keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Neuvottomat

Välillä tai paremminkin jakuvasti me olemme kaksi Öö:tä Aapisen laidassa. Emme yksinkertaisesti tiedä mistään mitään. Olemme lukeneet paljon kaikenlaista, mutta ei se silti tuo vastauksia slloin, kun niitä oikeasti tarvitsee. Todennäköisesti teemme paljon virheitä ja asiat voisi tehdä helpommallakin. Mielessä on myös ajatus siitä, kuinka paljon tuhoamme arvokasta historiaa. Minulla on ollut valtavan huono omatunto revityistä tapeteista ja pinkopahveista. En kuitenkaan missään nimessä olisi niitä halunnut seiniin jättää. Osa oli selvästi homeessakin, mutta vähintään yhtä paljon minua inhotti päällimmäisen kerroksen tuhot. En tietenkään olisi voinut jättää seinään jonkun älynvälkyn satanistin pieteetillä kaivertamaa väärinpäin olevaa ristiä tai syljeskeltyjä seiniä. Yhdessä huoneessa ilmeisesti kosteus oli saanut aikaan sen, että puukuitulevyt haisivat todella imelältä. Ja onhan koko talossa kummallinen vaihtuvien hajujen kavalkaadi.

Tämä onneton osaamattomuus ei onneksi haittaa enää rakennusvaiheessa, kun saamme ammattilaisia työmaalle. Jos nyt purkuvaiheessa huomaat tämän blogin perusteella tai vaikka käymällä meillä, että jotain kannattaisi tehdä toisin tai johonkin toimeen kannattaisi ripeästi tarttua, niin otamme mielellämme vastaan kaikki (oikeat) neuvot.

Lehdestä leikattu kuva tupsahti eteeni viime viikolla. Lienee ollut jollekin merkityksellinen.

Tänään  työskentelimme talolla pikku pakkasessa. Mikko purki yläkerrassa uunia ja minä alakerrassa lattiaa. Päätimme purkaa ainakin yhden uuneista ennen lattioiden tyhjäämistä. Oletamme, että uunin alla on sen verran vauriota, että sieltä täytyy hirsiä uusia. Tämä pönttöuuni on myös niin huonossa kunnossa noin pällisin puolin, että emme aio sitä säilyttää. Tiilet kuitenkin säilytämme ja varmaankin rakennamme niistä uuden uunin. Oikeastaan siirrämme toisesta huoneesta uunin tähän huoneeseen.  

Yläkerran työmaa tänään

The uuni


Purku aloitettu

Tiilet ojos eli järjestyksessä.


Alakerran toisessa keittiössä oli päällimmäisenä muovimatto lastulevyn päällä. Levyn alla oli toinen muovimatto ja sen alla ainakin osittain huonokuntoinen puulattia. 




Vähän neuvottomina seisoskelimme ulkona ennen kotiin lähtöä.


19 kommenttia:

  1. Hei!Terkkuja teille.Minä joudun lähtemään huomenna hesaan.Olen eka varavaltuutettu ja varsin.jäsen "vääntää" väitöskirjaa ja en iljennyt kieltäytyä(on ostanut monta työtäni ja mieheltäni vanhoja mööpeleitä)Liittovaltuuston kokous on lauantaina ja kotiudun lauant.ehtoolla.Puhun miehelleni jos hän kävisi teitä katsomassa ja miltä nyt näyttää.terv.av

    VastaaPoista
  2. Voi mahoton tota teidän työmaata. Mutta sen jaksaa kun tietää, että lopussa on palkinto, loppuelämäksi ihana koti, omalle perheelle pesä. Mua on mietityttänyt Panu Kailan lausahdus, että vanhaa taloa laittaessa ei saisi tehdä falskia historiaa. Tällaisissa taloprojekteissa kuten teillä, ja meilläkin, kun taloa on ehditty remontoida aikaisempien vuosikymmenten tietämyksellä, se uuden tekeminen on aina vähän kompromisseja. Kun se mahdollisesti säilytettevä osuus on jo aiemmin purettu tai pilattu jollain konstein. Tsemppiä edelleen urakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli muuten paras neuvo mitä olen saanut. Varmaan sen takia paras, koska siinä kiteytyi juuri se, mitä itse olen ajatellut. Musta nimittäin tuntuis teennäiseltä alkaa kahmia, mitä tahansa vanhalta näyttävää taloon. Pääasia on se,että säilytetään, mitä voidaan ja muuten käytämme ekologisia ja talon henkeen sopivia matskuja. Muistatko mistä tuon luit? Olis kiva lukea ajatuksia aiheen ympäriltä enemmänkin.

