lauantai 31. elokuuta 2013

Before x 10

Kun katson ympärilleni, niin tilannekuvaksi ei riitä "before". Kuva on before x 10. Varmaankin niin monta muutosta joudumme tekemään talon jokaisessa kohdassa ennen lopullista tulosta. Minun mielessäni kuva on kuitenkin jatkuvasti "after". Pidän sitä hyvänä asiana, sillä mielikuvilla tätä projektia kannatellaankin.

Viimeisten  todellisten ennen-ja jälkeen -kuvien väliin  mahtui yli sata vuotta.


Before

After- yli sadan vuoden kuluttua. 1910 siirettiin kuisti talon toiselle puolelle,taloa korotettiin, tehtiin yksi huone tuohon keskelle ylös ja ikkunoitakin on ilmestynyt sivulle.  
Siivosin illalla pikapikaa yläkerran oikeanpuoleisen makuuhuoneen sivukkaan. Olen vältellyt koko hommaa, sillä heti sen ovensuussa on rikkoutunut höyhentyyny. Ensin luulin, että siellä on tapahtunut todellinen höyhennys, mutta ymmärsin pikapuoliin, että mikään tipunen ei tuota sellaista määrää untuvaa, jota sivukkaassa oli. Otin before-ja after -kuvat. Niitä katsoessani tajusin, että näitä kuvia tästä samasta kohteesta saa vielä tulevaisuudessa ottaa ehkä kymmenen ja jos se yhdestoista olisi sitten se lopullinen after.   

Kuka pöllyytti Repe Sorsan?
Before
After


Makuuhuoneesta olemme repineet bommattuja tapetteja. Tästä alla olevasta huoneesta tulee meidän makuuhuoneemme.

Before:


Ja mielikuvien after:                                                                                                                                                
Kuva
Jos Mikolle ei jostain syystä tuo edellinen käy, niin joku näinkin simppeli näyttää aika ihanalta.

Kuva

sunnuntai 25. elokuuta 2013

What a day

Mikä ihana aurinkoinen päivä! Pyöräilimme lasten kanssa aurinkotalolle. M8v. ehdotti matkalla, että leikitään hiljaisuus -kilpailua eli kuka jaksaa olla kauiten hiljaa. Tartuin hetkeen ja oikein fiilistelin: kaunis ilma, kesän kukkasia ja mikä loistava Mindfulness -harjoitus lasten kanssa.

Matkan pieni hetki tuli tarpeeseen, sillä mielenrauhaa oli talolla turha hakea. Tämä oli niitä päivä, kun mikään ei vain onnistu. Lapset olivat perjantaina ja lauantaina viritelleet kivan majan pihalle ja leikkineet koko viikonlopun hauskoja leikkejä pihapiirissä. Tänään taisi jo koko majatouhut kyllästyttää. Tytöt olivat jatkuvasti toistensa kimpussa eikä pikku-J  mahtunut mihinkään leikkiin mukaan. Kaiken kruunasi se, että J löi aivan yllättäen Mikkoa isolla puun pätkällä päähän. Mikko, jolla äänirepertuaaria riittää, säikähti ja karjaisi koko keuhkojensa voimalla. Pikku-J pelästyi myös ja alahuuli väpättäen juoksi minun luokseni. Samaan aikaan katsoin talon portille ja näin, että joku pariskunta oli tulossa vierailulle. He tulivatkin toisiin ajatuksiin ja kääntyivät erittäin vikkelästi pois. Pyydän hämminkiä anteeksi ja toivotan teidät uudelleen tervetulleeksi talollemme!  Pyydän myös anteeksi R 7v.:n itkupotkuraivareita, kun teimme lähtöä. Kaikki, jotka talon ohitse silloin kulkivat saivat päänsä kääntymään aika hienoihin mittasuhteisiin. Toisinaan jopa 360 astetta.

Välillä tuntuu kyllä mukavalta, että talollemme ei oikeastaan näe kuin siitä pienestä ovensuusta pensaiden välistä. Tilanne on tietysti syksyllä toinen, kun lehdet putoavat puskista. Täytynee opetella käyttäytymään sitä ennen.

Paluumatka sujui täysin hiljaisissa tunnelmissa, mutta toisesta syystä kuin tullessa. Kotona oli taas rauha maassa.

Alla hyviä hetkiä viikonlopulta.

Sidoin kolme isoa oksaa tiipiiksi ja sen ympärille loput oksat nojailemaan.



