sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pyöräretki kotiin

Heitimme eilen sadetakit niskaan ja pyöräilimme aurinkotalolle lasten kanssa.  Emme ole puhuneet lapsille tästä talosta mitään aikaisemmin. Toki ovat varmasti aavistaneet, että jotain on tekeillä, sillä keskusteluja käydään jatkuvasti. Ja olemmehan me juosseet asuntonäytöillä viimeiset pari vuotta ja sovittaneet taloja yllemme kuin vaatteita vaatekaupassa. (Luojan lykky yksikään niistä ei jäänyt käteemme, vaikka peräti kahdesta teimme tarjouksen.) Nyt on mukava fiilis, että koko perhe tietää. Ei enää selän takana hyssyttelyä. Tuntui yhtä paljon siltä, että esittelimme lapset talolle kuin talon lapsille.

Lasten ensireaktiot kyllä jännitti. Totuushan on kuitenkin se, että talo on täynnä lasinsiruja, roskaa, piirrustuksia seinillä jne. Alakerran huoneiden ikkunat ovat peitetty vanerilevyin, joten kaiken sotkun lisäksi sielä on vielä pimeää.


Miltä näyttää lapsen silmissä ränsistynyt pihasauna ja sisätilojen pimeys & sotku?




Minulla hymy nousi korviin, kun kuului ihastuksen kiljahduksia ja ilmassa oli puolijännittynyttä tutkimusretkeilyä. M 7v. sanoi, että voi rakastaa tätä kotia samalla tavalla kuin meidän nykyistä kotia ja sitten vielä joskus rakastaa jotain toistakin kotia tämän kodin jälkeen. Olen aina ihaillut hänen viisasta elämänasennettaan. Koskaan ei pidä liikaa kiintyä materiaan vaan olla kiitollinen siitä mitä kulloinkin on.



Innostusta ilmassa




Tulevaa kotikatua olemme pyöräilleet usein aikaisemminkin. Toisessa päässä on kirkko, joten talomme viereen pystytetään aina hääjuhlien opastekylttejä. Tänä viikonloppuna toisensa saivat Jonna ja Olli sekä R&P.




 













keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kauniita kuvia Johannan kamerasta

Kiitos näistä upeista kuvista, Johanna.












Edelleen tuskastuttaa, kun emme vielä omista taloa. Odotamme Amerikasta affidavitia ja sen jälkeistä kirjepostia. Sitten olisi vielä pankkireissu ja meidän oma virkailijamme tulee lomalta vasta elokuussa. Vaikka onhan tämä kaikki tapahtunut valtavan nopeasti. Minulta kysyttiin alkuviikosta, että onko talon osto ollut monivuotinen prosessi. No, aika monta viikkoa. Nii just.

Ps. Jännittävästi löydän kuvista juuri tämän hetkisen fiilikseni.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Samuli Putron lyriikat tuntuu usein osuvilta tällaiselle kolmekutoselle tavalliselle keittoperunanpurijalle.   Provinssissa löysin uudella tavalla Mitäpä jos- kipaleen. Nyt, kun meitä pelotellaan jatkuvasti joka suunnasta, niin tässä teille ajatusta (rakkaudella):

"Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana.
Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan? Lentääkö se ilmaan? Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan? "




Toiset lyriikat, joille olemme hymyilleet, tulee täältä Kasperista. Tomi Randomin käsialaa:

" Mitä kuuluu? Mitä, mitä kuuluu?
No, turha pikku jutuista on suuttuu.
Mut kun me mennään, pohojalle mennään kunnolla.
Kun me kaadutaan, kaadutaan rytinällä!"

Juhannuskengät

Aurinkotalossa on tällä hetkellä sisällä enimmäkseen vanhoja huonekaluja, lehtiä ja kenkiä. Kun kiertelimme museolaisten kanssa yläkerrassa, silmiin osui naisten kääremeennahkakengät kokoa 36. Vitsailimme, että kenkien omistaja on ollut varmasti juuri hän, joka suvusta lähti ensimmäisenä Amerikkaan. Ei ainakaan mikään keskinkertainen Seinäjoen friidu.

Ystäväni kävi meillä ennen juhannusta ja kerroin, että meillä olisi hänen kokoaan olevat käärmekorkkarit. Ja koska hänkään ei ole mikään tavallinen Seinäjoen friidu, päätimme tietysti hakea monokkelit. Minä meinasin heittää jo pahasti perstuneilla kengillä vesilintua, mutta ystävä luotti miehensä korjaustaitoihin. Eikä suotta. Mitä hienoimmat juhannuskengäthän niistä tuli.

Samaan hönkäykseen voinkin todeta, että ystäväni mies olisi loistava kenkätuunaaja. Hääpäivänä ystävälläni oli korkkarit, joihin sulhanen oli liimannut pajunkissoja. Alkuperäinen idea Anni Rapinojan.


Juhannustansseihin!
 

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Laudat eessä ovien

Provinssirockin jälkeisiä tunnelmia emme ole vielä käyneet tsekkaamassa talolla. Ei ole kyllä mitään paniikkiakaan ilmassa, vaikka etukäteen kävinkin naulaamassa oven kiinni. Talohan sijaitsee keskellä tiheintä Provinssia! Olivat sulkeneet juuri sen osan tietä, josta meille käännytään. Sisäänkäynnin suulla oli myös jatkuvasti kaksi vartijaa.


Mikko heitti herjaa, että minä olin talolla vasaran kanssa ensimäisen ja viimeisen kerran. Tulee vielä ylättymään, let me say.

