perjantai 7. kesäkuuta 2013

Vähän nyt armoa, kiitos!

Jännittävää, kuinka paljon tämän talon osto herättää tunteita niissä harvoissa ihmisissä, joille olemme asiasta puhuneet. Minun ystäväni ovat oikeastaan positiivisesti kannustaneet "kulttuuritekoon", mutta siipan puolelta ollaan ihan tyrmistyneitä (No, ei kaikki! Kiitos teille tukijoille.). Luodaan uhkakuvia konkurssista, hometalosta, suojelukohteen tiukista säädöksistä ja vaikka mistä! Me olemme päätöksemme jo tehneet, joten mikseivät muutkin voi olla vain tukemassa? Ei ole pakko hehkuttaa ja teeskennellä, mutta mikä ihmeen intressi on lytätä toisten haaveet? Tottakai tiedämme, että valitsemamme tie on pitkä ja kivinen, mutta miksi kaiken niin helppoa täytyisikään olla. Asenne ratkaisee!

Peace and love! Ja ystävät  & tuttavat:  muistuttakaa, että jos joskus olen supernegatiivinen teidän valinnoistanne, niin saa töniä! 


***


Hui, tunnin päästä tulee toinen kuntotarkastaja.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta, sitten saatte varautua siihen että kaikilla sukulaisilla on oma "asiantunteva" sanansa sanottava miten talo pitäisi kunnostaa... Alkuun niihin ei niin kiinnitä huomiota, mutta kun niitä neuvoja ja ohjeita kuuntelee tarpeeksi pitkään niin yllättää itsensä sanomasta että "Tämä taitaa olla kuitenkin meidän talo". Luottakaa vain omiin suunnitelmiin elkääkä sitten kuunnelko jokaista neuvojaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt jo on ihan ylättäviltä tahoiltakin on tullut mielipiteitä siitä, miten asiat tulisi hoitaa. :)

      Poista