lauantai 26. lokakuuta 2013

Vinkkejä juhlajärjestelyihin

Olen ollut kaksi päivää koulutuksessa, enkä siivoamassa aurinkotaloa, kuten rehvakkaasti aikaisemmin väitin. Poikkeankin jälleen taloteemasta. Tällä kertaa aiheena kulttuurin tuottaminen eli juhlajärjestelyt.

Eilen tullessani kotiin ihmettelin joka paikassa olevia puhallettuja pakastepusseja. Aika pian minulla raksutti, että ne ovat tietenkin ilmapalloja. Meidä bilehile kahdeksanvuotias on aina rakastanut juhlia ja tykkää niitä myös antaumuksella järjestää. Blogeissa, kun on tapana esittää juhlajärjestelyjä, niin tässä Mikon 35 -vuotis syntymäpäivien juhlarekvisiittaa. Ota vinkistä vaarin.













Nuo pallot eivät muuten olleet ihan tavallisia palloja vaan, kuten kahdeksanvuotias sanoi: Ne ovat taikapalloja, jotka ovat täytetty hänen hengellään. Ei epäilystäkään siitä kuka meillä parhaat kemut järjestää!

torstai 24. lokakuuta 2013

Pyörremyrsky makuuhuoneessa

Muistatko tämän?



Sama tila tänään:


Tähän tarvittiin kaksi miestä ja vapaapäivä.

Tämä on meidän makuuhuone.


Meille on syntynyt ihan vahingossa täysin stereotyyppinen työjako: Mikko riehuu työkalujen kanssa ja minä siivoan. Luulen, että ensi viikonloppuna ei minulta tekeminen lopu.

Kuva-arvoitus: Montako ampiaisen kotokoloa näet kuvassa?

Olen viime aikoina lukenut meidän kolmevuotiaalle Nalle Puhia. Tiedän jo, mikä innostus syntyy, kun hän näkee nämä oikeat ampiaisenpesät.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Heitetäänkö löylyt?

Meni aika pitkä aika ennenkuin uskalsin edes avata meidän saunan oven. Vai olikohan se silloinkin Saltunraitin Anna, joka oven avasi? Katselin koko hökötystä vain kulmien alta ja ahdistuin joka kerta ikkunassa roikkuvasta hirttosilmukasta. Niinpä. En uskaltanut mennä sisälle, vaikka ikkunalla killutteli ohueen köyteen tehty hirttosilmukka. Siirsin myöhemmäksi.

Köyden kävin avaamassa ja yksi pesukone heivattiin kaatopaikalle, mutta sitten sauna jäi taas kököttämään harmaana eikä tuntunut sopivan tähän pihapiiriin ollenkaan. Oli itsestään selvää, että sauna puretaan ja pian. 


Nyt kun minulla oli apukäsiä tarjolla, niin otin niistä kaiken hyödyn irti. Pikkusiskojahan saa vähän hellämielisesti käskyttää enkä olisi varmaan ketään muuta apuun kehdanut pyytääkkään kuin Mariaa. Me laitoimme tuulemaan ja siivosimme rojut pikavauhtia. Sauna kirvoitti pieniä juttutuokioita aiheen ympäriltä. Naulassa roikkui vielä edellisen omistajan skraka ja se oli kovin sympaattista. Sen sijaan puistattavaa oli vuonna 2012 vanhentuneet leikkelemakkarapaketin kuoret ja tyhjät Kalinka -jogurtit. Minkä sortin kulinaristi onkaan mahtanut sekaisessa saunassa majailla? Olen myös kuullut jutun, että eräänä sateisena Provinssina sauna on ollut täynnä lämmitteleviä ihmisiä. Sehän on toki ymmärrettävää.  




Pahin ryteikkö on tuon pressun alla.

Nyt sauna on siistitty. Ei meitä voi ystäviksi vieläkään kutsua, mutta jätämme sen kohtalon ratkaisun tuonnemmaksi. Sillä välin toimikoot varastona.

Nuo tiilet olen minä roudannut sisältä varastoon.

Eteinen

Sieltähän paljastui soma pieni tulipesä.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Viimeinen huone kuoresta ulos!


Kävin viikolla siivoamassa sen viimeisen huoneen ja sivukkaan, jossa ampiaiset majailivat. Tapetteihin on syljeskelty, raaputettu ja tähänkin huoneeseen jätetty kaikenlaisia viestejä ihmisiltä, jotka omalla kummallisella tavalla ovat halunneet merkata reviiriään. Tänään purkasin jo kovin tutuiksi tulleita puukuitulevyjä. Mikon sisko heilutti vasaraa ja sorkkarautaa ihan reilusti purkaessaan yhden kaapin.
 