Perjantaina kävi myös maakuntamuseon väkeä. Museolta tulevat dokumentoimaan ennen kuin aloitamme purkutyöt. Minulla oli varsin mukava aamupäivä heidän kanssaan. Kaikki nämä tapaamiset tekevät talon todemmaksi meille.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

In love

Pitäisi varmaan osata nauttia tästä välivaiheesta. Harvinaista herkkuahan tälläinen olo on. Talo on käytännössä meidän, mutta inhottava kalvava epävarmuus iskee välillä, sillä emme ole vielä allekirjoittaneet kauppakirjoja. Talo on kokoajan mielessä. Haluaisin  päästä aloittamaan purkutyöt, mutta nyt pitää tyytyä vain haaveilemaan. Olo on kuin vastarakastuneella.



Tuo pihalla harppova mieskin on muuten IHANA.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tuomiopäivä

Yksi Suomen parhaista (väitän) restaurointimestareista kävi katsastamassa talon ja tuomio tuli: "Harvinaisen hyvä talo." Mikko yritti väkisin etsiä hometta tai tarttua johonkin muuhun epäkohtaan. Niitä ei vain löytynyt. Hyvä kuitenkin, että toinen meistä on superkriitinen. 

 Nyt se sitten on varmaa, että me raapustamme nimet kauppakirjaan.  



Tämä arvioija ei pitänyt pärekattoakaan pahana ja kattotyön tekijää erittäin hyvänä. Päreiden jättäminen aluskatteeksi on ilmeisesti ihan tavallinen ja hyväksi havaittu tapa. Selvittelemme kuitenkin edelleen katon kohtaloa. 




Hirsikehikko on pääpiirteissään kunnollinen. Kaikesta päätellen talon rakennuttaja on ollut varsin varakas. Myöhemminkään ei onneksi ole käytetty mitään hengittämättömiä materiaaleja. Lisäeristykseksi oli laitettu puukuitulevyä, mikä on ihan pätevä eristäjä tänäkin päivänä.
Talon ulkomaali oli lateksia, mutta sekin on hyvin rapistunut pois, eikä ole aiheuttanut vahinkoja.

Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Aurinkotalossa kaikki hyvin!





Vähän nyt armoa, kiitos!

Jännittävää, kuinka paljon tämän talon osto herättää tunteita niissä harvoissa ihmisissä, joille olemme asiasta puhuneet. Minun ystäväni ovat oikeastaan positiivisesti kannustaneet "kulttuuritekoon", mutta siipan puolelta ollaan ihan tyrmistyneitä (No, ei kaikki! Kiitos teille tukijoille.). Luodaan uhkakuvia konkurssista, hometalosta, suojelukohteen tiukista säädöksistä ja vaikka mistä! Me olemme päätöksemme jo tehneet, joten mikseivät muutkin voi olla vain tukemassa? Ei ole pakko hehkuttaa ja teeskennellä, mutta mikä ihmeen intressi on lytätä toisten haaveet? Tottakai tiedämme, että valitsemamme tie on pitkä ja kivinen, mutta miksi kaiken niin helppoa täytyisikään olla. Asenne ratkaisee!

Peace and love! Ja ystävät  & tuttavat:  muistuttakaa, että jos joskus olen supernegatiivinen teidän valinnoistanne, niin saa töniä! 


***


Hui, tunnin päästä tulee toinen kuntotarkastaja.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Järki käteen!

Eilen oli hurja päivä. Kävimme kaavoittajalla ja mikä jännittävintä: kerroimme sukulaisille.

Käynti Seinäjoen kaupungin kaavoitusosastolla oli erittäin miellyttävä. Henkilökunta oli kyllä oikeassa paikassa -kaupunkilaisten asialla. Vanha kaava vaatii muutoksia. Tällä hetkellä siihen on kaavoitettu kerrostalo, mutta katsotaan mitä tuleman pitää.

Sukulaisten suhtautuminensa oli juuri sellaista kuin ajattelimmekin. Olen täysin samaa mieltä heidän kanssaan, että olisi järkevää elää tasaista elämää: käydä töissä, hoitaa lapset, syödä ja nukkua. Me emme nyt vain ole oikein koskaan osanneet elää niin viisaasti kuin monet muut.

Hulluhan tällaisen rotiskon haluaa kunnostaa!
 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen kuntoarvio

Tuttava kävi eilen tekemässä pientä kuntoarviota talolla. Iski vähän masentunut fiilis, vaikka sinänsä mitään uutta ei tullutkaan esille. Paitsi katto.

Katto on uusittu jokunen vuosi sitten, mutta huopakaton alle oli jätetty vanha pärekatto. Olisikohan haluttu säilyttää historiaa? Ei muuta ongelmaa, mutta homeinen katto tekee tietysti koko talosta asumiskelvottoman. Katto täytyy tehdä uusiksi. Pieni takaiskuhan se tässä konkurssissa on, mutta aina tuntuu tylsältä saada huonoja uutisia. Tosin saimme hyviäkin: ulkolaudoitus on hyvässä kunnossa, samoin ikkunapokat. Kumpikin tietää isoa säästöä.

Pienellä tutkimusretkellä "omassa" pihassa löysin ihanan, pienen niityn kieloja. Lannoitushan pihassa on ollut kunnossa. Talo on suojaisalla paikalla ja eilenkin kävi hassu sattumus, kun siinä ulkona palaveeratessamme pelmahti pihaan jostain aidan välistä eräs tuttu nuori neitonen asianaan pissahätä. Provinssilannoituksista nyt puhumattakaan.

(Minimaalisesta) stressistä huolimatta, olin taas äärimmäisen iloinen tullessani talon pihalle. Lempikohtani talossa on sisäänkäynnin  pyöristetyt kiviportaat.