lauantai 28. tammikuuta 2017

Kuvia ATM

Täällä sitä ollaan ja ihan ok sielun & ruumiin voimissa. Syksy on tuonut tullessaan melkoisen lasten harrastusrumban ja itse aloitin opinnot työn ohella. Elämästä ei tekemistä puutu ja hyvä niin. Taloprojektiin olen siinä määrin kyllästynyt, että haluaisin jo kantaa kamat sisälle ja muuttaa sinne asumaan. Haaveilen siitä, kuinka helppoa on sitten työskennellä, kun oikeasti olemme koko perhe aurinkotalolla.


Törnävä muuttuu


Kuisti on nyt lähes tulkoon valmis ja talolla on tehty sisähommia koko talvi. Sähköjä ja putkia on vedetty, eristyksiä laitettu ja nyt tehdään alakerran sisäkattoa. Lämpö on myös talossa päällä, niin pääsee paikat kuivumaan. Ulko- ovea tehdään Lehmäjoella ja samasta paikasta on tilattu keittiö. Keittiön tulisi olla asennettuna toukokuussa, joten Provinssi Östiksellä ei liene enää kaukainen haave.




Sisustussuunnitelmissa olen jo valinnut alakerran tapetit, lattiamateriaalit ja kylpyhuonekalusteistakin on jonkinlainen ajatus. Lattioiksi tulee uutta ja vanhaa lankkua. Tapetteina sekä roiskemaalaus että William Morrisin tapetteja. Kylpyhuoneeseen tulee seiniin ja ehkä myös kattoon microsementti. Lattia vielä hakusessa. Vanhoja ovia fiksaillaan sisälle. Olen yrittänyt etsiä vielä lisääkin. Tarvitsemme kaksi kapeaa (70cm) peiliovea ja yhdet näyttävät pariovet. Olen jo monia katsellut, mutta en ole löytänyt just oikeita. Saa vinkata.


Makuuhuoneen katto on maalausta vaille valmis

Makuuhuoneen kattoa


Kuvat ovat tältä päivältä, kun oli ihanasti valoa. Kevät jo nurkan takana.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Asuntomessujen suosikki

Vitsit, mitä taloja asuntomessuilla! Oli kyllä juuri sitä,  mitä messuilta odottaakin: paljon ideoita, lähes joka kohteessa toistuvia muoti-ilmiöitä  (Miten niin pihaporeet in?) ja sitten ne pari uskomattoman upeaa kohdetta.


Meitä puunhalaajiakin oli alueella muistettu
Minä tunnistin suosikkini heti. Riihi. Kaikki palaset vain olivat kohdallaan. Luonnonläheinen hirsitalo, jossa sopivasti ylellisyyttä ja niin sanotusti fengsuit kohdillaan. Upealla paikalla järvinäkymällä. Persoonalliset altaat pihalla. Kuulin, että altaista tehtäisiin suihkulähteet, mutta minun mielestäni olivat tosi kivat näin Zen -henkisinäkin. Jokainenhan katsoo ympäristöään omasta lähtökohdastaan ja minuun on juurtunut steinerpedagogiikasta tuttu kauneuskäsitys. Opiskeluissa on aina painotettu laatua oli se sitten kyseessä ympäristö, taiteentekeminen lasten kanssa tai vaikka ruoka. Tämän talon ratkaisuista löysin myös yhtäläisyyttä siihen, mikä sopii steinerpedagoiseen käsitykseen laadusta. Erityisesti portaiden muotokieli ja talon materiaalivalinnat puhuttelivat tästäkin näkökulmasta.

Portaat näkyivät kauniisti ikkunasta ulos
Huomasin, että talo oli tehty koko perhettä varten.  Mielestäni lapset oli ihanasti otettu huomioon. En nyt tarkoita junarataa olohuoneen lattialla vaan kaikesta tuli sellainen tunne, että lapset kuuluvat taloon yhtä paljon kuin aikuisetkin. Latenhuone oli yhtä huolella sisustettu kuin muutkin tilat. Sieltä oli käynti omalle terassille, jossa oli hauska leikkitila. Yleensä tällainen ylellisyys suodaan vain vanhemmille. Pihalla olevat altaat ihan kutsuivat pieniä kahlaamaan. Mikko sanoi myös, että yhtä hyvin hän näkee kymmenvuotiaan siellä kellumassa uimapatjalla. Takapihan patiolla oli hiekkalaatikko hienosti keskeisellä paikalla eikä missään tontin nurkassa piilossa. Näin päiväkodin tätsyn roolissa minua aina ilahduttaa huomata, että lapset ovat etusijalla. Sinänsä hauskaa että Mikon mielestä talo oli hyvä senkin takia, että lasten lennettyä pesästä pohjaratkaisu on käytännöllinen kahden aikuisen tarpeisiin. Totta tuokin.