Sälää sivukkaasta.

  

Mikon sisko apukäsinä.

Nuavvaan lähti kaappi. Pikkusiskoksi kätevä.
Me olemme aina kiinnittäneet erityistä huomiota työturvallisuuteen.



Tapettikerroksia

Jännittävä ruudullinen kukkatapetti
Kaiken tämän sotkun ja pölyn keskellä olin taas naama messingillä. Tuntuu, että jokainen talossa suoritettu toimenpide ihan hoitaa taloa. Hirrenpätkä, johon eksyy nojaamaan, antaa fiiliksen, että aika moni muukin on tuntenut olonsa kotoisaksi juuri tässä kohtaa. Ja nyt meillä on etuoikeus asettua näiden ikivanhojen seinien sisälle kodiksi. Pala palalta kuorimme taloa ja jonain päivänä  huoneessa luetaan läksyjä ja eletään teinityttöjen elämää. Olen kertakaikkisen onnellinen tässä kohtaa Seinäjoen karttaa.

Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmässä joku sanoi jotain sen suuntaista, että saivat talonsa valmiiksi hyvinkin nopealla aikataululla, koska joka kerta, kun lähti talolta, niin pala sydäntä jäi sinne. Laittoivatkin sitten töpinäksi. Voin hyvin samaistua tunteeseen. Meillä vain on se ero, että perhe-elämän jokseenkin tasapainoisena pitämiseksi emme voi olla talolla jatkuvasti. Naapurikin kävi sanomassa, että emmehän ole saaneet alakerrassa mitään aikaiseksi. Tulevat vuotemme olkoon siis kärsivällisyyden teemavuosia. Sekä naapurien että remonttien suhteen.

Loppukevennyksenä kuva, jonka laitoin Fecbookkiinkin. Looks like science fiction to me.
(Pakko merkitä selvennyksenä sulkuihin, että huumorintajuni on tumma ja oikeasti kyseinen naapuri on tosi mukava.)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lehdessä

Meiltä on pyydetty useita kertoja juttua aurinkotalosta. Olisi ollut kuitenkin hölmö fiilis antaa haastattelua, sillä emme vielä itsekään tiedä kuinka ja koska talon remontoimme. Isompi lehtijuttu tulee vasta sitten, kun olemme arkkitehdin kanssa tehneet korjaussuunnitelman ja osaamme vastata toimittajan kysymyksiin "Öööö":n lisäksi parilla muullakin lauseella. Sen aika lienee purkutöiden jälkeen kevään korvalla. Edellyttäen tietenkin, että joku vielä haluaa kuulla tarinan aurinkotalosta.Sen verran kuitenkin tiedämme, että talo tulee näyttämään ulkopuolelta suunnilleen samanlaiselta. Kuistiin ehkä tehdään jonkinlaisia muutoksia.

Seinäjoen sanomista lähestyttiin kuitenkin toisella tavalla. Heitä nimittäin kiinnosti Östermyran aurinko -blogi.  Tästä juttuun.

Kuvassa näytän helsinkiläisen ystävän luomalta fiktiivihahmo Pahan Paulin pohjalaiselta serkkutytöltä. Terkkuja Imppa ja Kata!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Johanna kameran takana

On ollut haipakkaa. Viikonloppukin meni koulutuksessa Helsingissä. Mikko on ollut muutaman tunnin silloin tällöin talolla hommissa, mutta minullakin on ollut kova hinku sorkkaraudan varteen. Eilen olimme jonkin aikaa työskentelemässä. Tarkoitus oli ottaa kamera mukaan, mutta olen hukannut laturin! Kutsuin ystäväni hätiin ja saimme tänään muutaman kuvan blogiin. Oikeastaan kiva saada välillä toisenlaisia (poseeraus)otoksia, eikä vähiten sen takia, että Johanna on ainut ihminen maailmassa, joka saa minusta kohtuullisia kuvia. Kavereiden kanssa on ollut ihan  hupijuttu ottaa kuva minusta ja nauraa päälle makeasti.







