lauantai 19. lokakuuta 2013

Viimeinen huone kuoresta ulos!


Kävin viikolla siivoamassa sen viimeisen huoneen ja sivukkaan, jossa ampiaiset majailivat. Tapetteihin on syljeskelty, raaputettu ja tähänkin huoneeseen jätetty kaikenlaisia viestejä ihmisiltä, jotka omalla kummallisella tavalla ovat halunneet merkata reviiriään. Tänään purkasin jo kovin tutuiksi tulleita puukuitulevyjä. Mikon sisko heilutti vasaraa ja sorkkarautaa ihan reilusti purkaessaan yhden kaapin.
 
Sälää sivukkaasta.

  

Mikon sisko apukäsinä.

Nuavvaan lähti kaappi. Pikkusiskoksi kätevä.
Me olemme aina kiinnittäneet erityistä huomiota työturvallisuuteen.



Tapettikerroksia

Jännittävä ruudullinen kukkatapetti
Kaiken tämän sotkun ja pölyn keskellä olin taas naama messingillä. Tuntuu, että jokainen talossa suoritettu toimenpide ihan hoitaa taloa. Hirrenpätkä, johon eksyy nojaamaan, antaa fiiliksen, että aika moni muukin on tuntenut olonsa kotoisaksi juuri tässä kohtaa. Ja nyt meillä on etuoikeus asettua näiden ikivanhojen seinien sisälle kodiksi. Pala palalta kuorimme taloa ja jonain päivänä  huoneessa luetaan läksyjä ja eletään teinityttöjen elämää. Olen kertakaikkisen onnellinen tässä kohtaa Seinäjoen karttaa.

Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmässä joku sanoi jotain sen suuntaista, että saivat talonsa valmiiksi hyvinkin nopealla aikataululla, koska joka kerta, kun lähti talolta, niin pala sydäntä jäi sinne. Laittoivatkin sitten töpinäksi. Voin hyvin samaistua tunteeseen. Meillä vain on se ero, että perhe-elämän jokseenkin tasapainoisena pitämiseksi emme voi olla talolla jatkuvasti. Naapurikin kävi sanomassa, että emmehän ole saaneet alakerrassa mitään aikaiseksi. Tulevat vuotemme olkoon siis kärsivällisyyden teemavuosia. Sekä naapurien että remonttien suhteen.

Loppukevennyksenä kuva, jonka laitoin Fecbookkiinkin. Looks like science fiction to me.
(Pakko merkitä selvennyksenä sulkuihin, että huumorintajuni on tumma ja oikeasti kyseinen naapuri on tosi mukava.)

19 kommenttia:

  1. Meidän synnyinkodis on tuollainen pystymuuri.Oon minäkin monet valakiat sytyttänyt ja sitten kohennoida,(tasata hiillos)ja olla tarkkana koska pelli kiinni,ettei menny lämmin harakoolle,kuten pruukatiin sanoa.Nättejä tapeetteja paljastunut.Katto ei taida enää vuotaa?terv.armi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tullaan säilyttmään monta tulipesää. Tarkoitus olisi lämmittää enimmäkseen puilla. Katto ei vuoda ainakaan pahasti juuri nyt. Seuraillaan!

      Poista
  2. Meillä oli salin perällä olevassa kammarissa tuollaista ruudutettua kukkatapettia, paljastui kun revittiin maalattu kovalevy pois seiniltä. Alla olevista tapeteista oli vain yksi n. A4:n kokoinen pala jäljellä, mutta onneksi oli edes se. On mahtanut olla synkkä huone se meidän kammari sillä tapetilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä on löytynyt melkein mustia tapetteja, joista tämä varmaankin synkin, juuri tuon ruudutuksen takia. Meillä on maakuntamuseon toimesta otettu jokaisesta huoneesta tapettikerrokset talteen.

      Poista
  3. Hienostihan siellä hommat edistyvät! Eipä sitä perheellisenä voi kaikkea vapaa aikaa talolla ahertaa. Mutta tsemppiä teille, hiljaa hyvää tulee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,kiitos! Kyllä me ihan tyytyväisiä ollaan. Rakentaminenhan aloitetaankin vasta keväällä/kesällä.

