tänä päivänä. Onko tuo päähine kypärä?



On se hurjaa, kun historia tulee näin konkreettisesti kuvina eteen. 

Muokkaus vielä jälkikäteen. Pääsi niin mielikuvitus valloilleen. :)  Todennäköisesti kuvakulma on juuri siten, että aittaa ei näy. Viisaampi sanoi, että "samainen kuva on Aki Mäen "Kauppa kävi jotta pirellä piti"- kirjassa, jossa ottamisvuodeksi on sanottu vuoisadan alku (siis 1900- luvun). Kirkko näyttää jo kirkolta (ei enää ruutimaksiinilta), joten ei kuva ole ennen 1860-lukua. Ja valokuvaus oli muutenkin äärimmäisen harvainen tekniikka ennen sitä. 1900-luvun alussa ei ollut enää ruutitehdasta"

torstai 12. joulukuuta 2013

Historiallinen valokuva ja Östis tulitikkuaskin kokoisena




On se jännä tunne katsoa noita tyyppejä kuvassa. Elekielestä päätellen hetki on varmaankin iloinen. Ei kai tuohon aikaan valokuvaaminen ihan peruskauraa ollut. Silti jäykästä poseeraamisesta ei ole tietoakaan vaan joku on ihan fillarin ritsille riehakkaasti istahtanut. Tätä porukkaa katsellessa tuntee olevansa osa jonkinlaista jatkumoa. Nimittäin kaikkia niitä ihmisiä, joille talolla on ollut jotain merkitystä. Talon seinäkirjoituksista päätellen koulussa on ollut hyvä olla. Muistatteko vielä tekstin: "Voi kun on paha olla kun ei enää oo kuin kaksi päivää koulua. "





Päädyssä oleva ikkuna on tekoikkuna ja ylhäällä lienee ampumaluukut. Olen niistä lukenut, mutta en aiemmin oikein ymmärtänyt minkälaisista luukuista oli kyse. Olivatkohan tuollaiset tavallisiakin taloissa? Vai ovatko ne talossa siksi, että se on ruutitehtaan vahtisotilaiden kasarmiksi rakennettu? Vähän niinkuin ammatin tuomana oletuksena tehdyt.

Östis on tuolla oikealla.
  
Nämä kuvat ovat Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon pysyvästä näyttelystä. Mustavalkoinen kuva on osa Östermyran koulujen historiaa ja nämä alemmat pienet talot ovat miniatyyritaloja Törnävän alueesta. Mikko huikkasi minua katsomaan, miltä meidän talo näyttäisi, jos kuisti olisi yksikerroksinen. Siinä me sitten nenät lasissa tutkittiin.



lauantai 7. joulukuuta 2013

Autotallin aarteita: Ford Taunus ja joulun tunnelmaa

Aurinkotalon autotallissa on maannut Ford Taunus. Vuosimalli on vanha. Ajokilometrit muutama kymmenentuhatta. Autosta olen kuullut monta tarinaa. Joku on kuulemma tehnyt kauppoja sitä, mutta jäänyt kiinni. Joku toinen on jäänyt rysänpäältä kiinni irrottaessaan moottoria. Joko hän tai sitten eri henkilö on joutunut myös rikosvastuuseen yrittäessään haalia autoa omiin tarkoituksiinsa.


Edelliset omistajat päättivät jättää auton meidän iloksemme. Ihan kivahan tuo on. Tai olisi ollut, jos olisimme autoharrastajia tai jos meillä olisi ollut edes vähän aikaa sen kunnostamiseen. Päätimme antaa auton pois ja ottaja löytyikin ystäväpiiristämme.


Auto oli ollut todella vaikea saada tallista pois. Pyörien liikumattomuudella voi olla asian kanssa jotan tekemistä. Kävimme kurkkamassa autoa ystävämme pihalla ja tulipa mieleen sellainen ajatus, että hänellä on alkanut samanlainen projekti auton kanssa kuin meillä talon. Hieno tuosta joskus tulee!



Me saimme tarvittavaa tilaa autotallista. Sitä ennen kuitenkin kärräsimme taas peräkärryllisen lehtiä kierrätykseen. Jäljistä päätellen taisin rikkoa jonkun edesmenneen rotan pesäkolonkin. Hyi se.


Sitähän sanotaan, että ihminen alkaa nähdä ympärillään niitä asioita, jotka ovat kulloinkin mielessä. Esim. raskaanaolevat näkevät jatkuvasti muita samassa tilassa olevia naisia. Olenko se minä vai löytyikö tuolta autotallista jotenkin erityisen paljon joululehtiä?


