maanantai 23. syyskuuta 2013

Jackass -tilanteita ja uusi ystävä

Vaikka olinkin eilen vähän dramaattinen, niin vilpittömästi kerron, että mikään taloon liittyvä ei tunnu raskaalta. Hiipparitkin vain saavat ärsyyntymään, mutta eivät mitään sen enempää. Joskus fyysinen työ tuntuu lihaksissa, mutta sekin on vain kivaa tällaiselle peruslaiskalle. Halusin kertoa tämän siksi, että saan paljon jaksamis -viestejä. Kannustuksena ne ovat toki kivoja, mutta mieleeni tupsahti ajatus, että joku saattaa luulla meidän olevan jo tässä vaiheessa ihan kanttuvei. Emme ole. Voimme punaposkisen terveen onnellisesti.



Tarkkasilmäiset huomasivat edellisestä postauksesta, että meiltä on tosiaan seinä lähtenyt alakerrasta. Isä on ollut purkutöissä viime viikolla. Arvatkaa onko mukavaa, kun työt etenevät ihan itsestään? Huippua!
"Äiti, missä seinä?"

Me olemme Mikon kanssa korkeanpaikankammoisia. Minä jopa siinä määrin, että en edes pysty katsomaan, kun joku nousee tikkaita pitkin. Ottaa vatsan pohjasta. Urhollinen mieheni on kuitenkin keikkunut tikkaiden nokassa muutamaankin otteeseen viikonlopun aikana.

Kuva siitä, kuinka rakennustelineille ei tule asetella tikkaita.

Kuvassa on oikea malliesimerkki siitä, kuinka asoita ei saa tehdä. Haimme Mikon kaverilta pienen rakennustelineen ja sitä jatkoimme kätevästi tikkailla. Mikon mukaan ylös kapuaminen on ihan pala kakkua, mutta ajatus alas tulemisesta kävi psyykkeen päälle. Omien sanojensa mukaan hän ei ole koskaan ollut niin onnellinen appiukon näkemisestä kuin eilen, kun oli juuri kiipeämäisillään katolle. Isä sai pitää tikkaita paikoillaan ja oli varmaankin parempana henkisenä tukena kuin minä, jota huimetutti pelkkä katseen ylös luominen.(Mikon sanojen mukaan nojailin toisella kädellä rakennustelineeseen samalla, kun juorusin puhelimessa.)


Jos nyt sataisi vähemmän sisälle?


Pikkuhiljaa taloon tuodaan myös nykyaikaa. Kutsukaa sentimentaaliseksi, mutta vähän sydäntä väänsi, kun Mikko asensi aittaan lisää sähköjohtoja. Ovat ne onneksi hyvin piilossa. Saimme samalla laitteistoa pihalla liikkuvia hämärätyyppejä vastaan.



Minä en ihan sankariainesta ole, mutta olen kuitenkin jotain talolla hääräillyt. Sain nimittäin uuden lelun: teletappi-imurin.

Uusi perheenjäsen. Eikö hän olekin söpö?
Minulla on ollut sen kanssa mielenkiintosia hetkiä. Sain imuroitua kunnolla edellisen hiekkapölläytys -katastrofin jälkeen. Toisaalta pölläyttelin uudestaan ainakin saman verran, kun en vielä täysin osaa käyttä konetta. Hätäisenä luonteena tietysti imaisen sinne kaiken vastaantulevan ja totean kerta toisensa jälkeen, että ei olisi kannattanut kokeilla ihan niitä isoimpia kiven murikoita tai kokonaista sanomalehteä imuuttaa. Ja sitten kokeilen kuitenkin taas uudestaan (Taisin muuttua sen letkun myötä teletapiksi itsekin.).

Purujen imaisua yläkerran seinien välistä.

Minä en ole koskaan oikein lämmennyt suuren suosion saaneille tekoripsille, mutta pakko myöntää, että lauantaina niitä kaipasin. En kuitenkaan lauantaitansseihin vaan ihan arkikäyttöön. Olin pölyssä yltä päältä ja ihan konkreettisesti tunsin, että ripset olivat hyödyllinen osa minua.

Ripset pölyssä, naama pölyssä, tukka pölyssä, vaatteet pölyssä. Päivän look. Pretty or what?
Hetkellisesti joku neliömetri saattoi olla myös vailla pölyä.
Kyllä se lattia tuosta yhdestä kohdasta kiiltää.


Olen muuten vihdoinkin keksinyt idean blogiarvontaan. Palaan siihen viikolla. Kjäh.

12 kommenttia:

  1. Mukavaa luettavaa.Minä olen juuri lähdössä maalaan sitä taloa,näin meidän kesken,tavarat pakattu viikoon ei ole maalattu mitään,mutta kyllä senkin talon remppa edistyy.armi<3

    VastaaPoista
  2. Helpotti, sitä on vain niin paljon empatiaa teitä kohtaan, ihanat ahertajat:)

    VastaaPoista
  3. Hyvältäpä näyttää täälläkin, terävää tekstiä ja rentoa meininkiä! On teillä vaan hieno talo mutta hurja duuni siinä! Peukkuja purkuun!

    VastaaPoista
  4. Tulin tänne kurkkaamaan ja lueskelin alkupuolen postauksetkin. Olette rohkeita talon pelastajia. Maailma olisi järkyttävän tylsä ja kehittymätön jos kaikki pelaisivat aina varman päälle. Jään innolla seuraamaan mitä täällä tapahtuu.

    VastaaPoista
  5. Tattista haasteesta, käyn poimimassa sen seuraavaan postaukseen! Hyvin teillä edistyy tuo projekti! Tekis mieli joskus piipahtaa kun ohi ajelen,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tule toki käymään! Viikonloppuna ollaan varmimmin paikalla.

      Poista
  6. Tosi paljon on jo raivattu ja purettu talossa - näin sivusta seuraten näyttää etenevän harppauksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvista päätellen kyllä, vaikka itsestä ei aina siltä tunnukkaan.

      Poista