sunnuntai 25. elokuuta 2013

What a day

Mikä ihana aurinkoinen päivä! Pyöräilimme lasten kanssa aurinkotalolle. M8v. ehdotti matkalla, että leikitään hiljaisuus -kilpailua eli kuka jaksaa olla kauiten hiljaa. Tartuin hetkeen ja oikein fiilistelin: kaunis ilma, kesän kukkasia ja mikä loistava Mindfulness -harjoitus lasten kanssa.

Matkan pieni hetki tuli tarpeeseen, sillä mielenrauhaa oli talolla turha hakea. Tämä oli niitä päivä, kun mikään ei vain onnistu. Lapset olivat perjantaina ja lauantaina viritelleet kivan majan pihalle ja leikkineet koko viikonlopun hauskoja leikkejä pihapiirissä. Tänään taisi jo koko majatouhut kyllästyttää. Tytöt olivat jatkuvasti toistensa kimpussa eikä pikku-J  mahtunut mihinkään leikkiin mukaan. Kaiken kruunasi se, että J löi aivan yllättäen Mikkoa isolla puun pätkällä päähän. Mikko, jolla äänirepertuaaria riittää, säikähti ja karjaisi koko keuhkojensa voimalla. Pikku-J pelästyi myös ja alahuuli väpättäen juoksi minun luokseni. Samaan aikaan katsoin talon portille ja näin, että joku pariskunta oli tulossa vierailulle. He tulivatkin toisiin ajatuksiin ja kääntyivät erittäin vikkelästi pois. Pyydän hämminkiä anteeksi ja toivotan teidät uudelleen tervetulleeksi talollemme!  Pyydän myös anteeksi R 7v.:n itkupotkuraivareita, kun teimme lähtöä. Kaikki, jotka talon ohitse silloin kulkivat saivat päänsä kääntymään aika hienoihin mittasuhteisiin. Toisinaan jopa 360 astetta.

Välillä tuntuu kyllä mukavalta, että talollemme ei oikeastaan näe kuin siitä pienestä ovensuusta pensaiden välistä. Tilanne on tietysti syksyllä toinen, kun lehdet putoavat puskista. Täytynee opetella käyttäytymään sitä ennen.

Paluumatka sujui täysin hiljaisissa tunnelmissa, mutta toisesta syystä kuin tullessa. Kotona oli taas rauha maassa.

Alla hyviä hetkiä viikonlopulta.

Sidoin kolme isoa oksaa tiipiiksi ja sen ympärille loput oksat nojailemaan.



Lapset keräsivät omppuja "jääkaappiin".

Seuraavana päivänä M.laittoi kankaita tiipiin ympärille.

Ystävällinen henkilö lahjoitti ruukun Kasperin suihkulähteen kirpparilta,kun M. siitä niin kovasti piti.

Minun kirppislöytöni.
Ruukku lasten jääkaappina.

Jotain hyötyä siitä, että äidillä on sirkusvälineitä auto täynnä.


Mikko hajotti vasemman puoleisen asunnon vessan.
Sunnuntaina meitä odotti kaappeja vastaan annetut kahvipaketit. Kiitos Jannika!
Majan rappuralli
Puukuorma vol. 2763893

Eväitä hillitsemässä sunnuntain hysteriaa.
Hetki sen jälkeen, kun Mikko sai puukepistä päähänsä.
 

16 kommenttia:

  1. ihania kuvia nuoresta perheestä!:)

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia, ihana tekemisen meininki :) Tuo kaikki roju ja ryönä on kyllä turhauttavaa ja työlästä. Ja kaatopaikalla käyminen yllättävänkin kallista "lystiä". No, onneksi paljon voi hyödyntää polttopuina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan nuukailtu, eikä otettu lavaa ainakaan vielä pihaan. Tuleepahan samalla lajiteltu aihan viimeisen päälle. :) Päivärutiineihin vaan nykyään kuuluu yhden kuorman vieminen heti töiden jälkeen ja toisen lastaaminen illalla. :)

      Poista
  3. Meillä käytetään "kuka on kauiten hiljaa"-kilpailua automatkoilla, kun äitillä palaa hermo jatkuvan kinaamisen kanssa. En ole koskaan hoksannut, että sehän on Mindfulness-harjoitus! Tälle äitille tuli heti paljon parempi mieli, en olekaan yrittänyt huijata lapsiani olemattomilla palkinnoilla kisailemaan hiljaa olosta, vaan olen tarjonnut heille uusia henkisiä kokemuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just hyvä (ja omatunto on jälleen puhdas)! Yks mitä joskus YRITÄN, on pyytää muksuja ruokapöydässä pureskelemaan hitaasti, maistelemaan ja tunnustelemaan. Vaikka nuo tenavat osaa kyllä läsnäolon taidon ihan luonnostaan. (Koska sekin taito muuten loppuu?) Mä kyllä näen just, miten teidän tytöt reagoi tohon ruokajuttuun. :D

      Poista
    2. Voisin kokeilla joskus tuota ruokajuttua, JOS saan ne joskus syömään jotain ruokapöydässä..

      Poista
  4. Nostan hattua, kun teette tuon kaiken pienten lasten kanssa. Itse juuri tänä kesänä totesin, että työvauhtini olisi ollut - 70 %, jos jaloissa olisi pyörinyt ihan pikkulapsia tarpeineen. Nyt meidän pojat saa jopa joskus houkuteltua apuun! Ja nostan hattua vielä enemmän sille, että jaksatte hymyillä noin suloisesti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se on tosiasia, että ne hetket on harvassa, kun yhdessä saadaan tehdä. Aina jompi kumpi on lasten kanssa. Onneksi meillä on kuitenkin molemmat mummolat lähellä, joten hoitoapuakin saa, kun kehtaa pyytää. :) Kiitos mukavista sanoistasi. :)

      Poista
  5. Näistä sun postauksista tulee hirmuisen iloiseksi. Nytkin täälä naureskelen kun toinen saa kopauksen päähän ja tyypit kantelee lautaläjiä. Tekemisen makua! Mutta tuosta lautojen ja purkujätteen kantamisesta.. yksi kuva, jota on edeltänyt ja jota seuraa melkoinen määrä työtä. Niin tuttua. Tsemppiä, tsemppiä sinne (ja pakkaus ensiiaputarvikkeita kaiken varalle ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Tässä vaiheessa on ihanaa se, että työn jäljen näkee niin nopeasti. Niin nopeasti, että eilen intouduin jo haaveilemaan sisustuksesta, kun yksin talolla puuhailin. Valitettavasti lakaistut lattiapinnat ovat vain hetken ilo ennenkuin ne revitään kokonaan auki..

      Poista
  6. On teillä tosiaan hurjasti hommaa, mahtavaa että jaksatte ;) tuosta tulee varmasti niin ihana talo!

    VastaaPoista
  7. Isoja muutoksia talossa tulee kyllä nyt purkuvaiheessa hurjan nopeasti!! Näyttää upealta tuo keittiökin nyt kun se pikkuvessa on pois!

    Ja sattuu ja tapahtuukin, se kaiketi kuuluu asiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin supertyytyväinen, kun Mikko sai moukaroitua vessat veks!

      Poista