Tuossa alemmassa joululehdessä näyttää olevan Liinamaan tupa. Ensi viikolla siellä onkin yksi kivoimmista joulutapahtumista. Ensin siis tuonne ja sen jälkeen joulukonserttiin Törnävä-saliin.

Eilen oli aurinkotalolla hiljaista. Liikennettä oli niin vähän itsenäisyyspäivän takia. Kuullostelin tunnelmia ja otin muutaman kuvan pihapiiristä.

"Eikös olekin Jonnalla komeat männyt!" Tämä isäni lapsuudenystävälleni tokaisema hyväntuulinen kommentti tulee aina mieleen pihan isoja puita katsellessa. Talosta viis, mutta puut ovat komeat. :)

Ihana takapihan naapurin tyhjillään oleva talo. Valitettavasti tämä ei tule pelastumaan. Kaavassa kulkee tie tämän talon yli.


Kanala/autotalli takaa

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä kansakoululla

Hyvää itsenäisyyspäivää. Olemme olleet talolla puuhailemassa tänäänkin. Kävimme pienen neuvottelun olisiko se sopivaa. Tulimme siihen tulokseen, että Seinäjoen ensimmäisen kansakoulun säilyttäminen on ihan pätevä osa Suomen historiaa, joten laitoimme hihat heilumaan.



Olin olevinani ovela ja muina miehinä puhuin ensimmäisestä kansakoulusta. Vaikka sen tosiasian kuulimme vasta tänään pariskunnalta, jotka vierailivat talolla. Myös he ovat olleet huolissaan talon historiasta ja vaikuttivat iloisilta, kun talolla on nyt elämää. Siis iloisilta siitäkin huolimatta,, että me tätä remontoimme. 

Koulu
 Ps. Sain muuten lisätietoa niistä kirkkotien ulkotulista: "Ensimmäisenä adventtisunnuntaina Törnävän kirkossa on perinteinen adventtikonsertti, jonka järjestää Lions Club Seinäjoki/Botnia. Tänä vuonna konsertti oli 25. Konsertissa kävijöiden iloksi kirkkotien varteen laitetaan tulet. Sytyttäjinä toimivat jonkin urheiluseuran junnut." Kiitos korjauksesta.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Puhetta porstuasta

Olen useaan otteeseen maininnut kuististamme. Aluksi oli päivän selvää, että se puretaan. No, aluksi oli päivän selvää, että puramme hyvin paljon. Niin inhottavalta tuntui häväistys ja ilkivalta, jota talossa oli tehty. Mitä tutummakasi olemme talon kanssa tulleet, sitä enemmän olemme kiintyneet sen ominaisuuksiin. Kuisti kyllä saattaa olla niin huonossa kunnossa, että se ei enää ole pelastettavissa. Sitä ei ole kunnolla tarkastettu juuri sen alkuperäisen purkuajatuksen takia. Ajatus on kuitenkin tällä hetkellä se, että pelastamme, minkä voimme. Esittelen porstuan niinkuin se on nyt. (Tästä muuten tulikin mieleen se, kun toimittaja kysyi tehdessään juttua blogista, että kaunistelenko asioita. Päätelkää itse vastaus, kun näette seuraavat kuvat. )


Alakerran porstua ulko-ovelta katsottuna
Kaappi nurkassa. Liekö toimittanut jääkaapin virkaa joskus?

Katto näyttää vähän laholta.

Symppis ovi

Portaiden alla oleva komero.

Ulko-ovi. Huomaa vasemmalla olevat roiskeet seinässä. Mitähän kivaa täällä onkaan keksitty?

Mä sitten tykkään, kun nämä portaat ovat kuluneet askelluksista.

Portaiden yläpäässä oleva tila. Kaikki vanerit ovat tietysti ikkunoita.

Sama tila kuvattuna ihan ylhäältä.

Yläovi

Upea piilukirveellä veistelty seinä. Ikävä kyllä tämä taitaa olla laho toiselta puolelta. On samassa kohdassa kattoromahduksen kanssa. Samalla tavalla veistettyä seinää laitamme kuitenkin hirsikorjausten tilalle.

Mun suosikki on tämä tosi kulunut kaide.
Jos kaikki menisi ihan täydellisesti, niin säilyttäisimme porstuan tällaisena, mutta tekisimme siitä lämpimän tilan. Meillä on sen verran iso perhe, että lämmintä eteistilaa tarvitaan runsaasti. Porstuan alla oleva kellari on aika suurella varmuudella täysin mätä, joten se ei voi tarkoittaa hyvä myöskään tämän tilan kannalta. Mutta kuten sanottu, joku muu saa asian tutkia.