Yläkerran olohuone

Lastenhuone




Takapihan allas
Ja sitten ne portaat. Todella upeat. Niinkuin taideteos. Portaat ovat lähes aina hankalat. En muista koskaan mitenkään erityisesti pitäneeni mistään rappusista (lukuunottamatta hulppeita taidemuseoita) ja toden puhuakseni en todellakaan tiedä millaiset portaat meille aurinkotaloon saadaan. Aiheesta meinasikin tulla pienimuotoinen kärhämä Riihen rappusilla. Taisin ehdottaa Mikolle, että tehdään meille samanlaiset.  Ja Mikko taisi muistuttaa elämän realiteeteista tilan koon suhteen ja minä taisin sitten syyttää negatiivisuudesta.Mutta jos oikein haluaa, niin kyllähän Östiksellekin yksi veistos portaiden muodossa tarvitaan. 



Riihessä oli jonoa ja tungosta,  kun kävimme. Kuvatkin ovat sitä luokkaa. Eivät ole niin eduksi kuin, mitä talo oli. Onnittelut omistajaperheelle todella kauniista kodista.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Missä mennään?

Terveiset täältä Seinäjoen Y- talolta. Jännitän tuomiota jalkapöydän paranemisesta. Talolla olisi sata työtä, joihin tulisi tarttua. Minulla lähinnä siivoaminen ja kuistin ikkunoiden korjaus. Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin mitä teemme tällä hetkellä. Laitan teille muutaman kuvan eiliseltä illalta.

Sillä aikaa, kun meillä muilla on sirkushuveja ylläolevan kuvan malliin, on Mikko tasoittanut kivijalkaa tulevan listan alta. 



Viimeaikoina on siis asennettu näitä alarivin listoja, veistetty koristelistaa ylhäälle ja maalattu taloa.



Talon päädyt ja länsipuoli ovat kaikki työn alla. Itäpuoli, johon kuisti rakennetaan näyttää vielä aika karulta. Tosin senkin laudoitus on käsittelyssä ja veistetyt korsitelistat tulevat entisen kuistin kohtaan. Jos muistatte,  niin kuisti oli kaksikerroksinen ja nyt teemme siitä yksikerroksisen.


 
Piha kaipaisi auttavaa kättä. Eilen keskityimme enemmän makkaranpaistoon. (Kuvassa Mikon sisko)
Ylläolevassa kuvassa Mikon ja timpurin veistämät listat. Näistä olen erityisen ylpeä. Ne tuovat taloon juuri sitä erityistä fiilistä, kun  asiat tehdään näin pieteetillä. Samoin kuin ikkunoiden  korjaus.  Kaikki, jotka ovat joskus vanhan talon ikkunoita korjanneet, tietävät mistä puhun. Pelkästään yhden pikkuikkunan kittaus ja maalaus vaatii aika monta työvaihetta ennen valmistumistaan. Minulla, kun on tapana uskoa kaikkeen maailmaa suurempaan, niin uskon, että tällainen hartaudella tehty työ myös jättää jälkensä itse taloon. Se on osa sitä paljon puhuttua talon henkeä tai sielua. 


Kuistin ikkunat vaativat vielä aika monta tuntia työtä.


Eiliseen mahtui myös makkaratikkujen veistoa ..
.. naapuritontin tapahtumien ihmettelyä ja jotenkin kummasti pikupojan leikit loppuivat siihen, että housut olivat reilusti koirankakassa. Yöllä sitten pestiin vielä pyykkiä. Naapurissa muuten näytti siltä, että kohta alkaa kerrostalo nousta.

Nuan vaan tuli blogitekstikin kirjoitettua. Kipsi ja kepit jäin Y- talon mäjelle. En tiedä,  kuinka viisasta on heti lähteä kiertämään asuntomessualuetta kipeällä jalalla,  mutta sinne me nyt Mikon kanssa suuntaamme. Raporttia pukkaa myöhemmin.