      Poista
    2. Kuinka laimeaa olisikaan se vuosien päästä tuleva iloa ilman näitä nykyisiä tunteita :) Tsemppiä! Mä kokosin kerran Kailan ajatuksia tähän postaukseen:
      http://omppulassa.blogspot.fi/2013/05/panu-kaila-for-dummies.html

      Poista
    3. Sekin on totta. Tämä blogi on kyllä hyvä tallentamisen väline. Tuota tekstiä kirjoittaessani huomasin, että olin melkein unohtanut jo senkin millainen tuo talo oli, kun sinne ekan kerran menimme. Kuvatkin on vaan vähän sinne päin räpsittyjä ja mulla meni silloin kamerakin rikki. Ilkivallan jäljet oli kyllä välillä inhottaviakin.

      Kiitos tosta linkistä. Se oli just hyvä tähän tilanteeseen!

      Poista
  3. Voi että, hirveen tutulta kuulostaa teidän fiilikset! Tsemppiä urakkaanne! Panu Kailan (kaikki kirjat) kannattaa lueskella, jos ette vielä ole lueskelleet ja Risto Vuolle-Apilan myös. Katselitteko, kun joku vuosi sitten tuli Yleltä sellainen ohjelma kuin Perinnemestari? Se oli todella hyvä ohjelma ja käsitteli juuri perinnerakentamista/korjaamista.

    Nuo Kailan opit on hyvä pitää takaraivossa, ja tehdä omat ratkaisut sitten niiden pohjalta. Omasta mielestäni kuitenkin oleellisinta on pitää talon materiaalit hengittävinä. joskus mulla noita kirjoja lukiessani pienesti ärsytti, kun niissä mielellään puuttuttaisiin sisustukseenkin, millaista saa olla ja mikä ei vanhaan taloon kuulu. Se on mun mun mielestä ihan toinen juttu ja jokainen saa tehdä siitä sellaisen kuin itsestä hyvälle tuntuu. Tietenkin niin, että sitä talon omaa historiaa jäisi jäljelle mahdollisimman paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ihan samaa mieltä sun kanssa. Hengittäviä materiaaleja ja kun vain pitäis vielä sen mielessa, että ei tee mitään peruuttamatonta virhettä sisutamisen takia. Teidän talo on i-h-a-n-a.

      Löytyisköhän Perinnemestaria vielä jostain? Me ei nimittäin olla tiedetty kuin vasta muutaman kuukauden, että me ollaan kiinnostuttu perinnerakentamisesta. :D Kirjoja on kyllä hyllyssä jokunen, Kaila ensimmäisten joukossa.

      Poista
  4. Mikä teitä erityisesti mietityttää?

    Imelä haju viittaa lattiasieneen. Se on aika vihulainen.

    Onko kukaan käynyt rossissa?

    hirtehinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt on sellainen yleistietämätön fiilis. Missä järjestyksessä kannattaisi purkaa?

      Kannattaako uuneja purkaa ja jos, niin ennen lattioiden purkamista vai jälkeen? Oletettavaa on, että lahovaurioita löytyy ainakin yhden uunin alta. Piippu pitää joka tapauksessa korjata, mutta ehkä riittää vain osittain. Täytyy tietysti pyytää ammattimies paikalle katsomaan tilanne.

      Parikin miestä on talon alla ryöminyt. Pohjassa on pahoja vaurioita etenkin toisen keittiön kohdalla. Siellä on tehty jotain hätäisiä korjauksia. Lattiat tehdään uusiksi. Lankut säästämme, mitä voimme. Kattovuodot ovat saaneet paljon tuhoa aikaan.

      Kun rakentaminen alkaa ensi vuonna, niin listalla on ensimmäisenä ikkunoiden korjaus ja hirsikorjaukset. Hirsiä pitänee vaihtaa n. 100 m. Yläkerrassa on pahoja lahovaurioita. Sieltä on tuo lattiakin romahtanut ja tetyistä kohdista vältämme kulkemista nytkin. Mutta sitten meillä on jo ammattilainen paikalla, joten rakentamisasiat eivät oikeastaan mietitytä. Purkaminen vain.

      Poista
    2. Yläkerran uunit täytyy varmaan purkaa kaikki jos välipohja menee uusiksi. Joudutte tekemään niille myös sitten kunnon kannot jotteivat mene lattian läpi.

      Alakerrassa taas.. niin... suosittelen pyytämään mestarinuohoojaa katsomaan hormin ja uunien kunnot. Uuneissa saattaa olla tiilet niin pahoin rapautuneet käyttämättömyydenkin jäljiltä ettei ole toivoakaan saada niitä enää käyttöön vaan pitää muurata uudelleen. Muuten alakerran uunit ovat tavanneet olla kivipesän päällä ottaen kannon suoraan maasta, joten vaikkette alakerran uuneja vielä purkaisikaan ei alapohjan purku pitäisi olla mikään ongelma. Näiden kannot on tietysti hyvä samassa yhteydessä tarkastaa.