Olemme nyt tyhjänneet alakerran sivut hiekasta/siltistä ja hirsivaurot ovat näkyvillä. Mitään yllätyksiä ei ole tullut vastaan alimmissa riveissä. Tarvitsemme lokakuun loppuun mennessä hinta-arvion korjauksista, joten siksi olemme kiirehtineet reunojen avaamisen kanssa. Seuraava vaihe on lankkujen irrotus. Luulen, että se tulee olemaan hidas työvaihe. Haluamme säilyttää mahdollisimman paljon vanhoja lattialautoja. Irrottamisen jälkeen tilaamme imuauton tyhjäämään pohjat. Tuo hiekkahan on hyvin painavaa ja pelkäsimme, että saamme ison laskun auton tyhjäämisestä. Lakeuden ympäristöhuollosta kuitenkin sanottiin, että kaiken maa-aineksen saa tuoda ilmaiseksi. Se vasta oli hyvä uutinen.



tiistai 8. lokakuuta 2013

Himmelska tingen

Sisustamistahan ei voi aloittaa liian aikaisin? Olen nykyään aika kriittinen sisustaja (vaikka tokkopa tällä emännöimisellä sisustaja lainkaan), joten siitäkin syystä bongailen jo asioita aurinkotalolle. En nyt niin, että kauppaan asti lähtisin, mutta Facebookista on tarttunut pari löytöä. Puutarhaan ostin jo kesällä penkin,jota paikallinen valokuvaamo myi sivuillaan. Viime viikolla silmiini osui Lundagårdin sivuilta aivan himmelsk senkki. Joku oli tosiaan kommentoinut sitä taivaalliseksi. Ja on se ihana. Tulee sopimaan täydellisesti aurinkotaloon ja sopii kyllä nykyiseenkin kotiimme.



Maali on alkuperäinen

Pikku-J laittoi kaappiin kenkänsä.

Tunnistittekin varmaan senkin päällä olevan kuvan talosta? Sen on maalannut Armi Vartiala. Armi on yksi niistä ihmeellisen mukavista ihmisistä, joka on tullut elämääni tämän talon myötä. Taulu on  aurinkoinen, positiivinen ja henkii talon hyvää fiilistä. Pyysin, että Armi maalaisi ikkunoihin niissä olevat vanerilevyt. Jälkikäteen pelkäsin, että jos siitä tuleekin liian synkkä. Se oli aivan turhaa. Aurinko ihan loistaa päädystä. Taulukin on himmelsk.



Seinällä olevan naamion olen ostanut vuosi sitten Venetsiasta. Siellä maskeja riittää, mutta tämän  tehnyt mies oli aito käsityöläinen. Hänen käsialaansa on myös Cruisen Tompan ja muun seurueen naamarit Eyes wide shutissa. Suosittelen etsimään kaupan, jos niille kulmille matkustatte. Sergio & Massimo Boldrinin kauppa sijaitsee ihan Rialton sillan lähellä  torin puolella.


torstai 3. lokakuuta 2013

Irrallisia ajatuksia arkipysähtymisen seurauksena

Huomasin, että moni Facebook -kaveri oli jakanut blogiarvonnan seinällään, mutta jättänyt kommentoimatta Arvonta -postauksen alle. Jotta varmasti osallistut arvontaan, niin  jätäthän sähköpostiosoitteen joko kommenttina tai yhteydenottona tuosta oikealta. Jos et ole osallistunut arvontaan, niin huominen on vielä aikaa. Suosittelen kirjaa kaikille runojen ystäville vaikka pukinkonttiin. Tämän arvontayksilön saa vieläpä omistuskirjoituksella. Tästä arvontaan.

Lokakuun aurinko. Jonain päivänä näistä ikkunoista näkyy valoa myös ulospäin. Tarkoitan nyt muunlaista valoa kuin  superextratehokkaita raksavaloja, jotka päällä ollessaan myös lämmittävät koko talon.
Syyskuu on vaihtunut lokakuuksi aivan varkain. Tässä kuussa täytyisi jättää museoavustushakemukset ja meillä on kaikki ihan levällään. Haukkaammekohan liian ison palan,kun ajattelimme hakea avustusta korjaussuunnitelmaan, hirsikorjauksiin ja ikkunoihin? Mitä te muut haette?  Tässä linkki avustuksiin.

Talon kivijalka on maalattu punaiseksi, mutta vain tältä puolelta.

Meillä on sairastupa. Ekaluokkalainen on kovassa kuumeessa ja kolmevuotiaallakin lämpöä. Hyvä syy pieneen pysähtymiseen kaiken kiireen keskellä.

Tässä on sisääntulo talollemme. Olemme harkinneet jonkinlaista porttia. Kaikki vinkit otan kiitollisena vastaan,sillä en ole ehtinyt paneutua porttiasiaan ollenkaan. Portti olisi tärkeä viesti asiattomille kulkijoille. Eilenkin pihalta bongattiin varsinainen maailmankansalainen makuupussit ja matkalaukut pyörän perällä.