Lapset keräsivät omppuja "jääkaappiin".

Seuraavana päivänä M.laittoi kankaita tiipiin ympärille.

Ystävällinen henkilö lahjoitti ruukun Kasperin suihkulähteen kirpparilta,kun M. siitä niin kovasti piti.

Minun kirppislöytöni.
Ruukku lasten jääkaappina.

Jotain hyötyä siitä, että äidillä on sirkusvälineitä auto täynnä.


Mikko hajotti vasemman puoleisen asunnon vessan.
Sunnuntaina meitä odotti kaappeja vastaan annetut kahvipaketit. Kiitos Jannika!
Majan rappuralli
Puukuorma vol. 2763893

Eväitä hillitsemässä sunnuntain hysteriaa.
Hetki sen jälkeen, kun Mikko sai puukepistä päähänsä.
 

lauantai 24. elokuuta 2013

Sorkkis ja mies vs. eteinen = 1-0

Vaikka emme ole käyttäneet kaikkia voimiamme ja vapaa-aikaamme talolla, niin vanhoja kuvia katsellessa muutos tuntuu valtavan suurelta. Ehkä se on enemmän minun pääni sisällä, mutta talo on jo aivan toinen kuin silloin ensivisiitillämme. Kaikki häväistys ja huono fiilis on täysin pois alakerrasta. Aika iso juttu oli se, että Mikko moukaroi eteisessä olevan häkkyrän pois. Aina ulko-oven avatessa se on ollut ensimmäinen näkyvä asia.

Lastulevyrakennelma pitää sisällän vessan ja pienen käytävän, läpikulun keittiöön.

Näkymä porstuan ovelta sisälle maaliskuussa 2013. Huomaa pömpelin kummallinen korkeus.
Onko ihme, jos tulee huono fillis?
"Kyllä lähtee!" (Pääseekö Kummelista koskaan eroon, kun on elänyt sen kulta-ajan?)

Lattian alle oli rakentaja jättänyt sanomalehden sivun.
 
Pömpeli on siis laadukasta vuosimallia 1977. Hyvä vuosi. On.
 
Eteinen tänään keittiönovelta kuvattuna. Vessapömpeli: gone!

Vessanpöntön takaa levyjen alta löytyi jälleen seinäkirjoitus: "Nyt pian loppuu koulu"

perjantai 23. elokuuta 2013

Annetaan

Tarjolla olisi pari keittiön kuivauskaappia. Ovet puuta. Nopein hakija saa omakseen.

Sininen kylki, valkoiset ovet, pienempi.

Valkoinen kylki, siniset ovet, isompi.

torstai 22. elokuuta 2013

Kuisti niin kuin Lehtimäki ja Soini

Täällä päin on sanonta "Ovatpahan vain olemassa niin kuin Lehtimäki ja soini". Sellainen on Aurinkotalon kuisti.

Talon mitta (ilman kuistia) on pituussuunnassa yhdeksän metriä ja kuistin mitta samassa suunnassa on viisi metriä. Kuisti ikään kuin vyöryy ulos talosta ja avaa vielä suunsa portaidenmuodossa. En ole tyylisuuntauksien(kaan) asiantuntija, mutta tuskin se ihan empireä edustaa. Puhumattakaan tuosta mustasta roskapussista kuistin edessä. Ei ole empireä ei.

Alunperin kuisti oli talon toisella puolella. Alla olevassa kuvasta näkyy, että takapuolella oleva pieni mansardi on tehty myöhemmin. Kaikki suurimmat mutokset ovat tehty vuonna 1910.

Alkupeäinen talomalli.

Talo nyt samalta puolelta.
(Täytyy ottaa uusi kuva vielä täysin samasta kohtaa kuin tuo vanha. Kirjoitan sitten enemmän historiastakin. Sain tänään Mariannelta lainaksi Seinäjoen kirjan vuodelta 1963, kiitos!)

Kuisti on tällä hetkellä pahasti vaurioitunut ja purku on ainoa järkevä vaihtoehto.
Porstua, jossa sijaitsevat portaat yläkertaan, on nyt kylmää tilaa. Koska me olemme mukavuudenhaluisia ja lämmintä rakastavia pullamössöjä, tulisi porstua tehdä lämpimäksi. Heitänkin villin ajatuksen ilmoille: Mitä jos emme tekisi kuistia ollenkaan? Jos hakisimme ovensuulle muotokieltä aitasta? 

