perjantai 31. toukokuuta 2013

Juhlatalo?



Olen valtavan kiitollinen talostamme.
Kävin tänään kurkkimassa salaa talon sisällä ja pihapiirissä. Hieman tunnelmaa häiritsi ajatus siitä, että kömpiikö yläkerrasta joku laitapuolen veikko vastaan ja tyydyinkin vain vähän kurkkaamaan ovelta.

Ulkona taas jännitti, jos pihan rämeiköstä loikkaa joku rottaeläin ja nappaa säärestä kiinni. Kävelimmekin sitten ihan 
 vain etuoven tuntumassa.

 Oli jännittävää ja IHANAA. Kaikessa karmeudessaan se on meidän paikkamme, lastemme ainutlaatuinen juhlatalo!


Juhlatalo oli nimittäin sana, jolla ystäväni aurinkotaloa kutsui. Ja se on totta. Alusta asti olen halunnut pitää sen pihapiirissä isot kekkerit. Sellaiset, joissa juoksee paljon lapsia pihalla, soi hyvä musiikki ja pöydät notkuvat.

Ei, minulla ei ole vaaleanpunaisia laseja silmilläni  vaan olen aina ollut erittäin tarkkanäköinen.

 ***

Kuvat ovat otettu kevättalvella. Tänään etuovi oli melkein sijoiltaan.

  ***

Ai niin. Yksi mutta vähemmän: saimme lainalupauksen. 

1 kommentti:

  1. Heippa! Kolusin äsken koko sun blogin lopusta alkuun ja en osaa sanoa olenko kateellinen, onnellinen, kauhuissani vai mitä. Samaa taloa olen katsonut aina ohimennessäni ihaillen ja miettien miksi se kyseisessä kunnossaan on. Kun sitten seinäjoen sanomista luin, että taloa entisöidään olin sanoinkuvaamattoman hämmentynyt siitä kuinka joku uskaltaa ja onnellinen, että talo saa sen minkä ansaitsee, henkiin herättämisen.

    Toivottavasti minulla olisi joskus rohkeutta samaan, sitten vanhempana. Ja Seinäjoelta löytyisi minullekin vanha kunnostettava talo. 8) Toivotan teille onnellista elämää östermyran auringon alla!

    VastaaPoista