      Mites on talon kissinluukkujen laita, ovatko auki?

      hirtehinen



      Poista
    3. Kiitos vastauksista, Hirtehinen! Sun neuvot ovat aina hyviä. Kissinluukut on kaikki auki. Tuuletusta on myös rikkinäisistä ikkunoista.

      Poista
  5. Ei sitä purkamista kannata arastella, jos materiaalit eivät ole enää kunnossa. Meillä oli päätalossa kumma haju ja kun lattioissa olleet muovimatot purettiin ja tuuletus alapohjaan järjestettiin, katosi välittömästi haju ja lattiasienikin parissa kuukaudessa. Tsemppiä sinne! Mummonmökin haju on usein merkki homeesta tai muusta epäterveestä muhimassa olevasta pommista. Sitä ei siis kuulu olla.

    Minäkin suosittelen Panu Kailan kaikkia kirjoja, mutta erityisesti Talotohtori on tullut luettua jo parikin kertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Mummonmökin haju on tosi voimakas, vaikka meillä on liiankin hyvä tuuletus rikkinäisistä ikkunoista.Muovimatot on vielä joka paikassa ja ne kyllä haisee pahalta. Huomasin, kun purkasin.

      Poista
  6. Mä oon nyt se, joka kehottaa suhtautumaan säästävästä näkökulmasta kaikkeen. Kannatan rakenteiden avaamista, mutta vanhojen materiaalien säästämistä mahdollisuuksien mukaan. Pinkopahvit voi yrittää irroittaa kokonaisina ja pingottaa myöhemmin uudelleen. Aika paljon likaa voi putsata. Home on asia erikseen.

    Lattialaudat kannattaa nostaessa numeroida, lattian voi hioa tai vaikka höylätä, jos vähempi ei riitä.

    Mun on vaikeaa ymmärtää, että yläkerran uunit olisivat puulattian päällä, uskoisin, että uunin alla on tiilimuuraus tai betonikakku. Älkää purkako uuneja ennen kuin olette konsultoineet jotain asiantuntijaa, vaikka piirinuohoojaa.

    Te ette ole valinneet vanhaa taloa siksi, että haluatte asua uudessa talossa. Vanhasta talosta katoaa vanhan henki, jos liikaa purkaa, uusii ja puunaa! Olkaa varovaisia ja maltillisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me kovasti mietitään kaikkia ratkaisuja. Pinkopahvien kanssa kävin painia, mutta en niitä kyllä missään nimessä olisi seiniin voinut jättää. En edes pesun jälkeen. Onneksi museon toimesta ollaan otettu talteen isot palat kerroksia joka huoneesta. Tapetit on myös avattu kerros kerrokselta.

      Olit oikeassa tuon uunin suhteen. Ne tosiaan seisovat kiven päällä, ei suoraan puun. Päätimme kuitenkin purkaa niistä kaksi. Toinen sen takia, että se oli tosi huonokuntoinen. Tiilet murenivat käsiin sisältä. Toinen sen takia, että se vie liian paljon tilaa huoneesta. Me laitetaan tilalle joku kapeampi vanha kaakeliuuni tmv. Kolmas jää omalle paikalleen.

      Kiitos muistutuksesta. Me edetään onneksi hitaasti, niin ehtii vähän seisoskella ulkona neuvottomana ja tuumailla. :)

      Poista
    2. Mä mietin illalla kirjoitinko liian jyrkästi ja ymmärrän, että teillä on vandalisoitu talo pahaan kuntoon, mutta se taitaa kuitenkin paljolti olla pintaa. Sitten me kaikki tullaan tänne hokemaan home, sädesieni, tupajumi. Kannattaa oikeasti pyytää asiantuntija katsomaan onko sellaisia mörköjä.

      Seinäjoella opetetaan rakennuskonservaattoreita, ehkä sieltäkin voisi tulla iskuryhmä konsultoimaan?

      Poista
    3. Et tosiaankaan sanonut jyrkästi! Vaikkei me museoa halutakkaan, niin tietysti alkuperäistä halutaan säilyttää niin paljon kuin mahdollista. Meillä on käynyt kymmenisen kertaa eri ammattimiehiä paikan päällä neuvomassa ja luomassa uskoa. Nämä tällaiset neuvottomat hetket ovat varmaankin väistämättömiä alavireisiä fiiliksiä pitkin projektia. :)

      Poista
    4. Se on niin totta. Kun hetkittäin tuntuu, että mikään ei etene.

      Poista