      Poista
  4. Nappi otsaan tuommoisille naapureille tai ainakin heidän kommenteilleen... Omassa tahdissanne etenette vaan, lopussa kiitos seisoo! :) Tsemppiä urakkaan, hatun nosto ja kunnioitus omien haaveiden toteutukseen lähteneille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta tulee vielä upea talo, kunhan aikaa kuluu. Kiva tehdä omalla tahdilla.

      Poista
    2. Kyllä tämä naapuri on ihan oikeasti tosi mukava ja avulias. Huumori taitaa olla yhtä vino kuin itsellänikin. :)

      Talosta saadaan vielä hyvä! :)

      Poista
  5. Säästättehän tapetinpaloja, ettette kaikkea hävitä?

    Meidän urakkaa on helpottanut, että talon noin 100m2 asunto oli riittävässä kunnossa asumiseen. Pystytään tekemään myös vartin projekteja työpäivän jälkeen.

    Tsemppiä projektiin! Kun ekan huoneen saa valmiiksi, alkaa tajuta, että projektista tulee sittenkin jotain. (Mua huolettaa enemmän se, että jossain sisustuslehdessä oli taas: "Korjasimme vanhan talon lattiasta kattoon 5 viikossa." En uskalla kysyä miten?!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä talon oppii tuntemaan, kun sitä pala palalta rapsuttelee. :) Olispa kiva muuttaa jo, kun alakerta on valmis ja jatkaa siitä sitten yläkertaa. Mutta katsotaan! Pitkiä projektejahan nämä on, vaikka ei olisi edes lapsia.

      Tapeteista on museon toimesta otettu kunnon palat joka huoneesta ja liotettu auki tapettikerrokset.Olisi ehkä pitänyt ottaa itsellekin, mutta kaatpaikalla ovat jo.

      Poista
    2. Ruusutapetin vieressä oleva punakukkainen tapetti on kaunis!

      Helsingissä oli kuulemma jossain museossa koottu oikeasti kämmenen kokoisista paloista tapetti yhteen huoneeseen. Palat oli liotettu useammasta asunnosta.

      Poista
  6. Hienoja, kiinnostavia tapetteja ja pintoja. Teidän talossa on varmasti aivan omanlaisensa, voimakas tunnelma. Kyllä kulkurien jalanjäljet ja nuoruuden uhma ja uho varmasti jollain tavalla tuntuvat edelleen talossa. Ihanaa, että olette rohkeita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on kyllä aika radikaalisti muuttunut sen jälkeen,kun olemme aloittaneet työt talossa. Jänittävintä on, että jokaisessa huoneessa on ihan eri fiilikset, esim. alakerran toinen keittiö on ihan selvästi talon sydän. :) Voisinkin tehdä postauksen joskus tunnelmista. Vai saisinkohan vain hullun leiman otsaani? Se taitaa kyllä olla jo ihan pesukestävästi. :)

      Poista
    2. Hyvä kun sulla oli toi viimeinenkin lause vastauksessasi. Meinasin sanoa, että eiköhän leimat ole jo lyöty ;D

      Poista
  7. Se rakkaus taloon kantaa pitkälle, eli suurimpana voimana vie läpi harmaan kiven.
    Joissain taloissa vain on "hyvä henki", niinkuin myös teillä :).
    Olen huomannut, asialla ei ole mitään tekemistä ns. hienouden kanssa.
    Kaikkea hyvää teille :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahalla ei taida niitä tärkeimpiä asioita saada. :) Hyvää sinnekin!

      Poista
  8. Facebookin bloggaajaryhmästä tulin lueskelemaan :) Ihana talo teillä!

    VastaaPoista
  9. Kerro ihmeessä huoneiden tunnelmista.
    Meillä on viimeisen vuoden aikana ollut brojektina etsiä tuleva koti "maalta". Olemme siis kiertäneet monissa asuntoesittelyissä ja nähty monenlaisia koteja, jopa surullisesti kadulle tuijottavia taloja.
    Tärkein huomiointi on se ensi tunne astuessa taloihin sisälle. Sen vain jotenkin tuntee onko tervetullut taloon vai ei.
    Nyt meillä on kaksi taloa "lähellä sydäntä" , joista taistelee ja toivoisi päästä jossain vaiheessa kotiutumaan . . . ( se vain on se kahiseva, mikä on esteenä).

    Luota vain omiin tuntemuksiisi ja onneksi tän blogin myötä voit myöhemmin palata muistelemaan menneitä sattumuksia.

    Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista