maanantai 29. heinäkuuta 2013

Yksityisyydestä

Emme ole olleet aurinkotalolla pariin päivään muuta kuin käymässä. Meidän molempien työt alkoivat tänään ja juhlimme syntymäpäiviä pitkin elokuuta. Näköjään nyt jo tunnen tarvetta selitellä, jos en ole ollut pariin päivään repimässä pinkopahveja. Ihan hyvä tämä sosiaalinen paine. Kohta ripustan jo verhoja vain blogikuvien takia.



Yksityisyysasiat ovat olleet mielessä. Kuinka paljon tahdon jakaa asioita täällä blogissa, haluammeko talon kunnostuksesta lehtijuttua ja mitä ajattelisimme siitä tilanteesta, että tontilla vierailee jatkuvasti ihmisiä? Silloinkin, kun emme itse ole paikalla.

On tietysti selvää, että talon kohtalo kiinnostaa monia ihmisiä. Se on yksi Seinäjoen vanhimmista ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaimmista rakennuksista. Talo on ollut vuosia tyhjillään ja sinne on murtauduttu lukuisia kertoja. Pihasaunassa on kuulemma saunottukin Provinssin aikana. Kaikki tämä ja muutama läheltä piti -tilanne tulipalojen kanssa on saanut ihmiset pitämään taloa silmällä ja hyvä niin. Me aiomme kertoa kojaustöiden etenemisestä täällä blogissa, mutta lehtijutut saavat nyt vielä odottaa. Kylään saa tulla, mutta mielellään silloin, kun olemme paikalla.





Meillä ei ole kunnostamisen kanssa mitään kiirettä. Olisi hyvä, jos kolmen vuoden kuluttua alakerta olisi valmis. Senkin jälkeen töitä riittänee kymmeneksi vuodeksi. Ja sitten aloitamme taas kaiken alusta.



Tämän blogin näkökulma on tietenkin minun. En tiedä juuri mitään taloista tai niiden korjaamisesta. (Ennenkuin kukaan järkyttyy, niin haluan korostaa, että onneksi minä en niitä töita aiokaan tehdä tai jos teen, niin kädestä pitäen opetettuna.) Blogin kannalta olisi tietysti hyvä, jos osaisin valokuvata tai kirjoittaa. Kamera on nyt hetkellisesti rikki ja kuvaamiseen en ole saanut kurssia (paitsi joku kultainen leikkaus on jäänyt mieleen opiskeluajoilta). Yläasteella voitin kirjoituskilpailun. Siitä sain palkinnoksi pyyhkeen, jossa luki: "Hyvä yritys". Tiedä nyt sitten, kuinka palkinnon sanomaa tulisi ajatella. Pyyhe kyllä on edelleen tallella. Joka tapauksessa saatte lukea aurinkotalon kunnostuksesta somesta ja näillä eväin ilmaistuna.

Tuo tontilla harppominen kyllä mietityttää. Ilkivaltaa vastaan on tulossa kameravalvonta. Mutta tuo harppominen. Siitäkään en pidä.


 

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ruumis työssä


Se on hyvä, että en ole urheillut koko kesänä. Sen sijaan olen syönyt, nukkunut, kismitellyt, lukaissut pari kirjaa ja katsonut Beckiä niin paljon, että Martin on alkanut tuntua perheenjäseneltä. Sekin on hyvä, että olen lihonut viitisen kiloa ja lihasmassa samalla muuttunut läskiksi.  Sen takia hyvä, että pysyisi tasapaino. Olen nyt viimeisen viikon ajan on tehty ruumiillista työtä. Jo pelkkä sorkkarauta painaa enemmän kuin saliohjelmani käsipainot. Ilman kesäistä massakautta laiskottelun kera olisi tietenkin vaarana, että remontin myötä olisin pian liian laiha ja sen lisäksi kasvattaisin lihakset.

Nykyihmisenä ei aina muista, mihin tämä mahtavasti toimiva laiskanpulskea ruumis on luotu eli kovaan työhön. On ihanaa mennä illala nukkumaan, kun on niin väsynyt, ettei jaksaisi hampaita pestä. Ennen unta miettii, kuinka olisi kiva irrottaa sorkkaraudalla vielä muutama naula puukuitulevystä ja kuinka tapetit lähtee hienosti irti kerroksittain. Ja se, että naama on likainen. Se on aivan upea juttu. En edes muista koska kasvot olisivat olleet oikeasti likaiset. Ehkä joskus villeinä heppatyttövuosina. Peilistä näkyy vaan aivan mahtavan tasaisen harmaa naama.











Jotain on saatu taas aikaiseksikin. Rokki soi. C-kassuja otamme vastaan. Ei humppaa. Yritän tällä kertoa, että taloon tulee sähköt.


Mikko moukaroi yhden kaapin. Kaapin sisältä löytyi aika hieno puolipaneeli. Harmi, että en saanut kunnon kuvaa, kun innokas siippa oli ehtinyt repiä melkein kaiken irti. Tällaista paneelia voisin ajatella tulevaisuudessakin. Värikin on just hyvä vaaleanvihreä.



Kaapin sisältä löytyi myös yksi aarre, jonka voisin vaikka arpoa. Otan ensin selvää mikä on tuon kuuluisan blogiarvonnan tarkoitus ja kuinka se suoritetaan. Olenpas taas vähän salaperäinen. Kjäh.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Homma etenee

Meillä on käynyt hurjasti vieraita. Joka päivä olen esitellyt taloa ja teen sen mielelläni. Etenkin sellaisille kuin Sari, joka toi korillisen eväitä + lämmintä juomista mukanaan.  Esittelykierros on siis ystävällisempi, jos talon emäntää on lahjottu. Ja Sarilla oli pääruuan lisäksi myös jälkiruoka. Mikolle riittänee se, että minä olen sen hetken häiritsemättä hauskoilla jutuillani.

Ei pitänyt takertua pikkuseikkoihin vaan vastata siihen kysymykseen, jota meillä kävijät yleensä kysyvät eli miten me aiomme talon kunnostaa. Suunnitelma on se, että ensiksi puramme kaiken, palkkaamme pimeästi mahdollisimman halvan timpurin, laitamme parhaat muovieristykset, kipsilevyt, laminaatit, supertiiviit tehoikkunat ja pesutiloihin muovimatot. Taloon tulee saunat, makuuhuoneisiin höyrysuihkut, kaikkein uusimmat tekniset vekottimet ja televisio & baarikaappi saunaan.

(Itseänikin vähän häiritsee se, millaisen humoristin tämä blogi on minusta kuorinut. Oikeasti olen tosikko ja vakava. En naura koskaan vitseille.) Vastaus on tietenkin, että kunnostamme sen juuri päinvastoin kuin äsken luettelin: säilytämme hyvänä pysynyttä vanhaa, käytämme mahdollisimman luonnonmukaisia materiaaleja ja taloon tulee tekniikkaa harkiten. Saunaa ei tule sisälle ollenkaan. Minulla ei ole mitään laminaatteja ja kipsilevyjä vastaan. Suurin osa uudisrakentajista niitä taitaa käyttääkin. Olen vain ymmärtänyt, että vanhaan taloon ne olisivat ehdoton ei.    

Tässä pari tunnelmakuvaa siitä, millaista haluaisin meillä olevan. Kuvat on kopioitu täältä.



Ja tässä sitten arkirealismia.

Aitan lattialta löytyi puoli metriä roskaa, mutta ei lattiaa.

Legoleikit sujuu ulkonakin, kun sisällä ei voi leikkiä.


Otus kanalan takana.

It´s a Cable guy!
Huolestuttavat sähkökaapelit.




Innostuin kuorimaan seiniä.
En innostunut jälkien siivoamisesta.
Helluusta, kun olin niinku kotona ja  tuos soittelin sopien jäteasioista.
Ja tein oikein muistiinpanoja.

Sarin eväät veivät kielen mennessään!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ei ny viittisi tuolla lailla.

Ei ole kakkua, ei korusähkeitä eikä runsasta lahjapöytää, vaikka juhlin tänään sentään nimipäivää. Pienimuotoiset tanssiaisetkaan eivät olisi mielestäni olleet liikaa vaadittu. Taitaa olla hyvä päivä avautua muistakin epäkohdista.

Kuten:


Ei viittittäisi murtautua toisten koteihin.
Ihan mahtavalla hartaudella tehty tämä sisääntulo, mutta ei ny viittis kuiteskaan.
Sanokaa ny niille teineille sielä kotona, että kivien heittely ikkunoihin on vähä rumaa käytöstä.
Kaljatölkkejä ei kannata jemmata vanhaan kiukaaseen. Voi käydä niin, että ne lopulta jää sinne sisälle.
Danny ja Marko vois opetella kirjoittamaan. Se on "täällä".

Tulipalon sytyttäminen. Se on sitte vasta törkiää.

Voi käydä näin.
Tai näin.

Hetan ja Miljan on sitte parempi olla edelleen yhdessä, kun on näin julkisesti luvattu.
Me ei haluta näitä pöllittyjä fillareita.
Ei!

Ei!
Ongelmajätteet Etapille.

Kalja- ja maksamakkarailoittelut tehdän mielellään kotona.

Murkkupesään ei heitellä sinne kuulumattomia objekteja.

Lidlin halpaoluttakaan ei ole järkevää piilottaa aitan alle. Nämäkin oli vanhentunu jo 2011 ja sekös siippaa harmitti.
Jos haluaa kaljootella mettäs, niin siivotaan jäljet.
Kinttupolku pihan läpi on vähän siinä rajoilla. Että saako oikaista vai ei.

Reiluuden vuoksi omppuvarkaus sallittakoon.
Mutta omalla vastuulla. Meillä asuu tällainen Spanieli -rotuinen verikoira.

Annetaan. Ihan millaiseen kotiin vaan.

Toisen roska on toisen aarre tai ainakin keskinkertainen käyttöesine. Ota yhteyttä sähköpostilla (ostermyran.aurinko(at)gmail.com), jos jokin allaolevista kiinnostaa. Enkä tule pahalle päälle, vaikka kukaan ei haluaisi yhtään mitään.

En silti malta olla sanomatta, että tuokin vihreä sohva toivoisi, että joku siinä vielä kerran katsoisi telkkaria. Ja laverillahan ne parhaimmat unoset tulee otettua. Puhumattakaan siitä, kuinka mukava on istuskella nojatuolissa ja laskea kahvikupponen pöydälle, jolle niin moni on jo aiemmin kupposensa laskenut. Kovin ovat huonekalut yksinäisiä juuri nyt.

Mutta en nyt mitenkään halua ketään painostaa.