Ja talo olisikin jotain tämän tyylistä. Kuva täältä.
Tai kuten on jo hyväksi todettu, niin ainahan voimme kääntyä naapurin puoleen ja varastaa ideat sieltä. Miten olisi lasikuisti?


Missään tapauksessa en ole lietsomassa paniikkia. Emme ryhdy mihinkään toimenpiteisiin ilman neuvottelua museolaisten kanssa. Suunnittelussa luotamme tietysti minuun arkkitehtiin. Olemme saaneet ainakin yhden potentiaalisen arkkitehdin nimen. Vinkkejä saa antaa etenkin empire -ajan rakennuksiin perehtyneestä ammattilaisesta.

On kuitenkin yksi asia, josta pidän niin paljon, että sen takia voimme lopulta rakentaa tilalle täysin samanlaisen liian suuren ulokkeen.

Tuo pikkuinen kolmio katon päällä on rakastettava.
Jos tästä tekstistä tuli sellainen vaikutelma, että olen löytänyt talosta jotain negatiivista sanottavaa, niin se mielikuva on väärä. Olen hyvin kiintynyt kuistiinkin, vaikka vähän arvostelen. Arvostelenhan aviomiestänikin. Toisinaan jopa kohtuuttoman paljon, mutta lempeydellä.
 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Aurinkotalo juuri tänään

Mikko purki tänään eteisessä olevan pömpelin, johon on vessakin piilotettu. Minä riehuin jälleen puukuitulevyjen kanssa. Samalla avasin yhden tukitun oven vasemman puoleisen asunnon makuuhuoneen ja oikean puoleisen asunnon keittiön välistä. Hyvä fiilis, kun avaruutta tulee pikku hiljaa. Nyt vaan on älyttömät kasat taas puutavaraa kaatopaikkakuormiin, joita uskollisesti kuljetamme liian pienillä kärryillä Etapille.   



Rosoista kauneutta
Tämä sen sijaan on pelkästään rumaa.
Pihan mahtavat puut.
Upeita tapettilöytöjä
Tapetti kuin maalaus.
18.8.2013

lauantai 17. elokuuta 2013

Tupajumien terveiset

Tänään pääsimme pitkästä aikaa aurinkotalolle. Mikko on ollut työreissussa ja minä olen säätänyt arkea lasten kanssa. Koulu- ja päiväkotiruljanssi alkoi viikolla.

Alakerran isoin makuuhuone on ollut kaaoksen vallassa. Siellä oli niin vaikeasti irroitettavat puukuitulevyt, että koko huoneen lattia oli täynnä pientä silppua. Tästä huoneesta löytyi myös ne kouluaikaiset seinämerkinnät.  Nyt näyttää jo paremmalta, kun siivosin lattioita.





Tämä huone on ollut huonoimmassa kunnossa. Se ei ollut meille mikään yllätys. Ulkopuolella ränni on vuotanut seinää pitkin. Oikeastaan kuvittelimme, että lahovauriot olisivat suuremmat. Tällä hetkellä näyttää, että vain alin hirsi täytyy vaihtaa.

Hirsikorjausta on tehty aikaisemminkin lisäämällä väliin lankkua ja villaa.
Tupajumin vierailu sen sijaan oli yllätys. Vai oliko? Eiköhän kahteensataan vuoteen yksi tupajumiseuruekin ole mahtunut mukaan. Hyvän paikan olivat meidän kannaltamme valinneet. Nimittäin saman hirren, jonka muutoinkin vaihtaisimme. Hirsissä on reikiä ikään kuin joku olisi naulannut pieniä nauloja ja vetänyt ne sitten pois. Näkyvät kuvassa selvästi tuossa toisessa hirressä.

Meillä oli mukava päivä. Sateen ropistessa joimme kuistilla termarikaffit. Lapset olivat mummolassa. Huonon sisäilman takia emme halua, että he oleskelevat talon sisällä pitkiä aikoja.

No, falskaa se kuistin katto toisesta päästä ja termarissa on lommo. Karkitkin saattoi hieman tahmaantua johtuen kelistä. Fiilis oli aurinkoinen.
Mitäpä sitä nainen voisi muuta toivoa kuin kahvitauon työn lomassa, tupajumien syömän ikioman autiotalon ja hyvännäköisen miehen?

We´ll share the same room, yeah! Klikkaa tästä.